Leskelän tilalla oli suoritettu useita perinnönjakoja. Seuraavassa niitä on muutamia (talvikäräjät 1790 Kuopio)

Vuonna 1760 Paavo Leskisen  tyttäret  Elin ja tämän mies  sotilas Kustaa  Kuhanen sekä  Margareta Leskinen ja tämän mies Pekka Heikkinen olivat saaneet veljeksiltä Juho ja  Ivar Leskiseltä perintöinä 60 taalaria kuparirahassa 4.3.1760. Paavo Leskisen tyttäret Catharina ja tämän mies Anders Parviainen  sekä  Anna ja tämän mies Anders Muldanen olivat saaneet  em. veljeksiltä  perintöinä 30  taalaria kuparirahassa  edelliset 20.1.1761 Wuotjärvellä  ja jälkimmäiset 27.12.1761 Juankosken ruukilla. Ivar Johannsson Heikkinen Halunalta oli saanut 15.12.1774 kuolleen äitinsä isän Johan Leskisen perintöinä sekä myös Pekka Leskisen perillisten osuutena  reilut 100 taalaria kuparirahassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1.  Vuoden 1773 syyskäräjät  luku 145  osa I

 

Wuotjärven Leskisillä oli kiistaa tilan osakkaiden kesken. Käräjien pöytäkirjan luvun 145  mukaan talonpoika  Olof Läskinen Wuotjärveltä vaati kirjallista täsmennystä  talonpojilta  Ivar Johansson -, Ivar Andersson -  ja Anders  Johansson ja Johan Johansson Läskiseltä sekä kuolleen Petter Läskisen alaikäisten lasten holhoojalta Ivar Andersson Läskiseltä. Näiden pitäisi vastata Olof Läskisen Wuotjärven kylässä sijaitsevan verotilan perintöoikeutta koskevaan asiaan. Olof oli edellä mainitun Pehr Leskisen ja Anna Heikkisen ainoa elossa oleva poika. Isä Pehr kuoli vuonna 1737. Mainittakoon, vuonna 1731 syntynyt  Olof  Leskinen  mainitaan rengiksi rippikirjoissa 1749 – 1759. Hän asui Anders Andersson Pasasen talossa Hipanlahdella. Olof oli siis vain 6 - vuotias, kun hänen isänsä Petter kuoli.

 

Haastajan puolesta esiintyi valtakirjalla Kuninkaallisen Hovioikeuden varanotaari herra Gabriel Algoth Tålpo ja vastaajien puolesta kapteeni ja ritari jalosyntyinen Georg Friedrich Tigerstedt eli silloinen Juankosken ruukin omistaja, joka antoi asiasta kirjallisen täsmennyksen. Kuitenkin vastaajista Johan Läskinen ei ollut paikalla. Lautamies Olof Hartikainen ei ollut vienyt  tälle virallista haastetta. Tästä syystä Tålpo aikoi haastaa lautamies Hartikaisen käräjille. Asia ei edennyt. Johan Läskisen tuomittiin 3 hopeataalarin uhkasakon voimalla saapumaan seuraaville käräjille. Tålpo toimi Pasasten ja nilsiäläisten avustajana vuoden 1776 ruukin välikäräjillä, joilla ruukin omistaja  G. F. Tigerstedt yritti raipparangaistuksella uhaten pakottaa edellä mainitut kyläläiset luovuttamaan tilansa ruukin omistukseen.

 

 

 2.  Vuoden 1773 syyskäräjät  luku 145  osa II

 

Haastajina tässä riita-asiassa olivat nyt talonpojat Ivar Johansson - , Anders -  ja Johan Johansson Läskinen sekä Petter Heickinen Wuotjärven kylästä. Heidän valtuuttamana asiamiehenä toimi ei enempi tai vähempi kuin kapteeni ja ritari jalosyntyinen Georg Friedrich Tigerstedt. Vastaajana oli Leskelän tilan osakas  talonpoika Olof Pehrsson Läskinen, joka jo 9 vuoden ajan yksin kantanut maanosaa Koivusalmen korvan torpan maasta.  Haastajat halusivat nyt päästä näistä maanosista osallisiksi, johon he Tigerstedtin mukaan olisivat oikeutetut. Tämä torppa lienee ollut nykyinen Iivola.

 

Vastaajan puolesta valtakirjalla esiintyi Kuninkaallisen Hovioikeuden varanotaari herra Gabriel Algoth Tålpo. Tämä toi esille vuonna 4. joulukuuta 1770 näillä käräjillä tehdyn oikeudenkäynnin, johon talonpoika Ivar Andersson Läskinen ja hänen torpparinsa Olof Läskinen oli haastettu. Tämä riita oli silloinkin koskenut torpparin veroja  ja  muita suorituksia. Silloisen oikeuden päätöksen mukaan Olof Läskisen pitäisi kolmen vuoden kuluttua jättää tähän asti asumansa torppa ja raivata itselleen avoimeen metsään uusi torpan paikka. Tämän uuden torpan peltoja Olof voisi viljellä ilman maanosaa, mutta kaskista sadusta viljasta hänen pitäisi maksaa joka neljäs lyhde.

 

 Käräjille ei ollut saapunut Ivar Andersson Läskinen, vaikka tämä lautamies Olof Hartikaisen mukaan oli tullut sinne ajoissa laillisesti haastetuksi. Tålpo esitti nyt asian siirtämistä myöhemmille käräjille. Tigerstedtilläkään ei ollut tähän mitään huomauttamista. Käräjät velvoittivat Ivar Andersson Läskisen 3 hopeataalarin sakkoihin  sekä saapumaan seuraaville käräjille.

 

Olofin uusi torppa sijaitsi Joenniemen alueella. Myöhemmin erään asiakirjan mukaan Leskiset olivat vaiteliaita Koivusalmen torpan kohtalosta. Se lienee palanut.

 

 

 3. Riidan käsittely talvikäräjillä v. 1774

 

Olof Läskisen ja muiden Läskisten kiistaa käsiteltiin myös  talvikäräjillä v. 1774 luvussa 251. Haastajana Leskelän tilan perintöoikeusriidassa oli Olof Pehrsson Läskinen. Tålpo avusti edelleen haastajaa ja Tigerstedt vastaajia. Vastaajalle Johan Johansson Leskiselle ei lautamies Olof Hartikainen ollut kyennyt antamaan kirjallista haastetta, vaikka hän oli miestä kovin etsinyt. Johan ei ilmeisesti ollut kotona. Tålpo vaati Johan Johanssonilta kirjallista todistusta tämän poissaolon syystä. Oikeus määräsi Johanin saapumaan seuraaville käräjille 10 hopeataalarin uhkasakolla.

 

 

 4. Peter Leskisen perikunnan kohtalosta  syyskäräjillä v. 1774

 

Kuopion syyskäräjillä v. 1774 Leskisten tilakiistaa on käsitelty luvussa ensin luvussa 271 ja sitten luvussa 291.

Edellisen luvun mukaan lautamies Anders Läskinen esiintyi omasta puolestaan ja muiden haastettujen puolesta valtakirjalla. Hän esitti käräjillä, että Petter Johansson Läskisen perikunnan tulisi muuttaa heidän tähän asti viljelemältään sekä asumaltaan puolen veron tilan asuinpaikaltaan erääseen torppaan, joka lähes neljäsosan Leskelän tilan pinta-alan suuruisena olisi mukava asuinpaikka. Vanha asuinpaikka liian monen tilan osakkaan tähden oli ahdas.

 

Haastajien puolelta edellä esitettyyn  ehdotukseen ilmaisi mielipiteensä talollinen Petter Heickinen, joka avioliiton  kautta oli tullut kuolleen Petter Johansson Läskisen perikuntaan kuuluvaksi ja oli myös muiden haastajien valtuuttama. Heickisen mukaan uusi esitetty asuinpaikka olisi epämukava ja oletettavasti niin lähellä, että he voisivat hyvin asua vanhalla asuinpaikalla. Petter Heikkisen puoliso oli Petter Leskisen leski  Kristina Rytkötär.

 

 Käräjät eivät pystyneet tekemään päätöstä tämän riidan osapuolten asumaan verotilan puolikkaan osalta. Niinpä ne määräsivät hovisihteeri Joachim Fredrich von Burghausen ja kahden esteettömän lautamiehen suorittamaan tämän verotilan tarkastuksen. Tässä tarkastuksessa olisi tutkittava  myös tilan pellot, niityt ja metsä sekä uuden asuinpaikan soveltuvuus asuttavaksi.

 

Edellinen Olof  Pettersson Läskisen ja muiden Läskisten kiista jatkui vielä vuoden 1774 Kuopion syyskäräjillä luvussa 291. Mukana oli  edelleen haastajan Olof Läskisen edusmies Tålpo. Vastaajien puolelta puuttui Ivar Johansson Läskinen, jonka ilmoitettiin olevan sairaana. Hänelle oli kolme päivää aikaisemmin sattunut niin paha pistos, että hän oli joutunut vuodepotilaaksi. Tästä Leskisen sairaudesta olivat ruukin tarkastaja Lars Eric Dahlstöm ja ruukin kirjanpitäjä Johan Hoppman tehneet virallisen asiakirjan päiväyksellä 13. lokakuuta 1774. Tämä asiakirja lienee Ruotsista tulleen ruukin uuden tarkastajan Dahlströmin ensimmäisiä toimia Savossa. Dahlströmien sukua toimi myöhemmin Savossa upseereina, ruukinomistajina ja pappeinakin. Leskisten kiista jäi taas ratkaisematta.

 

 

5. Olof Läskisen perintöasian loppuratkaisu syksyllä v. 1775

 

Riita-asian sopimus löytyy käräjien pöytäkirja luvusta 20. Siinä Olof Petterson Läskinen ja Anders Ivarsson Läskinen Wuotjärveltä  sopivat kirjallisesti, että  Olof Petterson Leskinen luopuu talollista Ivar Anderson Leskistä  vastaan kärjillä esittämistään vaateista, jotka koskivat 1/3  Wuotjärven kylän tilaa nro 2 ja joka on  3/4 veromarkan arvoinen verotila. Tätä tilan osaa Olof Leskinen on halunnut itselleen perintöoikeutensa nojalla. Olof oli valtuuttanut Ivar Leskisen pojan Anderssin  ilmoittamaan käräjillä tämän sopimuksen. Anderssilla oli valtakirja isältään.

 

 Sopimuksen mukaan  Olof Leskinen saa  hyödyntää  puolta Jokiniemen maakappaletta ja siellä olevaa torppaa. Hän saa perustaa uuden asuinpaikan tälle maalle, joka sijaitsee Rytikönpohjan ja Koivusalmen välimaastossa.  Olof suorittaa yhdeksäsosan  koko verotilan kaikista menoista sekä luopuu ”enemmistä” oikeudenkäynneistä. Sopimuksen päiväys oli  21. maaliskuuta 1775.

 

  Asiakirjan allekirjoittajat olivat Anders Ivarsson Leskinen   ja  Olof  Pettersson Leskinen ja todistajat olivat Påhl Petterson Pasanen Niemelä,  Påhl Andersson Pasanen Jokela   ja  Påhl Påhlsson  Pasanen Laaja.  Asiakirjan oli laatinut Eric J. Arppe.

 

 

 

 

6.  Leskisten talot ja torpat vuonna 1775

 

 Johan Andersson Leskinen on jo kuollut. Hänen poikansa  lautamies Anders, Petter, Johan ja Ivar  omistavat Leskisten vanhan paikan eli nykyisen Suottalan alueen 10 tynnyrinalan eli noin 5 ha pellot, jotka ovatt osaksi savimaata ja osaksi kevytmultaa. Lisäksi voitaisiin raivata jonkin verran lisääkin peltoa. Petter on kuollut ja hänen leskensä Kirstin Rytkötär on avioitunut Petter Heickisen kanssa. Petterin alaikäiset pojat ovat Johan, Anders, Petter ja Ivar.

 

Vanhasta paikasta jonkin verran koilliseen sijaitsee vanha  sotilaantorppa, johon on 19 vuotta sitten eli noin 1756 muuttanut lautamies Anderssin setä Ivar Andersson Leskinen. Tällä uudella asuinpaikalla on noin 7 tynnyrinalan eli noin 3,5 ha pellot. Myös Ivar pystyisi vielä raivaamaan lisää peltoa hyvälle savi- ja multamaalle. Ivarin asuinpaikka lienee nykyinen Hovi.

 

Ivar Andersson Leskisen asuinpaikasta jonkin verran pohjoiseen sijaitsee torppa, jonka Ivar omistaa  ja  jossa  asuu torppari Petter Hyvärinen. Torpalla on peltoa noin 5 tynnyrinalan  eli noin 2,5 ha verran. Pelot ovat hyvää savisekoitteista multamaata. Peltoa voitaisiin raivata lisää  toiset 5 tynnyrinalaa. Hyvärisen torppa lienee nykyinen Kankaala.

 

Edellisestä jonkin verran pohjoisen suuntaan sijaitsee toinen torppa, jota kutsutaan Jokiniemeksi. Siellä on peltoa noin 2,5 tynnyrinalaa eli  noin 1 hehtaari. Pelto on hyvää multamaata. Torpan omistavat puoliksi Ivar Andersson Leskinen  ja hänen veljensä Johanin perikunta. Torpan alueelta löytyy vielä noin 12 tynnyrinalaa eli noin 6 ha  pelloksi soveltuvaa maata. Asiakirjasta selviää, että Ivar Leskisen osaa Jokiniemen torpasta hallitsi kuitenkin Olof Pehrsson Leskinen.

 

Tähän väittivät Johan Leskisen pojat Anders, Johan ja Ivar Leskinen, että Jokiniemen torpan maille voitaisiin perustaa uusi asuinpaikka. Tätä ei myöskään Ivar Andersson kiistänyt. Mutta Petter Heickinen arveli, että uudeksi asuinpaikaksi soveltuisi paremmin Hyvärisen asuma torppa eli Kankaala. Tämän Ivar Andersson kiisti sillä perusteella, että torppa kuului yksin hänelle. Ivarilla oli myös perillisenä poika Anders.

 

Edelleen olivat Johan - ja Ivar  Johansson Leskinen eli lautamies Anderssin veljet alkaneen perustaa itselleen uutta asuinpaikkaa Selkärannan maalle ilmeisesti edellisenä kesänä eli vuonna 1774. Sieltä löytyisi pelloiksi soveltuvaa maata 20 tynnyrinalaa eli noin 10 ha. Tämä ja kaikki edelliset pinta-alat oli arvioitu ohrakylvön perusteella. Myöhemmin käy ilmi, että Johan oli kuollut perheettömänä vuonna 1776.

 

 

7. Tilan jako 8 osaan hyväksyttiin.

 

Tarkastusmiehet eivät nähneet tilan ositukseen mitään estettä. Sekä Johan Andersson Leskisen perikunnan että Ivar Andersson Leskisen  maat esitettiin jaettavaksi kumpikin 4 osaan. Siten koko tila jaettaisiin 8 osaan. Äskettäin kuolleen Johan Johansson Leskisen osuus 1/8 tilasta jaettaisiin muiden Johan Andersson Leskisen perillisten kesken. Anders Ivarsson Leskinen, joka edusti myös isäänsä, varoitti ongelmista Olof Leskisen kanssa. He eivät olleet Olofin kanssa saaneet aikaan mitään sopimusta Jokiniemen torpan tulevasta kohtalosta. Anders esitti, että Olof Leskinen erillisellä välipuheella erotettaisiin kokonaan Leskelän tilan osakkuudesta. Olof Leskisen vävy David Toivanen poikineen asui Jokiniemen torpassa ainakin vielä ruukin johtaja Ekholmin murhan aikaan syksyllä 1810.

 

  Anders Ivarsson Leskinen hyväksyi isänsä puolesta päätöksen, jolla Petter Leskisen perikunta saisi Jokiniemen torpan talokseen. Nämä kuitenkin rakensivat nykyiset Iivolan (Ivar) ja Harjun talot. Eräs pojista muutti Kankaalaan. Samoin Leskisten tilan osakkaat antoivat siunauksensa Selkärannan uuden talon perustamiselle. Ivar Leskinen rakensi sinne talonsa, joka sijaitsi nykyisen Selkälän talon eteläpuolella olevalla pellolla.

 

 

8. Olli Leskisen lesken asumislupa Joenniemen torppaan Ivar Andersson Leskiseltä v. 1779

 

Olof ei ehtinyt ennen kuolemaansa  tehdä uutta asuinpaikkaa edellä mainitulle maalle. Ivar Leskinen oli vuonna 1779 luvannut, että Olofin  leski Anna Hackatar saa asua Joenniemen torpassa  kuolemaansa asti. Tämän Ivar Leskisen asiakirjan olivat todistaneet Juankosken ruukin kirjuri Lars Erik Dahström sekä  ruukin siltavouti Sven Weman.

 

Anna Hakkaraisen vävyksi tuli David Toivanen.

 

 

9.  David  Toivanen perää Olofin perheen asumusoikeutta Leskelän tilalla talvella  v. 1784

 

Kuopion talvikäräjillä vuonna 1784  teki torppari David Toivanen  kuolleen Olof Leskisen lesken Anna Hakkaraisen ja tämän alaikäisten lasten puolesta kirjallisen haasteen päiväyksellä 6.1.1784 talonpojille ja veljeksille Anders ja Ivar Leskisen sekä näiden kuolleen veljen Petter Leskisen pojille Anderssille, Johanille ja Ivarille.  Kiista koski  Leskelän tilan maiden kolmatta osaa, jolla Olof Leskisen perikunta myös asui. Toivanen oli hankkinut käräjille edusmiehekseen kirjuri  Aron Gråstenin.

 

Haastaja toi esille edellä mainittuja käräjien päätöksiä päivämääriltä 15. maaliskuuta 1774 ja 14. marraskuuta 1775. Jälkimmäisellä päivämäärällä olivat  Olof Pettersson Leskinen ja  Anders Ivarsson Leskinen sopineet Olofin oikeudesta nauttia Joenniemen torppaa sekä puolta sen torpan maista  sekä uudistilan perustamisoikeudesta tälle maalle. Vastineeksi Olof suostui maksamaan 1/9 Leskelän tilan veroista. Samoin haastaja toi esille edellä mainitun Ivar Leskisen ja Olofin lesken  Anna Hakkaraisen asumisoikeussopimuksen Joenniemen torpassa. Sopimuksen päiväys oli 27. helmikuuta 1779. Toivanen vaati haastettuja  noudattamaan edellä mainittujen sopimuksia. Niistä oli ollut kiistoja.

 

Vastaajat tunsivat edellä mainitut sopimukset. Niiden lisäksi he toivat päiväyksellä 21. helmikuuta 1778 tehdyn sopimuksen. Siinä olivat sopineet leski Anna Hakkarainen ja entinen lautamies Anders Johansson Leskinen kuolleen veljensä alaikäisten lasten holhoojana sekä Ivar Leskisen puolesta, että Hakkarainen lähtee pois Joenniemen torpasta. Ivar Leskisen lapset muuttaisivat pois vanhalta asuinpaikalta  Hakkaraisen tilalle torppaan. Anna Hakkarainen oli kuitenkin vienyt asian laamanninoikeuteen. Tällöin laamanninoikeus otti huomioon, että Hakkaraisella ei ollut  ketään holhoojaa. Sen  lausunto oli tullut 28. maaliskuuta 1779. Lisäksi vastaajat kertoivat, että kuollut Olof Leskinen oli jättäytynyt pois kaikista tilaa koskevista yhteisistä asioista. Näin ollen he pyysivät oikeudelta vapautusta saamastaan haasteesta. Nyt käräjät selvittivät kaikki Leskelän tilan omistussuhteet alkaen Anders Johansson Leskisen kuolemasta vuonna 1738 ja tämän vuotta aikaisemmin kuolleesta vaimosta Helena Laitisesta. Anders oli yksin omistanut koko Leskelän tilan. Tähän selvitykseen perustuu tämän asiakirjan ensimmäinen osa.

 

Käräjät eivät pystyneet ottaman kantaa näin monimutkaisiin tilan omistussuhteisiin. Niinpä se siirsi asian käsittelyn seuraaville  syyskäräjille. Kuitenkin samojen käräjien luvussa 200 David Toivanen suostui muuttamaan anoppinsa kanssa Mikkelinpäivään mennessä Joenniemen torpasta sekä maksamaan saamistaan sadoista muille Leskisille 1/3  maanosia. Asiakirjan lopusta kuitenkin puuttui kopio. David muutti asumaan Nilsiänkylän eteläpuolelle nykyisen Nilsiä - Juankoski tien varrelle "Kouhumäkeen", jonka etäisyys Nilsiästä on noin 6 km. Siellä syntyi 14. toukokuuta 1785 hänen tyttärensä Anna. Edellä mainittu Anders Leskisen veli Ivar muutti Selkälänrannan talosta Joenniemen torppaan. Ivari oli innokas savipiippujen valmistaja. Selkälän pelosta on löytynyt monta hänen valmistamaansa piippua. Myös Joenniemen pellolta jäljiltä löytyi kesällä vuonna 2008 osa savipiipun varsi.

 

David Toivanen muutti  takaisin Wuotjärvelle noin 10 vuoden kuluttua Ivar Leskisen kuoleman jälkeen noin vuonna 1795. Perhe asui Joenniemessä ainakin vielä vuonna 1810. Joenniemen vanhin torppa sijaitsi noin 200 metrin päässä Jokelanjoesta länteen Ala - Hipanjärven rannalla. Ehkä David rakensi 1700 - luvun lopussa  itselleen uuden torpan Jokelanjoen rannalle nykyisen Seppälän  talon tienoille.

10. Kiista Joenniemen torpan maanosien jaosta vuonna 1785 Kuopion talvikäräjillä

 

Kesällä 1784  suoritettiin Leskelän tilalla Isojako.  David Toivanen oli kaskennut normaaliin tapaan Leskelän tilan metsiä. Hän oli maksanut kaskesta maanosia joka kolmannen lyhteen veljeksille Anders ja Johan Pettersson Leskiselle. Nyt kuitenkin ilmeisesti Suottalassa asunut Anders (Johansson) Leskinen ja tämän veli  Selkärantaan talon rakentanut Ivar Leskinen vaativat edellä mainituilta veljeksiltä itselleen maanosia 2 tynnyriä 28 kappaa ohraa ja 128 lyhdettä ruista. Perusteluiksi he esittivät, että veljekset Anders ja Johan omistivat vain kuudennen osan Leskelän tilasta. Toivanen oli siten oikeastaan ulkopuolinen henkilö tässä riita-asiassa.

 

Tähän myös veljeään Anderssia  käräjillä edustanut Johan Pettersson Leskinen vastasi, ettei hän yksin voinut ratkaista asiaa, koska myös hänen äitinsä Christina Rytkötär oli heidän yhtiömiehenään. Tätä ei oltu haastettu käräjille. Tähän haastajat vastasivat, että vastaajien äiti ei ollut ottanut Toivaselta maanosia. Hän olisi kiistan ulkopuolella. Oikeus yhtyi tähän tulkintaan.

 

Nyt kuitenkin Johan toi esille, että Leskelän tilalla asui muitakin torppareita, jotka olivat polttaneet kaskea heille Isossajaossa jääneellä tilan osalla. Haastajat olivat ottaneet itselleen näistä maanosia. Myös nämä haitanteot pitäisi nyt ottaa huomioon. Kuitenkin Johan suostui veljensä ja omasta puolestaan jakamaan haastajien kesken nämä kiistellyt Toivaselta saadut maanosat, mikäli haastajat tekisivät  samoin heidän ottamien maanosien suhteen. Oikeus päätyi samaan tulkintaan kuin Johan Pettersson Leskinen.  Kaikki saadut maanosat pitäisi jakaa tasan  samalla periaatteella tilan osakkaiden kesken.

 

11.  Wuotjärven  Pasasten Jokelan sukua

 

Antti  Pasanen otti nimiinsä kruununtilan Wuotjärveltä vuonna 1638. Tilan entinen asukas oli ilmeisesti vuodesta 1622 alkaen Heikki Pykäläinen, joka joutui sotilaaksi seuraavana vuonna. Heikki palasi Wuotjärvelle noin vuonna 1633, mutta ei pystynyt enää maksamaan tilasta kruunun veroja. Hän oli Syvärin kylässä huonemiesten luettelossa.

 

Pasalan tilaan kului laajoja alueita Syvärin Lohilahdesta Lastukoskelle, Wuotjärven kaakkoisosaan Pärnäsaareen, Jokelanjokeen, Ylä-Hipanjärven Saarilahteen  ja Siitä Lohilahteen. Myös suuri Hipanniemi kuului Pasasille.

Lisäksi heillä oli erillispalsta Taatonjärven päivärannalla eli Taatonpään maita.  Tila joutui Juankosken  ruukin verolle v.1753. Vuosina  1776 – 1786  ruukin omistaja ritari Georg Friedrich Tigerstedt yritti tehdä Pasasista ruukin lampuoteja, mutta epäonnistui.  Tässä ”taistelussa” Pasasia edusti  Niemelän tilan isäntä Paavo Pekanpoika Pasasen s. 1737 ja Sakari Antinpoika Pasanen 1751 - 1822. Paavo kävi Tukholmassa  valitusmatkalla. Hän kuoli vuonna 1809.

 

Paavo Pasasella oli poikia  mm.

• Sakari s. 1758                      joka  1810  asui Niemelässä

• Johan s. 1763                      jonka poika  Paavo asui 1810 Niemelässä. Hovin Pasasten suvun  esi-isä.

• Pekka s. 1769                      joka asui  1810  Jokelan talossa

• Heikki s. 1778                      joka asui  1810  Jokelan talossa  Spede Pasasen esi-isä. Muutti Niemelään 1823.

 

Jokelan Pekka Pasanen  s. 1769  kirkon kuudennusmies

pso  Regina Kekäläinen

• Paavo 1806 – 1845   Jokela.

• Anna 1809  pso  renki  Antti Hyvärinen. Tuli Paavon kuoltua Jokelan isännäksi. Remontoi Jokelan talon.

• Maria  1811- 1876  asui Jokelassa

 

Antti  Hyvärinen

Anna Pasanen

• Eeva Lisa 1850                      pso  Lassi Samuel  Heikkinen  Pelonniemi (Vehkasaari)

 

Antti Hyvärisen toinen puoliso oli Spede  Pasasen isomummo Eeva Stina Kekäläinen, joka kuoli Jokelassa

vuonna 1893. Speden isoukki  Antti Heikinpoika Pasanen  s. 1816 Jokela  asui Juankosken Akonvedellä.

Speden ukki Wilhelm syntyi vuonna 1846  Niemelässä, jossa Antti vielä asui.

 

 

Lassi Samuel Heikkinen

Eeva Lisa  Hyvärinen

• Pekka Ville  Heikkinen s. 1883, joka  myi Jokelan Hovin Pasasille. Kuopion läänin maaherra 1940 – luvulla.

 

Jokelan ostivat  Hovilta veljekset Oskari, Juho, Heikki, Paavo, Kalle  ja Antti Pasanen vuonna  1904. Heikki ja Kalle jäivät asumaan Jokelaan.

Pekka Pitkänen 20. 7. 2010