1 Venäjän "sielun" tuntemisesta

Kun kaani "Vladimir" Putin hyökkäsi Ukrainaan, niin lehdistössä myös Venäjällä vitsailtiin:
"Pietari Suuri avasi ikkunan Eurooppaan, Putin sulki ikkunan Europpaan". Oli kuulema jo tuulettu tarpeeksi. HS 9.6.22.

Mihin Putin oikeastaan "avasi" ikkunan? Takaisin pimeinpään vuonna 1237 alkaneeseen Venäjän mongoliaikaan.
Silloin oli synti Taivasta vastaan taistella Tsinggis - kaania vastaan, Siitä ansaitsi kuoleman.
Nyt on synti Taivasta vastaan taistella Vladimir - kaania vastaan. Siitä ansaitsee kuoleman ainakin Ukrainassa..

Kun Gorbatsov aloitti ns. perestroikan tai glasnostin ajan, olivat monet innoissaan NL uudistumisesta. Monet näkivät jo 1980 - luvun lopussa sen onttouden. Puhuttiin vain happiletkun aukaisemisesta ulko maailmaan. Venäjää on vuosisatoja hallinnut usko yhden ihmisen ihmeitä tekevään voimaan (Tiit Matsulevits). Silloin Gorbatsovin. Nyt Putinin.

Venäjän kirkko patriarkansa johdolla toimii Putinin rinnalla. Sillä ja koko Venäjän kulttuurilla on Tsingis - kaanin perintö.
"On vain korkein totuus, jonka johtaja saa Jumalalta. Sen vastustaminen on moraalitonta ja se on myös syntiä". (prof. J. Korpela 4.11.22/Hs). Jo tsaari Pietari alkoi vaatia papistolta täyttä kuuliaisuutta. Venäjällä ei ole kuin yksi hallitsija, jota papiston täytyy totella. Valtion etu meni myös ripin salassapitovelvollisuuden edelle vähintään poliittisissa kysymyksissä. Pietarin mukaan kirkon ylimmästä palvelijasta säteilevä hyveellisyys ja loisto tekee tavalliseen kansaan vaikutuksen ja luo kuvitelman, että tämä on toinen vähintään hallitsijan veroinen valtiomahti (Troyat s.264). Moskovan patriarkan asu on näyttävä. Helmikuussa 2024 lehdistössä oli kuvia Valamon eräästä pienestä Venäjän luonnonsuojelun alaisesta saaresta. Sinne patriarkka Kiril eli entinen KGB - upseeri Vladimir Gundjajej oli rakennuttanut itselleen loistoasuntoja helikopterikenttineen sekä omine kirkkoineen. Tavallisilla kansalaisilla vartioidulle saarelle ei ollut mitään asiaa. 17.2. 24 tuli tieto oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin kuolemasta Siperian vankilassaan Jamalin niemimaalla.

Tsaari Pietari todella avasi ikkunoita Eurooppaan. Hän itse opiskeli Hollannissa ja Englannissa erilaisia teknisiä aloja esimerkiksi paperin valmistusta ja erityisesti laivanrakennusta ainakin vuosina 1697 - 1698. 1710 - luvulla hän lähes pakolla lähetti Venäjällä korkeassa asemassa olevien henkilöiden poikia ulkomaille opiskelemaan (Troyat s.272). Sitä ennen venäläisiä oli kielletty poistumasta maastaan, etteivät he saisi vieraita tapoja ja vaikutteita. Vieraisiin Venäjällä suhtauduttiin jo silloin hyvin epäluuloisesti (Tryoat s.79). Muuten itse Pietarikaan ei juuri välittänyt länsimaisista tavoista. Muiden venäläisten hän kuitenkin halusi oppivan niitä. Venäläisiä näyttää todella sitä ennen oleskelleen Länsi - Euroopassa hämmästyttävän vähän. En ainakaan itse muista lukeneeni heistä! Poikeuksia lienevät olleet lyhytaikaisissa diplomaattisissa tehtävissä olevat henkilöt. 1500 - luvun lopulla heitä kävi mm. Tukholmassa sopimassa esimerkiksi rauhasta tai rajoista. Karjalaisia kauppiaita ei ilmeisesti luettu varsinaisiksi "venäläisiksi". Nämä olivat vuosisatojen ajan käynyt kauppaa Pohjanlahden rannikolla ja 1500-luvulla myös muualla Suomessa esimerkiksi Savossa. Kreivi Pietari Brahen hallinnon aikaan noin 1650 - 1680 heitä liikkui lukuisasti mm. Oulussa, Raahessa ja Kajaanissa.

Putin kutsuu hyökkäystään Ukrainaan "erikoisoperaatioksi". On kiellettyä kutsua sitä sodaksi. On säädetty lakeja, joiden mukaan siitä seuraa ankaria rangaistuksia. Putinin toiminta Venäjällä muistuttaa Mao Tse Tungin toimintaa Kiinassa ns. "suuren harppauksen" vuosina 1958 - 1961. Maatalous pakkokollektivisioitiin. Seurasi nälänhätä, jossa kuoli varovaistenkin arvioiden mukaan noin 30 miljoonaa kiinalaista. Mao antoi määräyksen, ettei nälästä saanut puhua mitään. Jokainen, joka myönsi ruoan puutteen, julistettiin sosialismin viholliseksi kaikkine siitä seuranneine rangaistuksineen (S. Eskola Kanava no 3 1998).

Putinin Venäjä ei suinkaan ole Novgorodin tai Kiovan muinaisten valtioiden perillinen, vaan mongoli - ja siihen liittyneen tataarivallan jäänne. Moskovan Venäjä vaurastui ja vahvistui tarjoamalla kaaneille palveluksiaan mm. verojen kerääjänä säälimättömästi ja tehokkaasti. Vastahakoisia naapuriruhtinaskuntia se rankaisi armottomasti, ryösti ja kahmi näiden maita ja tuhosi näiden kaupunkeja. Sama julmuus näkyy tänään Putinin Ukrainan sodassa. Kiova ja Novgorod pysyivät pitkään Moskovan valtapiirin ulkopuolella. Moskovan Venäjä omaksui kaaneilta periaatteen, jonka mukaan kaikki maa kuului sen suuriruhtinaalle ja asukkaat olivat hänen orjiaan, joita mikään laki ei turvannut esivaltaa vastaan. Sama periaate ainakin lain suhteen pätee edelleen. Myös yksityisen kansalaisen ja ulkomaalaisen omaisuuden suoja Venäjällä on heikko.

Putin ottaa mallia tsaari Pietarista kehnosti sujuneen Ukrainan sodan miehistön värväyksessä. Syrjäseutujen varattomat ja usein "ei-venäläiset" miehet ovat yliedustettuina. Nämä hyödyttävät Putinin "klikkiä" Ukrainassa halvalla ja ilman kunnon koulutusta sekä - varusteita kuolemaansa asti. Heitä voi verrata lämpöä tuottavaan vain poltettavaksi kelpaavaan jätteeseen. Pietarin kärsiessä suuret miehistötappiot Narvassa Ruotsia vastaan vuonna 1700 hän värväsi väkisin ja sattumanvaraisesti sotilaita alhaisimmista väestökerroksista. Nämä merkittiin vasempaan käteen polttamalla siihen risti ruudilla (Troyat s.255). Tsaari Pietari otti käyttöön vuonna 1718 ns. henkiveron (sama kaikille), joka koski myös maatyöläisiä. Tilanomistaja oli valtiolle vastuussa tämän veron kokoamisesta. Tämän jälkeen orjuus tuli Venäjällä kaikkien maatyöläisten kohtaloksi. He olivat vain isäntiensä vallanalaisia "sieluja", joita lisäksi myös valtio käytti häikäilemättä hyväkseen mm. verotuksessa, sotaväen majoituksessa, yleisissä töissä (tiet, kanavat jne.) ja sotilaiden pakko-otoissa(Troyat s.265). Esimerkiksi Laatokan rantaa reunustavan kanavan rakennustöissä kuoli noin 30 000 rakentajaa!

Novgorodin kronikan mukaan suomensukuiset tsuudit (vatjalaiset - vepsäläiset) parin pienen slaavilaisen heimon slovenien ja krivitsien kanssa perustívat Ilmajärven alueelle Novgorodin kaupunkivaltion, josta valtaeliitti viikinki Rurikin suku, pian muutti Kiovaan. Yrjö Koskisen mukaan Rurik kuitenkin oli aluksi asettunut (Vanhaan) Laatokankaupunkiin Olhavanjoen suun lähelle. Novgorodista Laatokkaan on matkaa noin 200 km. Tsuudit siis mainitaan ensimmäisenä ennen kahta slaavilaista heimoa, jotka kutsuivat ruotsalaiset viikingit vuonna 862 hallitsijoikseen. Siten tsuudien voidaan tulkita olleen aloitteen tekijöinä länsimaisen hallintotavan saamiseksi nykyisen Venäjän alueelle. He siis eivät, kuten myöskään slaavilaiset kutsujat itse pitäneet slaavilaisesta johtamistavasta. Näin on käynyt lukemattomia kertoja myöhemminkin. Venäjällä ideoita ja tietotaitoa on haettu paljon lännestä. Tsaari Pietari opiskeli Hollannissa ja Englannissa teknisiä aloja ja laivanrakentamista 1697 - 1698. Länsimaiset kansat eivät juuri koskaan ole ainakaan vapaaehtoisesti pyytäneet itselleen slaavilaisisia hallitsijoita tai johtavia virkamiehiä Venäjältä.

Suomensukuiset vatjalaiset asuivat Ilmajärvestä luoteeseen Suomenlahden perukan suuntaan. Saimaan eteläranta kuului Pähkinsaaren rauhan aikaan 1323 Novgorodin Vatjan hallintoalueeseen "viidennekseen" kuten Pohjois - Karjalassa mm. Liperi vielä 1400 - luvulla. August Ahlqvist tiesi 1850-luvulla, että Viron Peipsijärven nimenä tunnettiin myös Tsuudinjärvi, joten tsuudilaisiksi kutsuttuja ilmeisesti asui myös sillä suunnalla. Ahlqvist kävi tutkimassa Äänisjärvestä kaakkoon Aunuksessa Valkea (Beloje)järvelle asti asuvia tsuudeja, jotka kutsuivat itseään vepsäläisiksi. Näitä asui jo Äänisen eteläpään länsipuolella. Ahlvist totesi, ettei tällä alueella asunut karjalankielistä väestöä, vaan lännempänä. Vepsäläisten kielessä on d - kirjain, karjalankielessä ei. Pohjois-tsuudit Äänisen rannalla kutsuivat itseään lyydeiksi, kun taas Aunuksen läänin eteläosassa Syvärinjoen sivujoen Ojatinjoen varsilla asuvat tsuudit käyttivät em. nimeä vepsäläinen (Ahlqvist s.104 - s.105). Kronikoiden mukaan Rurikin veli Sineus asettui sinne hallitsijaksi. Rurikin "kutsuneisiin" kuulunut slaavilainen heimo krivitsit näyttää asuneen selvästi Novgorodin eteläpuolella (Luntinen) samoin kuin sloveenit.

   Kiovan ruhtinaan Vladimirin kerrotaan vuonna 988 valinneen uskonnokseen kreikkalaiskatollisuuden, koska Konstanttinopolissa Hagia Sofian kirkon liturgia oli ollut taivaallinen elämys (P. Luntinen). Roomalaiskatollisten järkiperäiset teologiset selittelyt olivat rasittavia ja selibaattikielto papeille vastenmielinen. Kreikan kirkko tarjosi epärationaalista tunnetta ja mystikkaa, joka edelleen vetoaa venäläisiin. Myytti ainoan oikean uskon vartijana olemisesta antaa tavalliselle venäläisille itsetuntoa.
    Kirkkoslaavipohjaisen kirjoitustavan käyttö alkoi Novgorodissa jo 900 - luvun lopulla ja yleistyi jopa "kansan" keskuuteen 1000 - luvun puolella. Tästä ovat osoituksena katkelmalliset suossa säilyneet tuohikirjeet. Niissä on yleensä lyhyitä viestejä, velkavaatimuksia tai jopa uhkailuja. Käytetty slaavilainen kieli muistuttaa Puolan murteita (Yle 1 13.4.24 Aristoteleen kantapää). Niistä löytyy myös selvästi suomeksi tulkittavia henkilö - ja paikannimiä. Alueella asui viikinkien jälkeläisten ohella myös muuta germaanikielistä ilmeisesti alkuperältään saksalaista tai ruotsalaista väestöä. Suomalaisiin viittaa myös valitukset muukalaisista (ei Novgorodin kieltä osaavista), jotka hyökkäilyillä häiritsivät kauppareittejä. Novgorod erosi v. 1136 viikinkien tai näiden jälkeläisten johtaman Kiovan slaavilaisen keskusvaltion alaisuudesta. Siellä kehittyi eräänlainen demokraattinen tasavalta kansankokouksineen, johon saivat periaatteessa osallistua kaikki myös ympäristön vapaat miehet. Kokous päätti tärkeimmistä yhteisistä asioita ja valitsi kaupungin virkamiehet jopa piispaehdokasta myöten. Sen kulttuuri ja kauppa kehittyivät korkealla tasolle.Tasavalta menetti itsenäisyytensä vuonna 1478, jolloin Moskovan suuriruhtinas Ivan III otti siellä vallan. Vuonna 1570 tsaari Ivan IV "Julma" ryösti ja tuhosi kaupungin johtavan väestönosan, mikä osaltaan auttoi Ruotsia levittämään valtaansa itään aina Inkerinmaalle asti.

Vuonna 2007 toukokuussa Suomessa vieraili Solovestkista hengissä selvinnyt, muinaisen venäläisen kirjallisuuden tutkija ja akateemikko Dmitri Lihatsov (Kanava 4-5 2007 / J. Numminen). Hänen sanottiin kokevan venäläisen kulttuurin tavanomaista kansallista kulttuuria laaajempana, koska "venäjän kielikin on syntynyt muinaisslaavilaisten pyhittäjien Kyrilloksen ja Methodiuksen tekemän työn pohjalta". Heidän luomansa kirjakielen takana oli muinaisbulgaari. Methodius (k. 885) ja Kyrillos (alunperin Konstantin opiskeli myös matematiikka k. 869) olivat Kreikan thessalonikalaista sukua, ottivat tehtäväkseen kääntää kreikkalaiskatollista kirjallisuutta slaavien (bulgaarien) kielelle.

Lihatsov korostaa näkemyksellään lähinnä Moskovan Venäjän kieltä. Bulgaariasta pakeni Bysanttia pakoon Kiovaan 1030 - luvulla pappeja ja oppineita, joilta Venäjän kirkko omaksui kirkkoslaavin ja kyrillisen kirjoitustavan. Kyrillinen kirjaimisto siis syntyi Bulgaariassa, josta se levisi Kiovaan. Miten Lihatsov suhtautui Ukrainaan, jossa vuonna 1981 vietettiin Kiovan 1500 - vuotis juhlia? Hänen mielestään varhaiskeskiajalla ei mitään Ukrainaa eli Reuna (Raja)maata ollut. Vanhastaan oli vain itäinen ja läntinen "Rus" (Rus,viikingeistä johtuva nimi), joilla ei ollut mitään eroa! Ukraina on hänen mukaansa kasvanut vasta viime vuosisatojen aikana! Näinhän Putinkin nyt väittää.

Mitä tuohon pitäisi sanoa? Kronikoiden perusteella viikingit eli varjaagit ottivat hallittavakseen ensiksi Novgorodin noin vuonna 862. Sieltä hallitsevan Rurikin sukuinen Oleg (Helgi) otti Kiovassa vallan vuoden 882 tienoilla ja syrjäytti siellä jo valtaan päässeet viikingit Askoldin ja Dirin. Lihatsovin mukaan Olegin kerrotaan lausuneen: "Kiova on kaikkien venäläisten kaupunkien äiti". Voisi kysyä, oliko silloin käsitettä "venäläinen" edes käytössä? Moskovakin mainitaan ensi kerran vasta vuonna 1147! Silloin ei vielä ainakaan voinut olla yleistä käsitettä "Rus". Slaavinkielisiä kansoja olivat mm. etelässä bulgaarit, kroaatit, serbit; lännessä puolalaiset ja dervljaanit sekä Dneprin ja Veikselin välillä asuvat Kiovan slaavit. Viimeksi mainittujen jokien välillä ilmeisesti asuivat varhaisimmat slaavilaiset asukkaat. Idemmäksi siirtyi kyllä slaaveja, mutta heidän kulttuurinsa jäi jälkeen läntisistä slaaveista eikä heistä ole paljoakaan tietoa. Olofin pojan Igorin leski Olga (945 - 960) pystytti Kiovaan vakituisen asuinpaikkansa. Olga oli alunperin pihkovalainen viikinkiruhtinatar, joka kääntyi kristinuskoon. Hänen pojanpoikansa Vladimir otti kristinuskon ja toi samalla hallitsemilleen alueille kirkon tuen ja järjestyksen. Nimi "Rus" alkoi vakiintua vasta Olgan hallitusaikaan Dneprin ja Olhavan (Novgorodin) tienoilla. Näyttää siltä, että akateemikko Lihatsov osaltaan loi legendoita Kiovasta ja vanhasta "Rusi:sta". Mongolien päällikkö Batu tuhosi monien muiden Venäjän kaupunkien ohella myös Kiovan vuonna 1240. Nyt samaa yrittää "mongolipäällikkö" Putin. Suomen itäraja on nykyisin Ulko-Mongolian länsiraja.

Tarkemman kuvauksen Bysantista ja sen Kiovan Rus'sin suhteista löytyy seuraavasta Louis Brehierin Bysantin historian pohjalta kootussa laajemmasta artikkelista "Bysantin suhteista Arabien, Bulgarian ja Kiovan Rus'in (valtion) kanssa vuosina 640 - 1015".

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Syyriaan tunkeutuneiden arabien kuvernööriksi nousi 640-luvulla Muawiya, joka ymmärsi laivaston tärkeyden heidän laajentumispyrkimyksilleen. Hän hankkikin laivaston vuonna 649, mutta ei vielä kyennyt hyökkäämään Konstantinopolia vastaan. Arabien kesken syttyi sisällissota. Kaliffi Othman murhattiin 17.6. v. 656, mikä pakotti Muawiyan solmimaan rauhansopimuksen Bysantin kanssa ja maksaan palkkion tästä sopimuksesta. Hän julistautui Jerusalemin kalifiksi heinäkuussa 660 ja murhasi Muhammedin vävyn ja uskonnollisen johtajan Alin 24.tammikuuta v. 661. Kesti muutaman vuoden ennenkuin hän kykeni muuttamaan valtansa uskonnollisesta johtajasta sotilaalliseksi monarkiksi arvonimellä Arabien Chosroes. Tämän hän lainasi Persian sassanideilta. Sitten hän oli valmis laivastoineen käymään Bysantin kimppuun.

Bysantti oli kuitenkin alkanut valmistautua arabien tuloon ja hankkinut puolustustaan varten syyralaiselta arkitehdiltä Callinicukselta ns."kreikkalaisen tulen" reseptin. Se oli raakaöljypohjainen nesteseos, joka paloi veden pinnalla. Sitä levitettiin putkiloissa, jotka oli varustettu jonkinlaisilla suihkukäyttöisillä potkureilla. Sen avulla Bysantti pystyi vuosikymmeniä puolustamaan satamiaan. Vuosina 673-677 Arabit turhaan yrittivät päästä Konstantinopolin ns. Kultaiseensarveen(eli salmeen) ja luopuivat viimein piirityksestä 25. kesäkuuta 677. He joutuivatkin itse bysanttilaisten joukkojen piirittämiksi ja menettivät suuren osan joukoistaan. Laivaston paetessa se joutui myrskyn kouriin. Tuhoa vielä täydensi Bysantin laivasto. Vähän-Aasian kautta länteen hyökkäävät Arabit joutuivat nyt ensimmäisen kerran vetäytymään ja Muawiya solmi Bysantin kanssa kolmen vuoden rauhansopimuksen (Bre s.42 - s.44).


Kreikkalaista tulta käytettiin vielä 940-luvulla, kun Kiovan ruhtinas Igor, Rurikin nuorin poika teki vuonna 941 Konstantinopoliin yllätyshyökkäyksen. Se lienee ollut pelkkä hävitysretki, mutta sen tarkoituksena on myös arveltu olleen pakottaa Bysantti myöntämään lisäetuja kioavalaisille kauppiaille, jotka olivat jo levittäytyneet koko Välimerelle. Romanus kokosi puolustusta ja hän kutsui apuun muös John Curcuasin Aasian armeijan. Bysantin puolustajat sytyttivät kreikkalaisella tulella 15 Igorin suurta laivaa 11. kesäkuuta 941. Sen jälkeen vihollisen laivasto ei enää pystynyt pystynyt nousemaan maihin Bosporin salmen itäpuolelle Bityniaan. Sen jälkeen sen ryöstelevät joukot raivosivat Heraclean ja Nicomedian välillä Traakiassa asukkaita ja erityisesti papistoa kiduttaen. Bardas Phocas pienellä joukolla onnistui tuhoamaan ryöstelijöistä suuren osan ja Curcuasin armeija täydensi näiden tuhon. Kun Igorin viikingit syksyllä kotiin mennessään yrittivät siirtyä ryöstelemään Traakiaa, Theophanes sulki näiden tien. Näiden laivastoa vastaan käytettiin taas kreikkalaista tulta. Vain vähäinen määrä vihollisia pääsi pakoon.

Vuonna 944 Igor valmisteli uuden vielä pahemman hyökkäyksen slaavilaisten heimojen ja vihollistensa Petsenegien kanssa. Hänen tarkoituksensa oli tulla maata pitkin. Bulgaarit olivat tästä varoittaneet Romanusta. Tämä lähetti neuvottelijat Igorin luo Tonavalle ja hänet saatiinkin taivutetuksi rauhansopimukseen, joka solmittiin Konstantinopolissa. Sen mukaan viikinkikauppiaat saivat kuitenkin pitää jo aikaisemmin Kiovan ruhtinas Olegin, Igorin enon kanssa tehdyn sopimuksen mukaiset kauppapaikkansa Konstantinopolin esikaupungissa. Igor myös lupasi olla ryöstelemättä Krimin alueen kaupunkeja mm. Khersonesia. Hän pian tämän jälkeen kuoli ja vallan Kiovassa otti tämän leski Olga, joka ilmeisesti oli salaa kääntynyt kristityksi (Bre s.118).

Edellä mainittu Oleg, Rurikin sukulainen (?veli) hyökkäsi Konstantinopoliin ja pääsi esikaupunkialueelle saakka. Bysantin hallitsija Leo VI oli juuri lähdössä kostamaan Arabien tekemät hävitykset. Oleg pakotti Leon sopimukseen, joka takasi kiovalaisille kauppiaille oikeuden toimia esikaupungissa St Mamasissa. Sopimus uusittiin vuonna 911 (Bre s. 102). Kiovalaisten (Rus'in) kauppiaiden sanotaan levittäneen toimintansa koko Välimeren alueelle. Noin 900 kiovalaista sotilasta (ainakin osa viikinkejä) siirtyi vuonna 910 Bysantin sotapäällikkö Himeruksen palvelukseen (Bre s.102). Unkarilaiset tekivät hävitysretkiä 930-luvulla ja voittivat Olegin joukot Kiovan ulkopuolla sekä ryöstivät Traakian rannikkoa Konstantinopolin länsipuolella vuonna 934 (Bre s.114).
Huom.! Igorin sanotaan olleen Rurikin nuorin poika ja Olegin tämän enon! (Bre s.118).

Bysantti joutui seuraavan kerran tekemisiin Kiovan Rus'in kansa vuosina 967-971. Sen hallitsija oli Niceforus Phocas, jolla oli apunaan taitavia sotapäälliköitä, kuten Tzimisces ja omat sukulaiset Leo - , Peter- ja ehkä vielä kapinallinen Bardas Phocas. Syyrian ja Libanonin alueen Hamid - sukuinen vanha emiiri kuoli Aleppossa vuonna 967. Niceforus kumppaneinen onnistuivat valloittamaan mm. Antiokian, Aleppon, Homsin ja Acren (Kesarean). Aleppo oli ensi kertaa kristittyjen hallussa vuoden 638 jälkeen. Niceforuksen aikomus hyökätä Bagdadin kalifaattiin valloittaa siltä Pelestina ja Jerusalem. Tzimisces hyökkäsi Mosulin Hamidi-sukuisen emiirin alueelle ja pakotti tämän maksamaan veroa Bysantille. Vuonna 975 hän palasi Antiokiaan, jonka ilmeisesti Egyptin Fatimidit olivat vallaneet takaisin. Hän kierteli Damaskoksessa, Genesaretin järven alueella, Nasaretissa, Ramlassa, Acressa ja Jerusalemissa ja pakotti nämä maksamaan veroa. Kun Egyptin Fatimidien kaikki joukot lähestyivät pitkin Välimeren rannikkoa, Tzimisces vetäytyi kuitenkin Sidon - Beirut linjalle, koska pelkäsi joutuvansa antautumaan (Bre s.141).

Niceforus Phocas yritti voittaa alueita Bulgarialta, jota johti vanha tsaari Peter. Hän lähetti edustajansa seurueineen ja lahjuksineen Kiovan uudelle hallitsijan, Igorin ja Olgan pojan Svjatoslavin luokse ja taivutti tämän hyökäämään Tonavalle Bulgaarien maille. Svjatoslavia ei tarvinnut houkutella. Hän hyökkäsi sinne ja otti haltuunsa tsaarin hallintokaupungin Preslaun. Sen alueen bulgaarit "boljarsit" oliva kapinoineet Peteria vastaan. Svjatoslav kuitenkin joutui palaamaan Kiovaan jossa äiti Olga asui. Sinne olivat hyökänneet Petsenegit. Nämä karkotettuaan hän palasi Tonavalle ja suunnitteli muuttavansa Balkanille.

Niceforus Phocas oli kuitenkin nainut kaksi Peterin tytärtä, joiden kanssa hänellä oli pojat Peter ja Constantin. Kon tsaari Peter kuoli vuoden 969 lopussa, Phocas lähetti poikansa Bulgariaan joista Boriksen piti tulla uusi tsaari. Boljarsit eivät kuitenkaan tätä hyväksyneet. Syntyi täysi anarkia, jonka aikana Svjatoslav tuli Tonavalle ja armeijallaan valtasi koko Bulgarian pohjoisosan ja myös syksyllä 969 Preslaun, jossa Niceforoksen pojat asuivat. Niceforus Phocas joutui antentaatin uhriksi ja Svjatoslav valmistautui tunkeutumaan rannikkoa pitkin maaliskuussa vuonna 970 Konstantinopoliin. Sinne kuitenkin oli jo palannut Tzimisces, joka pari kertaa turhaan yritti neuvotella röyhkeän Svjatoslavin kanssa. Silloin hän lähti Bardas Scleruksen johtamien 12 000 miehen kanssa näitä vastaan. Nämä vetäytyivät kiovalaisten edellä, mutta tekivät puiden suojaamina näitä vastaan yllätyshyökkäyksen. Se onnistui ja ja kiovalaiset pakenivat Philippopolista kohti.

Tzimisces ei kuitenkaan vielä pystynyt käyttämään tilannetta hyödykseen, koska Bardas Phocas kapioi. Kiovalaiset eivät olleet pystyneet etenemään Traakiaan. Vasta keväällä vuonna 971 Tzimisces pystyi toimimaan. Hän lähetti 300 raskailla ankkureilla varustettua laivaa Tonavan suulle, joista hyökkättiin kiovalaisten selustaan. Itse hän lähti suoraan näitä vastaan. Svjatoslavin joukot kävivät epätoivoista taistelua ja sen jäännökset antautuivat Preslaussa. Svjatoslav pakeni. Tzimiscesin ratsuväen täytyi hyökätä 13 kertaa, ennen kuin vihollinen pakeni. Svjatoslav vetäytyi Dorustolymiin. Se piiritettiin ja kun Bysantin laivasto saapui apuun, kiovalaiset joutuivat antautumaan. Osa niistä pakeni Kiovan suuntaan. Tzimiscesin keskusteli Svjatoslav kanssa, joka lupasi, että ei koskaan palaisi Balkanille eikä hyökäisi Krimin Chersoniin. Lisäksi tämän tuli puolustaa Bysanttia sen vihollisia vastaan. Sopimus kesti Svjatoslavin poika Vladimirin hallinnon aikanakin.

Bysantin huomattavin keisari Justinianus I jälkeen oli Basil II, jonka ennätyspitkä hallituskausi kesti 49 vuotta. Em. taitavan sotapäällikön Tzimiscesin murhan jälkeen kruunuun olivat oikeutetut 19-vuotias Basil II ja 16-vuotias Constantine VIII holhoojanaan Basil Lecapenus. joka käytti valtaa em. Bardas Scleruksen kanssa. Vallassa olijat eivät mielellään siitä luopuneet, jolloin syntyi 13 vuotta kestänyt sota. Tähän liittyi myös Bardas Phocas. Vakavin ehdokas Bysantin valtiaaksi oli Basil II. Tämän ja hänen suojelijansa välille tuli peitelty vihamielisyys. Basil Lecapenus lopulta teki sopimuksen sotilasjohtajien Bardas Phocasin ja Leo Melissenuksen, jotka olivat vihaisia siitä tavasta, jolla Lecapenus oli hoitanut nuoren hallitsijan asioita konsultoimatta heidän kanssaan. Kun Basil II havaitsi tilanteen ja pakotti holhoojansa eroamaan, kielsi häntä tulemasta hallitsijan asuinpaikkaan sekä määräsi takavarikoitavaksi hänen omaisuutensa. Lisäksi hän "vapautti" Phocasin tehtävistään ja teki hänestä Syyrian Antiokian herttuan. Leo Melissenukselle hän vain esitti anteeksipyynnön.

Hän pääsi yksin valtaan vuonna 985 ja oli siitä lähtien tarmokas ja jopa askeettinen valtias. Vielä oli kuitenkin jäljellä Bardas Sclerus, joka onnistui pakenemaan sijoituspaikastaan Bagdadista. Syntyi taas sisällissota, johon liittyi myös Bardas Phocas. Phocas epäili Scleruksen pettäneen ja pani tämän arestiin erääseen sukunsa linnaan. Phocas julistautui keisariksi ja järjesti Konstantinopolin saarron. Tässä tilanteessa Basil II vetosi Kiovan halitsijaan Vladimiriin, joka oli onnistunut syrjäyttämään kaksi veljeään Ruotsista hakemiensa viikinkien avulla. Vladimirin toive oli saada vaimokseen Basileuksen tytär prinsessa Anna ja tehdä maansa kristityksi. Hän lähetti 6 000 miestään Basil II avuksi ja tämä sai molemmat vastustajansa vetäytymään. Näiden laivasto paloi ja Phocas sai surmansa. Bardas Sclerus kuitenkin oli vielä jäljellä. Tälle Basil lupasi armahduksen, mikäli tämä sopisi asian hänen kanssaan. Sclerus hyväksyi tarjouksen ja vetäytyi erääseen maakuntaan

Nyt syntyi konflikti Basilin ja Kiovan Vladimirin välille, koska Anna myöhemmin kirjoitettujen slaavilaisten kronikoiden mukaan ei mielellään olisi lähtenyt Kiovaan. Tässä tilanteessa Vladimirin kerrotaan vallanneen Bysantilta Krimin Chersonen. Basil II epäillään sekaantuneen Rooman paavin valintaan vastustaessaan saksalaisten vaikutusta Pohjois-Italiassa. Saksan keisarin Otto II leski halusi poikansa Oton vaimoksi bysantilaisen prinsessan. Idän ja Lännen kirkkojen väleihin alkoi ilmestyä kitkaa. Varsinainen kirkkojen välirikko tapahtui vuonna 1054 (Bre s.181-s.183), mutta joidenkin lähteiden mukaan jo vuonna 1028. Vuosituhannen lopun sekavasta tilanteesta Italiassa ja Bysantissa löytyy tietoja myös arabialaisista lähteistä ja norjalaisista saagoista.

Jälkimmäisten lähteiden mukaan kristinusko oli jo vuonna 989 levinnyt laajasti Kiovan Rus'in alueelle Skandinavian, Saksan ja Moravian lähetystyön tekijöiden mukana ja vielä latinalaisessa muodossa. Moravajoki virtaa Belgradin eteläpuolella itään, kääntyy sitten pohjoiseen ja yhtyy Tonavaan kaupungin itäpuolella. Siellä asui jo kristinuskon omaksuneita serbejä ja näiden länsipuolella kroaatteja. Eräs slaavilainen kronikka kertoo paavi Benedictus VII (974-984) lähettäneen suurlähettiläänsä Svatoslavin (972-978) vanhimman pojan Jaropolkin luokse. Näiden lähteiden mukaan Vladimirin oli omasta tahostaan ottanut kasteen jo vuonna 987 ja sen oli suorittanut paikallinen pappi Kiovassa; siis 2 vuotta ennen aviota Annan kanssa. Hän valtasi Chersonin 3 vuotta kastamisensa jälkeen ilmeisesti edellä mainitun Basil II kanssa tehdyn sopimuksen seurauksena. Basil oli viivytellyt Annan luovutusta ja näin Vladimir kiirehti sitä. Syksyllä 989 Anna lähti Chersoniin. Hänen seurueessaan oli metropoliittoja ja muuta kirkollista väkeä, jotka toivat Vladimirille kuninkaallisen kruunun sekä paavi Clemensin pyhäinjäännöksen. Häiden jälkeen Vladimir palautti Chersonin Bysantille ja vielä auttoi sitä vapautumaan viimeisistä Krimille tulleista khasaareista. Sen jälkeen Vladimir palasi Kiovaan ja alkoi järjestelmällisen alamaistensa kastamisen. Vastustusta löytyi ainakin vanhasta Ilmajärven rannalle perustetusta Novgorodista.

Tältä aikakaudelta tiedetään vähän Kiovan Rus'in kirkollisesta järjestäytymisestä. Kreikkalaiset lähteet eivät kerro mitään ja venäläisiä lähteitä on myöhemmin muokattu anti-latinalaisessa tarkoituksessa. Kuitenkin ollaan lähes varmoja, että Bysantin vaikutus kulkeutui sinne prinsessa Annan mukana. Vladimir rakennutti kaksi kirkkoa, joista toinen vuonna 991 kreikkalaisten rakentama oli pyhitetty Neitsyt Marialle. Kiovan Rus'in kristilliset järjestelyt oli johdettu Lännestä luultavasti Moravian kirkkon edustajien Cyrilloksen ja Metodiuksen vaikututuksesta. Esimerkiksi Kiovan kymmenysvero-järjestelmää ei tunnettu Bysantissa. Lisäksi Vladimirin ja Lännen paavien kesken vaihdettiin suurlähettiläitä mm. vuosina 990-994 ja vuonna 1000. Vladimir otti toiseksi vaimokseen Saksan keisarin Otto II tyttärentyttären. Vasta vuonna 1037 ensimmäinen kreikkalainen piispa lähetettiin Kiovaan (Br s.152-s.155).

Bysantin huomattavin keisari Justinianus I jälkeen oli Basil II, jonka ennätyspitkä hallituskausi kesti 49 vuotta. Tzimiscesin murhan jälkeen kruunuun oli oikeutetut 19-vuotias Basil II ja 16-vuotias Constantine VIII holhoojanaan Basil Lecapenus. joka käytti valtaa em. Bardas Scleruksen kanssa. Vallassa olijat eivät mielellään siitä lupuneet, jolloin syntyi 13 vuotta kestänyt sota. Tähän liittyi myös Bardas Phocas. Vakavin ehdokas Bysantin valtiaaksi oli Basil II. Tämän ja hänen suojelijansa välille tuli kätketty vihamielisyys. Basil Lecapenus lopulta teki sopimuksen sotilasjohtajien Bardas Phocasin ja Leo Melissenuksen, jotka olivat vihaisia siitä tavasta, jolla Lecapenus oli hoitanut nuoren halitsijan asioita konsultoimatta heidän kanssaan. Mutta Basil II havaitsi tilanteen ja pakotti holhoojansa eroamaan, kielsi häntä tulemasta hallitsijan asuinpaikkaan sekä määräsi takavarikoitavaksi hänen omaisuutensa. Lisäksi hän "vapautti" Phocasin tehtävistään ja teki hänestä Syyrian Antiokian herttuan. Leo Melissenukselle hän vain esitti anteeksipyynnön.

Hän pääsi yksin valtaan vuonna 985 ja oli siitä lähtien tarmokas ja jopa askeettinen valtias. Vielä oli kuitenkin jäljellä Bardas Sclerus, joka onnistui pakenemaan sijoituspaikastaan Bagdadista. Syntyi taas sisällissota, johon liittyi myös Bardas Phocas. Phocas epäili Scleruksen pettäneen ja pani tämän arestiin erääseen sukunsa linnaan. Phocas julistautui keisariksi ja järjesti Konstantinopolin saarron. Tässä tilanteessa Basil II vetosi Kiovan halitsijaan Vladimiriin, joka oli onnistunut syrjäyttämään kaksi veljeään ruotsista hakemiensa viikinkien avulla. Vladimirin toive oli saada vaimokseen Basileuksen tytär prinsessa Anna ja tehdä maansa kristityksi. Hän lähetti 6 000 miestään Basil II avuksi ja tämä sai molemmat vastustajansa vetäytymään. Näiden laivasto paloi ja Phocas sai surmansa. Bardas Sclerus kuitenkin oli vielä jäljellä. Tälle Basil lupasi armahduksen, mikäli tämä sopisi asian hänen kanssaan. Sclerus hyväksyi tarjouksen ja vetäytyi erääseen maakuntaan

Nyt syntyi konflikti Basilin ja Kiovan Vladimirin välille, koska Anna myöhemmin kirjoitettujen slaavilaisten kronikoiden mukaan ei mielellään olisi lähtenyt Kiovaan. Tässä tilanteessa Vladimirin kerrotaan vallanneen Bysantilta Krimin Chersonen. Basil II epäillään sekaantuneen Rooman paavin valintaan vastustaessaan saksalaisten vaikutusta Pohjois-Italiassa. Saksan keisarin Otto II leski halusi poikansa Oton vaimoksi bysantilaisen prinsessan. Idän ja Lännen kirkkojen väleihin alkoi ilmestyä kitkaa. Varsinainen kirkkojen välirikko tapahtui vuonna 1054 (Bre s.181-s.183), mutta joidenkin lähteiden mukaan jo vuonna 1028. Vuosituhannen lopun sekavasta tilanteesta Italiassa ja Bysantissa löytyy tietoja myös arabialaisista lähteistä ja norjalaisista saagoista.

Jälkimmäisten lähteiden mukaan kristinusko oli jo vuonna 989 levinnyt laajasti Kiovan Rus'in alueelle Skandinavian, Saksan ja Moravian lähetystyön tekijöiden mukana ja vielä latinalaisessa muodossa. Eräs slaavilainen kronikka kertoo paavi Benedictus VII (974-984) lähettäneen suurlähettiläänsä Svjatoslavin (972-978) vanhimman pojan Jaropolkin luokse. Näiden lähteiden mukaan omasta tahostaan Vladimirin oli ottanut kasteen jo vuonna 987 ja sen oli suorittanut paikallinen pappi Kiovassa; siis 2 vuotta ennen aviota Annan kanssa. Hän valtasi Chersonin 3 vuotta kastamisensa jälkeen ilmeisesti edellä mainitun Basil II kanssa tehdyn sopimuksen seurauksena. Basil oli viivytellyt Annan luovutusta ja näin Vladimir kiirehti sitä. Syksyllä 989 Anna lähti Chersoniin. Hänen seurueessaan oli metropoliittoja ja muuta kirkollista väkeä, jotka toivat Vladimirille kuninkaallisen kruunun sekä paavi Clemensin pyhäinjäännöksen. Häiden jälkeen Vladimir palautti Chersonin Bysantille ja vielä auttoi sitä vapautumaan viimeisistä Krimille tulleista khasaareista. Sen jälkeen Vladimir palasi Kiovaan ja alkoi järjestelmällisen alamaistensa kastamisen. Vastustusta löytyi ainakin vanhasta Ilmajärven rannalle perustetusta Novgorodista.

Tältä aikakaudelta tiedetään vähän Kiovan Rus'in kirkollisesta järjestäytymisestä. Kreikkalaiset lähteet eivät kerro mitään ja venäläisiä lähteitä on myöhemmin muokattu anti-latinalaisessa tarkoituksessa. Kuitenkin ollaan lähes varmoja, että Bysantin vaikutus kulkeutui sinne prinsessa Annan mukana. Vladimir rakennutti kaksi kirkkoa, joista toinen vuonna 991 kreikkalaisten rakentama oli pyhitetty Neitsyt Marialle. Kiovan Rus'in kristilliset järjestelyt oli johdettu Lännestä luultavasti Moravian kirkkon edustajien Cyrilloksen ja Metodiuksen vaikututuksesta. Esimerkiksi Kiovan kymmenysvero-järjestelmää ei tunneta Bysantissa. Lisäksi Vladimirin ja Lännen paavien kesken vaihdettiin suurlähettiläitä mm. vuosina 990-994 ja vuonna 1000. Vladimir otti toiseksi vaimokseen Saksan keisarin Otto II tyttärentyttären. Vasta vuonna 1037 ensimmäinen kreikkalainen piispa lähetettiin Kiovaan (Br s.152-s.155).

Basil II joukkoineen suoritti ällistyttävän nopeasti eli 16 päivässä matkan Turkin länsirannikolta Syyrian Aleppoon, jonne Egyptin Fatimidi kaliffi al-Aziz oli hyökännyt paikallisen Hamidi emiirin kuoltua. Sotilaat ratsastivat nopeilla muuleilla, joille oli etukäteen järjestetty sopivin välein vaihdot. Egyptiläisten rohkeus petti ja he vetäytyivät Damaskokseen. Jonkin aikaa järjesteltyään asioita Basil palasi Bulgarian rintamalle (Bre s.156). Ylä-Georgian hallitsijan Davidin murhan jälkeen Basil kävi Kaukasuksella selvittämässä tilanteen Armenian johtajien tuella. Nämä etenivät Tigrisjoen lähteille, ylittivät Eufratin sekä Araxesjoen. Hän otti vastaan liudan Georgian prinssejä ja päälliköitä, joille hän antoi ylenmääräisiä arvonimiä. Davidin maat otettiin Bysantin valvontaan. Tämän voimannäytön seurauksena myös Egyptin Fatimidi kaliffi al-Hakim pyrki Basilin kanssa rauhansopimukseen, joka solmittiin 10 vuodeksi. Kaliffin halukkuudesta rauhansopimukseen toi Jerusalemin piispa Orestes (Bre s. 107). Vuonna 1014 Basil II sai vangiksi vihollisensa Bulgarian tsaari Samuelin 15 000 sotilasta. Näiltä hän julmasti sokeutti silmät. Vain joka sadannelle jätettiin toinen silmä ehjäksi, jota nämä voisivat johdattaa miehet takaisin Samuelin luokse. Tämä mursi vanhan tsaarin ja hän pian kuoli (Br s.159).

Bulgaria kukistui lopullisesti vuonna 1018. Basil oli hyvä luomaan suhteita sekä sotilaisiinsa että uusiin alamaisiinsa. Hän pystyi rahvaanomaiseen huumoriin. Bulgaarian boljarssit hän halusi pitää itsenäisinä. Bulgarialaisia hän otti imperiuminsa tehtäviin ja nimitti näitä basilikoiksi tai komissaareiksi. Kaiken lisäksi hän kehotti bulgarialaisia säilyttämään vanhat kansalliset tapansa mikäli ne eivät häiritsisi virkatehtäviä. Linnoitusten johtoon hän kuitenkin sijoitti vain kreikkalaisia. Muuten maan vanhat instituutiot säilyivät, kuten viljavero, jota maksoi jokainen härkäparin omistaja! Härkiä käytettiin vetojuhtina kyntämisessä. Myös maan kirkollinen johto säilyi ja sen patriarkka tosin alennettiin arkkipiispaksi ja tämän tilalle tuli pappismies Hagia Sofiasta.

Vuonna 996 hän teki Vähä-Aasiassa maareformin, joka oli suunnattu alueen suurmaanomistajia mm. Phocas-sukua vastaan. Alueen lähinnä maaorjiksi alistetut talonpojat olivat tehneet jatkuvia valituksia. Hän määräsi, että kaikki maat, jotka oli hankittu Romanus Lecapenuksen vuoden 922 lain jälkeen (Bre s.111), oli palautettava ilman mitään poikkeusta (ei kirkonkaan) niiden alkuperäisille omistajille (Bre s.150). Hän suoritti järjestelyjä myös Trans-Kaukasiassa, missä otti haltuunsa sen hallitsijan Davidin perillisten hallitseman Phasiaanen. Jo tähän aikaan Turkin sukuiset seltsukit olivat alkaneet levittäytyä alueelle. Italiassa Pohjanmiehet "Normannit" perustivat taitavan hallitsijansa johdolla vuonna 1029 ensi kerran oman valtion. Abhaasiassa hallitsi kuningas George. Basil aloitti tämän häätämisodan, poltti kaupunkeja sekä eteni Tiflisiin asti. Seltsukkien ahdistama nykyisessä Itä-Turkissa sijaitsevan Van-järven alueen kuningas alistui Basilin vallan alle. Monien muiden onnistuneiden diplomaattisten ja sotaisten toimien tekijä Basil II kuoli äkilliseen sairauteen 15.12.1025.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo



Putinille kuten myös monille venäläisille käsitys vanhasta Venäjän imperiumista on kuin huume, joka tuo hyvää oloa (Mihail Zygar 2023). Kun länsimaissa pidetään korkeassa arvossa ihmistä, hänen vapauttaan ja hyvinvointiaan, nähdään Venäjällä ihminen jonkin suureen aatteen tai asian palvelijana. Tällä hetkellä se näyttää olevan Putin sotaisten ajatusten hyväksyminen. Monet venäläiset katsovat NL:n romahtamisessa menettäneensä osan vallastaan toisiin kansoihin, kun ne saivat vapauden ja itsenäisyyden. Siksi he hyväksyvät Putinin hyökäyksen Ukrainaan. Se ruokkii heidän mahtavuuden kaipuutaan ja heikkoa itsetuntoaan. Vielä joulukuun alussa 2023 yli 25 % venäläisistä kannatti hyökkäyssotaa ja 70 - 80 % heistä tuki edelleen Putinia. Yli 60 % venäläisistä ei pidä hyökkäyssodan aloittamista Ukrainaan virheenä (HS 25.2.24 s. A22)! Kun Suomeen tuottiin näytille Ukrainalaisten tuhoama venäläinen panssarivaunu, Suomessa asuvat venäläiset toivat sen luo kukkia (HS 25.2.24 s. A19)!

Kun NL hajosi vuonna 1991, perusti sen 11 entistä osavaltiota ns. Itsenäisten Valtioiden Yhteisön IVY:n. Se jäi jokseenkin merkityksettömäksi. Venäjä alkoi maaliskuussa 1992 perustaa omia asevoimiaan. Saman vuoden toukokuussa valmistui Venäjän puolustusdoktriini. Se kuitenkin sisälsi hyökkäyksellisiä elementtejä "puolustustarkoituksiin ja oikeuden puolustaa asevoimin venäläisiä vähemmistöjä Venäjän rajojen ulkopuolella." Ainakin jo sieltä juontuu Putinin helmikuussa 2022 Ukrainaan aloittaman hyökkäyksen eräs perustelu. Luultavasti jokin sellainen olisi keksitty muutenkin. Kuitenkin juuri venäjänkielinen väestö Itä-Ukrainassa kärsii sodasta eniten. Suuri osa näistä on etnisiä ukrainalaisia, jotka olivat NL:n aikaan joutuneet opiskelemaan venäjää, koska ilman sitä oli vaikea saada töitä tai päästä opiskelemaan. Vuonna 1991 Baltiassa oli vielä 130 000 sotilasta entisen NL:n joukkoja. Venäjä olisi halunnut balteilta joidenkin tukikohtien vuokraamisen lisäksi 7,7 miljardin dollarin rahastoa venäläisten joukojen pois vetämisen avustamiseen. Niiden poistumisen helpottamiseksi Saksasta saksalaiset sitoutuivat suomalaisten avustamana rakentamaan varuskuntaa mm. Sallan korkeudelleYlä - Kurttiin.

Venäjällä alkoi kansallistunteen ja konservatiivisten mielipiteiden voimistuminen, mikä johti yhteenottoihin mm. Vilnassa ja Tallinnassa. Venäjällä aloitettiin voimakas asevoimien teknologinen ja organisatorinen uudistus siitäkin huolimatta, että sen talous pyöri osittain ulkomaalaisen avun turvin. Venäjän tärkein teollisuus oli edelleen osin vanhentunut sotateollisuus. Venäjän puolustusdoktriinin perusteina esitettiin vielä silloin riitojen rauhanomainen ratkaisu, voimakeinoilla uhkaamattomuutta ja rajojen loukkaamattomuutta (Kanava 7 1992 /Jorma Miettinen). Tämän Putin on heittänyt roskakoriin. Venäläiset kenraalit katsoivat Boris Jeltsinin liian helposti luopuneen Baltiasta, joka heidän mielestään ohjusten ohella olivat Venäjän paras valtti USA:ta vastaan. USA:sta otettiin mallia asevoimien kehittämisessä (mm. nopean toiminnan yksiköt), mutta sitä pidettiin edelleen ilmeisesti pahimpana vihollismaana.

*******
Tässä yhteydessä kannattaa ottaa esille unkarilaisen taloustieteilijän Laszlo Lengyelin katsaus Euroopan tulevaisuuteen vuoden 1990 tilanteessa (Kanava 5 1990 s. 307). Neuvostoliitto oli silloin hajoamassa, Saksa yhdistymässä ja Slovenia sekä Kroatia eroamassa Jugosslaviasta. EU:ta ei ollut ja puolustusliitto Naton laajentumisesta entisen NL:n alueelle ei mitään tietoa. Lengyel käsittee kiinnostavasti itäisen Euroopaan valtioiden keskinäisiä alueellisia ja muitakin kiistoja. Hän ennakoi Baltianmaiden, Ukrainan ja ehkä myös Valko-Venäjän itsenäistyvän. Hänellä on voimakas olettamus Saksan vaikutusvallan vahmistumisesta Itä - Euroopassa. Länsi - Saksan lähimmät intressit koskisivat Itä - Saksaa, Itävaltaa ja Tsekkosslovakiaa. Saksan ajautumisesta energiariippuvuuteen Venäjästä ei vielä ole tietoa.

Artikkelissa käsitellään myös Ukrainan tilannetta. "Siellä asuu miljoonia ja taas miljoonia venäläisiä, jotka aikovat elää edelleenkin". Kirjoittaja ei ota huomioon, että näistä suurin osa on etnisiä ukrainalaisia, jotka olosuhteiden pakosta olivat omaksuneet venäjänkielen. Hän havaitsee venäläisen yhteiskunnan uskon maailmanvallankumoukseen kadonneen. Ukrainalaisten kansallistunteet ovat ainakin yhtä antistalinistisia ja Venäjä - neuvostovastaisia kuin baltilaistenkin. "Ukrainalaisten herääminen ja nuoren kansallisvaltakunnan syntyminen ei täytä pelolla vain venäläisen suurvallan johtajia vaan myös venäläiset kansakuntana!?" Lengyelin mukaan epäily herää myös heidän (ukrainalaisten) joukossaan ja heidän ympärillään asuvissa puolalaisissa, slovakeissa, ukrainalaisissa ja romanilaisissa - niin kansojen kuin vähemmistökansallisuuksien piirissä ja myös valtioissa - sen suhteen, kuinka paljon ukrainalaisella (varsin suurella) kansallisvaltiolla on toleranssia (sietokykyä näitä kohtaan)!

Em. artikkelissa todetaan myös Unkarin sotilaallinen riippuvuus ja mikä vielä pahempi, taloudellinen riippuvuus NL:sta saatavasta energiasta sekä maatalouden ja elintarviketeollisuuden voimakas kytkeytyminen sen rakenteisiin. Lengyel menee saksapelossaan niin pitkälle, että hän pohtii NL Saksaa vastaan sotilaallisella voimallaan tasapainottovana tekijänä! Unkarilla olisi vain harvoja valinnan mahdollisuuksia. Valinnan tekevät vain suurvallat. Taloudellisesti heikoilla olevalla Puolalla olisi vastassaan puolalaisvihamielinen "kirottu" yhtenäinen saksalainen mahti, "kiukkuinen loukattu ja nurkaan ahdettu Venäjä" sekä myös Valko - Venäjä ja Ukraina! Taloustieteilijä Lengyel näyttää olleen venäläisten suhteen hyvin ymmärtäväinen olihan maiden taloudelliset suhteet jo silloin tiiviit.
*******


"Kaani Vladimir" Putin oli Pietarissa 9.6.22 verrannut tekojaan tsaari Pietari I valloituksiin. "Historiassa on ollut aikoja, jolloin Venäjä on pakotettu vetäymään, mutta vain vahvistuakseen" (HS 11.6.) . Nähtävästi hän on halunnut ottaa vahvistajan roolin. Sen monet havaitsivat jo 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Presidentti Niinistö on puhunut Putinin katkeruudesta, mutta se ei riitä selittämään hänen toimintaansa. Putin puhui "venäläisestä demokratiasta" ja "lakien diktatuurista", mikä tulkittiin pyrkimykseksi poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämisellä Kremliin. Avointa yhteiskunnallista keskustelua alettiin rajoittaa. Venäläisen demokratian ohella luotiin käsite "suvereeni demokratia". Sen tulkittiin merkitsevän sitä, että ulkoinen riippumattomuus, kansallinen voima ja turvallisuus olivat tärkeämpiä kuin demokratian kehittäminen. Se olisi "ylhäältä johdettua demokratiaa". Putinin lähimmistä avustajista 4/5 jo vuonna 2007 oli turvallisuuspalvelusta tai armeijasta. Monenlaisia etuja, tukia, valtuuksia ja valtaa oli luovutettu Putinin lähimmille avustajille eli "omille". Poliittinen oppositio oli jo lähes mahdotonta (Heikki Ravila Kanava 2007).

Vuonna 2005 Venäjä alkoi syrjäseutuja ja vähemmistökansoja myöten olla Kremlin otteessa. Kun Marinmaassa järjestettiin elokuussa 2005 fennougristikonferenssi, sen ohjelmiin kuuluvia retkueita saattelivat miliisipartiot. Epäilyttävien marilaisten kanssa keskustelleiden matkapuhelimet lakkasivat yllättäen toimimasta. Kongressipaikkaa vartioivat univormu - ja siviilipukuiset "gorillat". Loistavin ulkoisin puittein järjestetty konfrerenssi oli lähinnä vain marilaisten kansallispukujen ja kansantanssien esittelyä. Paikalliset toimihenkilöt vakuuttelivat marilaisten ja muiden vähemmistökansojen olojen erinomaisuutta (Johanna Laakso Kanava 2005). Venäläisessä lehdistössä esiintyi kirjoituksia, joiden mukaan Suomi, Viro ja Unkari tukevat suomalaisugrilaisia kansoja päästäkseen käsiksi näiden alueilla esiintyviin kaasu -, öljy - ja mineraalivaroihin (Zetterberg 2005). Jo vuonna 2006 Venäjällä oli muodikasta olla kansallismielinen, anti-aasialainen ja anti - oranssi - vielä muodikkaampaa oli olla anti - länsimaalainen (Nekrasov 2007). Itsevaltaisuuden lisääntyessä Venäjän arveltiin muuttuvan vihamieliseksi ulkomaalaisille, koska järjestelmä tarvitsee ulkoisia vihollisia. Venäjän johtajat tuntevat olonsa epämukavaksi maailmassa, josta puuttuu vastakkainolo (Sergei Karaganov). Sillä he voivat perustella voimatoimien käyttöä tai niillä uhkaamista voidakseen käyttäytyä agressiivisesti, saadakseen siten oikeutuksen vallankäytölleen.

Suomessakin alettiin pitää mahdollisena, että Venäjästä kehittyy autoritäärinen valtio, jossa valtaa pitää energiayhtiöhin ja armeijaan tukeutuva turvallisuuspalvelun FSB:n eliitti. Saksalaisten arvion mukaan Putin aikoi rakentaa energiayhtiö Gazpromin avulla ensimmäisen luokan mahtivaltion. Venäjän luonnetta oli kuvannut jo Dostojevski: "Todella suuri kansa ei koskaan voi tyytyä 2. luokan osaan maailmassa, eikä edes 1. luokan osaan, vaan sen täytyy ehdottomasti ja ainoastaan olla mahtavin kaikista kansoista. Kansa, joka kadottaa tämän uskon, ei ole enää kansa. Koska on olemassa vain yksi totuus, voi ainoastaan yksi ainoa kansa omistaa ainoan ja oikean jumalan". Sitä jumalaa kävi jo vuonna 2004 pääsiäisyönä Kristuksen Vapahtajan kirkossa palvelemassa suuri joukko Venäjän eliittiin kuuluvia KGB-upseereita.

Tällaisen "mahtavan kulttuurikansan" luonteeseen kuuluu, että se luo historiansa legendoista. Esimerkiksi Viipurin linnan portin pieleen laitettiin laatta "Leningradin rintaman 21. armeijan sankarillisille sotilaille, jotka vapauttivat kesäkuun 21. päivänä 1944 ikivanhan venäläisen kaupungin Viipurin fasistianastajilta"; siis suomalaisilta. Fasisteiksi kutsuttiin NL:n aikaan myös virolaisia ja nykyisin ukrainalaisia. Aluevaatimuksia esitettäessä muistetaan muinaisten rajojen sijainti. Tarpeen mukaan luodaan legenda muinaisesta Venäjän rajasta. Venäjällä sanotaan, että Kreml puhuu puhuu kotiyleisölle yhtä, länsimaille toista, tekee kolmatta ja suunnittelee neljättä (Ravila). Viron ex - presidentti Lennart Meren mukaan venäläinen on luotettava, jos siitä on hänelle hyötyä tai joku ylemmässä asemassa oleva pakottaa hänet siihen. Kansakunnan luonteeseen siis liitetään epäluotettavuus ja myös epäluuloisuus hallitusvaltaa kohtaan. Se on näkynyt äskettäin mm. tämän koronapandemian aikaan. Isonvihan aikaan venäläisten epäluotettavuudesta löytyy paljon esimerkkejä. Vuonna 1710 he esimerkiksi lupasivat antautuneen Viipurinlinnan miehistölle luvan lähteä vapaasti täysissä aseissa tiehensä, mutta kuitenkin itse tsaarin käskystä nämä vietiin sotavankeina Venäjälle.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä fasismi on?
Kanavalehden päätoimittaja Seikko Eskola selittää fasismin ja sosialismin lähtökohtia (Kanava nro 3 1990). Fasimin perusti jyrkkä vasemmistoradikaali ja Italian sosialistipuolueen päälehden Avantin päätoimittaja Benito Mussolini 1920 - luvun alussa. Hän joutui luopumaan puolueesta kannatettuaan Italian liittymistä maailmansotaan. Sodan jälkeen hän otti vallan ja perusti yksipuoluejärjestelmä fasismin. Apunaan hän käytti pettyneitä sotilaita ja köyhtyneen keskiluokan tyytymättömyyttä. Mussolinin Italiasta ei kuitenkaan tullut täydellisen totalitaarista kuten NL :stä, Kansallissosialistisesta Saksasta ja myöhemmin Maon Kiinasta, Vietnamista, Kambodsasta, Etopiasta ja monista muista muista. Oikeuslaitos oli melko riippumaton. Kuolemaan tuomittiin fasismin aktiivisimpina vuosina 1926 - 1932 alle 10 henkilöä, vankilaan noin 1600 ja maanpakoon lähti lukuisia. Tuomioistuimet vapauttivat 12 000 syytettyä. Keskitysleirejä ei ollut. Juutalaisia ei vainottu. Mussolini pilkkasi demokratiaa ja ihaili valloitussotia. Kansallissosialisti Joseph Goebbels Saksassa piti fasismia vain pinta-ilmiönä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin paljon demokraattisia valtioita. Demokratiasta luopuneita alettiin jostain syystä kutsua fasisteiksi. Niiden tausta kuitenkin oli täysin erilainen kuin Italian fasismin. Eskola kutsuukin niitä vain demokratianvastaisiksi maiksi ja määrittelee ne autoritäärisiksi. Espanjan Francoa Eskola kutsuu perinteiseksi vanhoihin yläluokiin tukeutuvaksi diktaattoriksi, vaikka tämä sai apua Italialta ja Saksalta. Francon vastustajat saivat apua NL:lta ja kansainvälisiltä sosialistisilta liikkeiltä.

Totalitaarisissa valtioissa kuten NL:ssa ja Saksassa yksityinen kansalainen "vapautettiin" kaikista perusoikeuksistaan ja alistettiin valtiokoneiston armoille. Haluttiin jopa luoda uudentyyppinen ihmislaji. Kaikki valta monopolisoitiin yhdelle puolueelle, riippumattomattomat instituuttiot sananvapautta myöten lakkautettiin ja kansalaiset olivat vailla suojaa valtioita vastaan. Sekä Stalinin että Hitlerin tavoitteena oli hävittää koko peritty länsimainen kristillinen ja humanistinen kulttuuri sekä vanhat yläluokat. Fasismi pyritään usein leimaamaan oikeistolaiseksi ja vapauttaa sosialismi heidän sille antamastaan "syntitaakasta". Pyritään häivyttämään tietoisuus Hitlerin ja Mussolinin yhteydet sosialistiseen traditioon.

Eskola ei halua vierittää sosialismin "syntejä" eurooppalaisten sosiaalidemokraattien nimiin. Sen heikoutena hän kuitenkin pitää yksilön moraalisen vastuun liiallisen siirtämisen valtion kannettavaksi. Gertrud Himmelfarbin mukaan köyhät halutaan vapauttaa sorrosta sosiaalisella vallankumouksella (hyvinvointiohjelmilla), mutta myös moraalisella kulttuurivallankumouksella. Valtaa pitävä "uusi luokka", johon usein kuuluvat sosiaalidemokraatit, laillistaa "alaluokan" arvot ja hylkää työväenluokan sitoutumisen porvarillisiin arvoihin. Kun joskus aikaisemmin puhuttiin ihmisten hyveistä, puhutaan nykyisin epämääräisistä arvoista tai arvomaailmasta. Hyveistä yksityinen ihminen ei voi valita omaansa, arvoista voi. Voidaan puhua moraalisesta pahoinvoinnista. Kreikkalainen valtiomies Perikles puhui (valtion) kirjoittamattomista laista, joihin hän ilmeisesti sisällytti myös hyveet.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kovin mairittelevaa kuvaa tavallisesta venäläisestä ei antanut August Ahlqvist vuonna 1857 Venäjän matkaltaan. Hänen mukaansa venäläisen suurin himo on rahanahneus. Hän saattaa pyytää työstään tai tavarastaan 10 - 100 - kertaisen hinnan. Hän on varsin kekseliäs pyrkiessään hyötymään muiden kustannuksella. Pari venäläistä pappia tuli usein Ahlqvistin luo teetä maistelemaan ja tämän sikareja polttelemaan. He aina kiittelivät tämän teetä paremmaksi kuin omiaan ja sikaritkin olivat niin hyviä. Venäläisillä papeilla koulutusaika oli lyhyt. Heidän mielestään suomalaisilla papeilla täytyi olla kova pää, koska he tarvitsivat pitkän oppiajan. Päivällisen tekemisestä huolehtivalta emännältä saattoi hiiret syödä Ahlqvistin ostamat ruoaksi tarkoitetut kalat ja tämän hankkima kanakin sattui "karkaamaan".

Myös laiskuus kuuluu kaikkien Venäjän slaavilaisten kansojen ominaisuuksiin. Se näkyy mm. siitä, että, näiden kielissä sana työ "rabota" tulee sanasta orja "rab". He menettävät puolet elämästään ainoastaan makaamalla.Vuoden aikana löytyy monenlaisia pitkiä juhla-aikoja ja praasniekkoja, jolloin ei tehdä mitään.Työtä tehdessäänkin hän velttoilee, laiskottelee ja lepäilee alinomaan. Ainoastaan velttoudestaan hän vain rakastaa lämmintä uuninkylkeä ja rypee isiltä perityssä sekä hengellisessä että ruumiillisessa liassa (Ahlqvist Muistelmia Venäjän matkoilta v. 1854 - 1858 s.194 - s.197). Ahlqvist kuvaa venäläisen korteerinsa maitoastioiden reunoja liasta pinttyneiksi, sisus niin täynnä rikkoja ja karvoja, että haluaa pysyä tästä ravinnosta mielellään erossa. Voin hän kertoi olevan kelvotonta ja siinä on suolaa vain nimeksi (s.94-s.95). Venäjällä vallitsi vielä silloin maaorjuus "sieluineen". Ahlqvistin riesaksi tulleesta eräästä kerjäävästä, vanhasta aatelisukosta "paistoi aivan paljaana se vanha venäläisyys, joka lapsellisella ja naurettavalla ylpeydellä pitää isänmaatansa kaikkein sivistyneimpänä maana maailmassa ja joka omaa kansaansa muihin kansoihin verrattuna erityisesti kutsuu ristikansaksi tai kristityksi". Edellä mainitut papit pitivät omaa maataan sivistyneempänä kuin esimerkiksi Englantia, koska heidän kirjallisuutensa oli parempaa ja rikkaampaa kuin näiden. Englantilaiset puolestaan kertoivät käyvänsä ns. Oolanninsotaa venäläisten sivistymättömyyttä ja raakuutta vastaan (s.154).

Ahqvistin havaintojen mukaan venäläisellä ymmärryksen lahjat olivat yleensä hyvät. Mallin näyttämisen jälkeen hän voi tehdä sangen vaikeitakin töitä. Mutta siinä onkin kaikki. Hänen mielenlaatunsa on yhtä latiskainen kuin tämän kansan maa (Ahlqvist s. 197). Vaikka kansa on väkiluvultaan suuri, se ei ole tuottanut kuin yhden merkittävän "runoinnolla" varustetun kirjoittajan eli Puschkinin. Tämäkään ei ollut puhdas venäläinen. Kuvataiteissa hän tiesi vain venäläisen Helsingin Nikolainkirkon alttaritaulun maalaajan ja venäläisistä keksinnöistä samovaarin, joka sekin lienee alunperin ollut kiinalainen keksintö. Mainittakoon, että kemian tutkija Mendelejev julkaisi jaksollisen järjestelmänsä luonnoksen vasta vuonna 1869.

Ahlqvist tutki myös Siperiassa lähellä Objoen suuta asuvia kansoja. Viimeksi mainitun joen varret olivat ostjakkien kansoittamat. Siellä Obdorkissa asui rikas ostjakkilainen ruhtinas Taischin, jonka arveltiin omistavan 10 000 poroa. Obin ja sen sivujoen Irtytshin varrella asuvista Siperian venäläisistä Ahlqvistilla oli hyvin myönteinen kuva. Siistimpi, varakkaampi, vieraanvaraisempi, yksinkertaisempi ja rehellisempi käytös kuin eurooppalaisilla venäläisillä. Jälkimmäisten kehnoa luonnetta hän pyrkii selittämään sillä, että näiden pitkällinen ja raskas orjuus olisi sen turmellut (Ahlqvist s.287). Venäläisten maaorjuus oli juuri loppumaisillaan ja Ahlqvistin mukaan sitä rahvas monin paikoin Venäjällä toivoi kuin maallista autuutta. Tässä monet taisivat pettyä karvaasti.

Vuonna 2007 Putin alkoi peittelemättömästi esiintyä Venäjän suurvaltaintressien edustajana. Silloin puuhattiin uuden kaasuputken rakentamista Itämeren kautta. Siinä Suomen ex - pääministeri Paavo Lipposella oli merkittävä osuus. Ehkä Lipponen suomalaisugrilaisten edustajana pyrki pääsemään käsiksi venäläisiin kaasuvaroihin. Energianostajaa Saksaa mielisteltiin. Sen edellinen liittokansleri Gerhard Schröder (SDP) oli varaukseton Putinin kannattaja. Hänen mukaansa "Venäjä on matkalla demokratiaan ja markkinatalouteen, ja siksi he ansaitsevat luottamuksen" (Zetterberg Kanava 4 - 5 vuosi 2007). Häntä ei häirinnut eikä ilmeisesti vieläkään häiritse mm. Putin arvostelijan Litvinenkon murha Lontoossa, toimittaja Anna Politkovskajan murha Venäjällä tai Moskovan panttivankitilanteessa 2002 Putinin itsensä määräämä sotilaskaasu, jolla surmattiin terroristien ohella lähes 200 panttivankia. Lehtitietojen mukaan Schröderillä oli ollut venäläissyntyinen vaimo ja kaksi venäläistä adoptiolasta.

Vuonna 2007 erään Suomen johtavan Venäjä - asiantuntijan Timo Vihavaisen mukaan Venäjästä Suomessa on tullut "yleiseksi odotushorisontiksi kuva diktatuuriin, militarismiin, voimankäyttöön, sovinismiin ja häikäilemättömään voimankäyttöön omistautuneesta maasta, joka kaikin keinoin pyrkii häiriköimään maailman sivistysmaiden konsertissa, joko omaksi edukseen tai vain mahtiaan näyttääkseen". Tässä hän erityisesti mainitsee Supon entisen päällikön Eero Kekomäen, jonka mielestä ainoa pelastus olisi liittyminen Natoon. Vihavaisen mielestä Kekomäen varoitus itäisen vaaran kasvusta on tyypillinen, vaikka mistään sen konkreettisista muodoista ei ole mitään tietoa. Hän syyttää Supon ex - päälikköä siitä, että tähän uhkaan pitäisi vastata pontevasti, tiilimuuria rakentaen, niin kauan kuin aikaa on. "Jos syntyisi jännityksiä, joissa Venäjä ja Yhdysvallat ovat vastakkain, niiden todennäköisin syntyalue on hyvin kaukana rajoiltamme". Hänen mielestään "pysyvänä intressinämme on oppia ymmärtämään Venäjän sielua ja sen kulttuuria aivan riippumatta siitä, kuka siellä on vallassa" (Kanava nro 3/2007). Valitettavasti joudun tyhmänä ja jälkiviisaana olemaan eri mieltä. Ainakaan "Venäjän sielun" ymmärryksen ei pidä olla rajatonta. Se "sielu" näyttää kovin samealta. Ymmärtäminen samaistetaan tavallisesti sanaan "hyväksyminen". Riittää, kun USA:n ex - presidentti Georg Bush väitti nähneensä Putinin sielun tai sieluun. Venäjän häiriköinnistä on lukuisia näyttöjä ainakin viime vuosikymmeneltä. Juuri hetki sitten 15.6. radiouutissa mainittiin toimenpiteistä koko itärajan sulun kirjaamisesta lakiin.

Venäläisestä sielusta puhuvat myös tavalliset venäläisperäiset ihmiset. 1990 - luvun alussa näitä tuli monia Suomeenkin. Töölön Kisahallissa eräs nuori baltiperäinen nuori venäläinen tyttö halusi pompitella kanssani lentopallollani. Olin tehnyt sitä monipuolisesti ja tiiviisti vuosikausia mm. harjoitusseinillä varustetussa tilassa, joten pystyin nopeasti liikkuen reagoimaan palloon ja ohjaamaan sen taitavasti yhdellä kädelläkin pompottamalla haluamaani paikkaan. Hämmästyksekseni tämä Anna - niminen tyttö pystyi jokseenkin samaan. Hän kertoi harrastaneensa ennen Suomeen tuloaan akrobatiaa. Sen jälkeen tyttö kaverinsa Marian kanssa tuli kisahallissa monta kertaa harjoittelemaan kanssani. He olivat myös ostaneet oman lentopallonkin. 2000-luvun vaihteessa näin samaisen Annan kuvan HS:ssä. Hän kävi Suomalais-venäläistä koulua. Kaupungilla liikkuessaan hän kertoi venäläisnuorten tuntevan itsensä suomalaisten ryssävihan kohteeksi. "Heidät on täällä julistettu koiriksi". Vain diskossa hän ei melun takia törmää ennakkoluuloihin. Onnekseen Anna kertoi omistavansa "laajan venäläisen sielun". Miten hän lienee tulkinnut tämän ilmaisunsa? Näin siis valitettavasti oli tapahtunut kauniille ja reippaalle Annalle. Tavatessamme hän puhui sujuvasti suomea, joten koulun valinta lienee tapahtunut kaverien takia. Ryssävihan kohteeksi jouduin itsekin Stockmannin edessä keskellä päivää palatessani lentopalloharjoituksista nahkatakilla ja pelikassilla varustautuneena. Joku vaimonsa kanssa vastaan tuleva mies tarttui rinnuksiini ja kysyi: "Koskas aiot lähteä takaisin Ryssään?". En heti ymmärtänyt asiasta yhtään mitään. En ollut koskaan edes käynyt Venäjällä. Olin erittäin monipuolisesti harjoitellut ja nopea, joten en nähnyt tilanteessa mitään vaarallista.

Venäläiset ja kiinalaiset käyvät nykyisin kosiskelemassa puolelleen monia Afrikan taloudellisesti ja poliittisesti heikossa asemassa olevia maita erityisesti Itä- ja Keski-Afrikassa. Nämä eivät näytä oppineen historiastaan mitään. Jo 1990 - luvun alussa jopa eräs neuvostoliittolainen ekonomisti havaitsi, että NL:n kaltaisen sosialismin valinneet Afrikan maat olivat köyhyysloukusssa. Suurin nälänhätä, sodat, varustautuminen ja kärsimys vallitsi ennen muuta sosialistissa Afrikan valtioissa. Silti monet länsimaissa ja Suomessakin kutsuivat näitä maita edistyksillisiksi. Siis venäläisten kelkaan lähteminen aiheutti köyhyyden ja nälänhädän. Näin tapahtui 1930 - luvulla itse NL:ssa ja sieltä mallia ottaneessa Kiinassa 1950 - luvun lopussa "suuren harppauksen" vuosina ja vielä 1960 - luvulla puhemies Maon organisoiman "kulttuurivallankumouksen" aikaan. Nykyisin mm. Sudanista venäläiset vievät joidenkin jengien hankkimaa kultaa halpaan hintaan.

Tiedotusvälineissä kauhistellaan Putinin joukkojen Ukrainassa tekemiä tuhotöitä, teloituksia, kidutuksia ja kaikenlaisen omaisuuden ryöstöjä. Kauppojen, museoiden, sairaaloiden jne. sekä tavallisten kansalaisten kaikki arvokas omaisuus viedään Venäjälle tai turmellaan käyttökelvottamaksi. Aikuisia ja lapsia hyökkääjät ovat vieneet pakolla pois maasta. Tässä ei ole mitään uutta. Kuitenkin Putinin tiukka kielto lopettaisi ne lähes täysin. Sitä ei ole kuulunut.

1970 - 1980 luvuilla NL soti Afganistanissa. Arviolta miljoona ihmistä kuoli tai haavoittui ja ainakin 4 miljoona pakeni joitakin mm. Suomeen. Ihmisiä pakotettiin siirtymään neuvostoliittolaisten kontrolloimiin kyliin, joissa sai ruokaa. Tuhansia lapsia vietiin NL:aan "kasvatettaviksi". Jo silloin venäläiset systemaattisesti tuhosivat viljasatoja ja lääkintälaitoksia. Se kohdisti summittaisia terroripommituksia siviiliväestöön. Myös jonkilaiset myrkkypommitukset "keltainen sade" sekä räjähtävät lelut kuuluivat keinovalikoimaan. NL kävi vain tuhoamissotaa. Se ei pyrkinyt voittamaan puolelleen sydämiä ja aivoja. Kaikki tehtiin länsimaiselta tiedotusvälineiltä piilossa. Vietnamin sota sen sijaan oli televisiosota ja vasemmistopainotteinen länsimainen lehdistö takertui amerikkalaisten siellä tekemiin julmuuksiin vuosikausiksi. Samalla pyrittiin piilottamaan ja kieltämään valtaan päässeen Vietkongin tekemät vainot ja julmuudet. Vietnam hyökkäsi naapurimaihin Laosiin ja Kambodzaan. Se pakkolähetti satojatuhansia ihmisiä työprikaatteina palkattomaan työhön NL:aan. Maa pakkokolektivisoitiin. Satojatuhansia venepakolaisia poistui maasta. Ruotsin entisen Vietnamin suurlähettilään tutkimuksen mukaan vielä 1975 - 1982 siellä teloitettiin vähintään 65 000 poliittista vankia. Maa oli silloin eräs Ruotsin kehitysavun tärkein kohde.

Etiopiassa marksilaisen diktaattorin Mengistu Haile Mariamin avuksi saapui 200 000 kuubalaista legioonalaista. Tämän punainen terrori tappoi maassa tuhansia. Kansa näki nälkää. Kun kapitalistinen USA lähetti sinne viljaa 250 miljoona tonnia, niin kommunistinen NL vain 10 miljoonaan tonnia. Etiopiasta löytyy edelleen Venäjään myötämielisesti suhtautuvia ihmisiä. Venäjä pyrki värväämään sieltä miehiä Ukrainan sotaansa. Jo keskiajalla mm. Novgorodin ja Kiovan ruhtinaiden puhumattakaan myöhäisemmistä Moskovan valtiaista "veronkanto" oli puhdasta ryöstämistä. Sitä lienee ainakin aluksi ollut novgorodilaisten suorittama Laatokan karjalaisten verotus. Venäjä valtasi Novgorodin 1400 - luvun lopulla, joten sitä tuskin voi pitää "Venäjän edeltäjäksi", kuten Yle teki Pähkinäsaaressa 1323 solmitun rauhan 700 - vuotispäivänä.

Suomessa vastaava koettiin mm. 1700-luvun alussa ns. Isonvihan aikaan. Laajoja alueita esimerkiksi Pohjois Pohjanmaalla ryssät pyrkivät tuhoamaan täysin. Paljon ihmisiä tapettiin julmasti kiduttamalla. Tuhansia lapsia ja myös aikuisia ryöstettiin Venäjälle. Esimerkiksi Limingassa surmattiin noin 2100 ihmistä ja noin 450 vietiin Venäjälle (Yrjö- Koskinen s.436). Venäjälle vietyjä myös myytiin orjiksi mm. Moskovan torilla. Näitä löytyi lukuisasti peräti Persiasta. Vuonna 1702 Liivinmaalla venäläiset maksoivat lehmästä 9 kopeekkaa, aikuisesta "tsuhnasta" 10 - 12 kopeekkaa ja lapsesta 1 kopeekan (Yrjö-Koskinen s.391). Marienburgissa erään trumpetaarin nuori "tsuhna" - vaimo Marta joutui ruhtinas Menshikovin jalkavaimoksi ja sitä kautta tsaari Pietarin vaimoksi. Hänestä tuli Venäjän keisarinna nimellä Katariina. Kaksimetrinen ja hyvin viinaa kestävä sokerileipurin poika Menshikov oli Pietarin nuoruuden "rakastettu" ja ystävä (Troyat s.64). Myöhemmin ahne Menshikov joutui epäsuosioon ja kuoli tyttärineen Siperiaan karkotettuna Beresowassa Objoen alajuoksulla lähellä Jäämerta. Jo siihen aikaan korkeammassa asemassa olevat henkilöt kuten Menshikov aina etsi tilaisuutta taskujensa täyttämiseen (Troyat s.285). Hänen omaisuutensa arvo oli miljoonia ruplia. Beresowassa kuoli myös Menshikovin sinne toimittaneen vihollisen Dolkorukin sukua (A. Ahlqvist s.282).

Tsaari Pietari oli kookas, älykäs, ailahteleva, riehakas juhlija, hermostuneisuuteen taipuvainen (Troyat s.94) ja välillä hyvin julma. Hänen kasvonsa ja oikea kätensä saattoivat nykiä. Hänelle tuotti huvia seurata kuolemaantuomittuja mestauslavalle moittien, sättien ja pilaillen heidän tuskillaan ja kuolemallaan (Troyat s.237). Häneltä puuttui täysin kyky eläytyä jonkun toisen ihmisen asemaan. Putinin ihailemalla tsaarilla siis kerrottiin olleen myös epänormaaleja seksuaalisia taipumuksia! Myös tsaari Pietarin raha-asioissa käyttämä tunnuslause näyttää tulleen Putinin ohjenuoraksi kaikissa asioissa: "Vaadi mahdottomia saadaksesi mahdollisimman paljon" (Troyat s.260). Mikäli Pietari haluaisi hirttää kaikki Venäjän rötöstelijät, hän samalla haluaisi jäädä ilman alamaisia. Tähän tapaan vastasi eräs laittomien verojen kiskoja tsaari Pietarille. Näin kävisi Putinillekin. Pahimmat rikolliset vankiloista ovat nyt haluttuja yksilöitä valiojoukkoihin Ukrainan rintamalle. Näyttöjensä perusteella oikeaa upseeriainesta. Putin kelpasi aikoinaan lentovekottimellaan Venäjältä pois muuttavien hanhiparvien johtajaksi. Nyt ei enää siihenkään. Rikollisista koottuja hengestään piittaamattomia joukkoja Stalinkin lähetti suomalaisia vastaan rintamalle. Heille oli luvattu siitä vapaus (lähde: rintamalla ollut isä).

Julmuuksiin eivät Isonvihan aikana suinkaan syyllistyneet vain jotkut burjaati tai tsetseenit, kuten nyt paavi väitti joulukuun alussa tapahtuneen Ukrainassa, vaan pesunkestävät venäläiset sotilaat ja kasakat. On huomattava, että ainakin osa Ukrainan kasakoista taisteli tsaari Pietaria vastaan, joka poltetun maan taktiikkaa noudattaen Ukrainassa hävitti täysin asutuksen laajalta alueelta ainakin Pultavan itäpuolella. Ei ukrainalaisilla ole nytkään mitään syytä olla "yksi kansa" venäläisten kanssa. Orjakauppaa harrasti perinteiseen venäläiseen tapaan lähinnä upseeristo. Tavallisella sotilaalla siihen ei juuri ollut mahdollisuuksia. Julmuuksiin tosin syyllistyivät Isonvihan alkupuolella esimerkiksi Inkerinmaalla talonpoikaiset sissijoukot ns. "kivekkäät", jotka hyökkäämällä rajan yli kostivat venäläisten hävitykset omassa maasssaan. Ryssien tekemät laajat tuhot olivat kuitenkin usein sotaväen johdon määräämiä. He käskivät hävittää täysin mm. Narvan ja Nevajoen suun välisen alueen. Siperilaisia kalmukkeja Suomessa pelättiin. Huhut kertoivat heidän Karjalassa teurastaneen ja syöneen lapsia.

Venäläisten tekemisiä kevättalvella 1715 muistelivat vuoden 1725 Kuopion kesäkäräjillä lautamiehet: "Ryssät olivat ottaneet mukaansa kaiken, jonka olivat saaneet irti ja jolla oli ollut vähäisintäkään arvoa”. Kuopion nimismies Henrik Hoffren puolestaan kertoi vuoden 1722 Kuopion käräjillä venäläisten sotilaiden käyttäytymisestä: ”Kun ryssät olivat tulleet tälle seudulle, piti heille heti toimittaa heidän vaatimansa tavarat. Tällöin piti ottaa sieltä, mistä oli lähinnä saatavilla." Ei siis ollut aikaa katsoa, kenen omaisuutta ryssille annettiin. Kuitenkin juuri Kuopion suurpitäjä ilmeisesti säästyi melko hyvin varsinaisilta murhilta ja tuhotöiltä. Niistä ei mainita ollenkaan käräjien pöytäkirjoissa kymmeneen vuoteen sodan päättymisestä.

Vuonna 2004 Venäjän Helsingin suurlähettiläs Vladimir Grinin peräsi (HS 23.1.) "täysiä perusoikeuksia" Latvian 500 000 ja Viron 170 000 venäjänkieliselle asukkaalle. Se on hänen mielestään "Venäjän etuja koskeva ongelma". Hän kutsui tätä "huolehtimiseksi maanmiehistään". Siis "Venäjän "maanmiehiä" asui ainakin Latviassa ja Virossa, ilmeisesti jonkin verran Suomessakin. Suurlähettilään mukaan erityisesti Virossa asuvat "nyt ei - kansalaisten asemassa olevat vanhat venäläiset ovat asuneet ja työskennelleet siellä koko aikuisikänsä". Nyt nämä eivät voi omalla kielellään asioida valtion virastoissa tai saada omankielestä opetusta. "Ulkopoliittinen linjamme tässä asiassa perustuu yksinomaan demokraattisiin periaatteisiin ja kansainvälisiin normeihin".

Suurlähettiläs Grinin unohti, miksi nämä "maanmiehet" yleensä oli lähetetty näihin maihin. Eräs painava syy oli näiden maiden venäläistäminen. Huomattava osa näiden maiden sivistyneistöstä oli jo karkotettu Venäjälle. Oman havaintoni perusteella nämä muodostivat ainakin Virossa jonkinlaisen röyhkeän yläluokan, joka valvoi virolaisia ja teki, mitä lystäsi. Eräskin venäläinen miesporukka nappasi keskellä päivää erään karjalaisen mummon kädestä setelitukon, jolla tämä oli maksamassa jotain naapurilleen. Mummo kirosi napakasti: "saatanan ryssät". Venäjän suurlähettiläs siis vetosi "demokraattisiin periaatteisiin ja kansainvälisiin normeihin", joilla hän halusi puolustaa mm. Baltiassa asuvia "maanmiehiään". Olisihan hän voinut Hs:n lehti-ilmoituksellaan kutsua nämä "maanmiehensä" kotiin Venäjälle! Hän myös kertoi Venäjän toimivan "ihmisen universaalien vapauksien ja oikeuksien puolesta". Se oli silloin. Mitkähän nämä "ihmisen universaalit vapaudet ja oikeudet" kaiken kaikkiaan Grininin mielestä silloin olivat. Entä miten hyvin ne tällä hetkellä toimivat Putinin hyökäyksen kohteeksi joutuneille ukrainalaisille saati sitten edes Venäjän venäläisille? Molemmista maista paetaan suurin joukoin ulkomaille, mutta hyvin erilaisista syistä. Grinin kuitenkin rajasi käyttäytymisstandardit "siihen osaan maailman yhteisöjä, jossa tunnustetaan yleisinhimilliset arvot". Venäjällähän niitä ei tunnustettu eikä nytkään tunnusteta.


Vuoden 1240 Kiovan hävityksen jälkeen Ukraina keskiajalla etääntyi entisestään "Moskovan Venäjästä". Miltei koko Ukraina joutui Suur-Liettuan alaisuuteen, joka ulottui Mustaan mereen asti. Liettua ja Puola yhdistyivät. Kun turkkilaiset hyökkäsivät Wieniin 1683, Puolan kuningas Juhana III Sobieski pelasti kaupungin. Hän pyysi Venäjän silloista tosiasiallista hallitsijaa Sofiaa, Pietari Suuren sisarpuolta, osallistumaan turkkilaisten lopullisen tuhoamiseen. Sofia vaati ja sai Puolalta vuonna 1686 palkkioksi Kiovan sekä laajoja puolalaisten ja kasakoiden valtaamia maita aina Smolenskista Dneprille saakka. Venäjän apujoukoista ei ollut mihinkään. Ne menettivät heti ensimmäisessä yrityksessään noin 40 000 miestä ja toisessa melkein yhtä paljon. Venäläisten puolella taistelleet tyytymättömät kasakat valitsivat uudeksi päällikökseen "hetmanniksi" Ivan Mazeppan, joka myöhemmin kääntyi venäläisiä vastaan luvaten apua Ruotsille Kaarle XII hyökätessä Venäjälle. Hän johti Ukrainan vapaustaistelua vajaa 30 vuotta kestänyttä venäläisvaltaa vastaan. Suurin osa ukrainalaisista ei erilaisen historiansa perusteella suinkaan tunne olevansa venäläisten kanssa "yhtä kansaa", kuten Putinin propaganda väittää. Viimeksi mainitut pyrkivät aina omimaan ja tuhoamaan valloittamiensa kansojen oman kulttuurin ja historian. Venäläisiä nähtävästi erityisesti kaihertaa se, etteivät he ole päässeet omimaan historiallista yli 1500 vuotta vanhaa Kiovaa.

Mihail Zygarin mukaan myytin venäläisistä ja ukrainalaisista yhtenä kansakuntana kehitti Kiovassa munkki Innokenti Gizel 1670 - luvulla. Tämä pelkäsi Puolan ja ottomaanien uhkaavan Kiovaa sekä ortodoksista uskoa. Gizelin tarinan mukaan ennen oli ollut jonkinlainen ylikansallinen Venäjä, jonka pääkaupunki oli aluksi ollut Kiova ja sitten Moskova. Näin hän halusi saada apua Moskovasta. Tämä tietenkin miellytti Moskovan hallitsijoita ja nyt Putinia. Tämä myytti on nytkin monelle venäläiselle historiallinen totuus. Useimmista ukrailaisista se on viimeistään nyt kadonnut. Putinin ja tavallisten venäläisten mielestä Venäjä ei ole koskaan ollut kolonialistinen. Siirtomaat eivät sijainneet merten takana ( paitsi Alaska, joka myytiin USA:lle), vaan samalla mantereella. Itäinen siirtomaakausi aloitettiin viimeistään 1550 - luvulla Volgan tataarien alistamisella.

Edellä kerroin, että Neuvostoliiton vertaaminen Kansallissosialistiseen Saksaan on Putinin Venäjällä rikos! Mutta miten Hitler suhtautui NL:n bolsevismiin? Hän omaksui sieltä koko totalitaarisen hallitsemisen mallinsa ja ilmeisesti myös suurten keskitysleirien perustamisen. Hän ei ollut erityisen kommunismin vastainen, vaan sen varjolla hän toteutti antisemitismiä ja rotuoppiaan. Hän jopa julkisesti kertoi vuonna 1941, että "marksismi ja kansallissosialismi ovat pää osin sama asia" (Bulletin of International News 8. maaliskuuta 1941 s.269. Lainaus Markku Ruotsilalta Kanava 4 - 5/2005 s.319). Samoin ajattelevien Stalinin ja Hitlerin oli helppo tehdä salainen sopimus Euroopan jakamisesta etupiireihin. Stalinin ja Hitlerin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan olemassaolon NL (sota)historioitsija Volkogonov tunnusti vuonna 1989 (M. Jakobsson Kanava 6 / 1989). NL:n perustaman ns. Terijoen "Suomen hallitukseen" uskoivat monet poliittiset - ja kulttuurivaikuttajat, mm. Intian pääministeri J. Nehru sekä kirjailijat Steinbeck ja Shaw. Aikaisemmin mainitsemani monivaikuttaja vasemmistolainen professori ja oman kansallissosialisten puolueen perustanut Yrjö Ruutu piti Saksan kansallissosialismia todella lähtökohdiltaan sosialistisena, kun taas Suomen ns. "sinimustat" eivät hänen mielestään olleet mitään oikeita kansallissosialisteja. Nämä kun pyrkivät luokkataisteluun ja työväen kukistamiseen (Kanava nro 9 1992).

"Kaani Vladimirin" mukaan Pietarin kaupungin alueella "ammoisista ajoista saakka slaavit olivat asunut siellä fennougrilaisten kansojen kanssa" (HS 11.6.2022). Putinin teoriaa ei tue Venäjän historian slaavilaisten kansojen kartta (Venäjän ja NL historia/ Kirkinen yn. s. 29.). Sen mukaan Laatokan ympäristossa asui vain vatjalaisia , vepsäläisiä ja karjalaisia. Olhavanjoen varrelta Staraja Ladogan vanhalta kauppapaikalta, joka oli olemassa jo 700 - luvulla, on löydetty merkkejä suomensukuisesta, slaavilaisesta ja skandinaavisesta asutuksesta. Se sijaitsi suomensukuisen asutuksen keskellä ja siellä lienee muiden joukossa asunut myös slaavilaisia kauppiaita. Mikäli vanhaa historiaa käytetään nykyisen omistusoikeuden perusteena, suomalaiset voisivat Karjalan lisäksi vaatia myös Laatokan eteläpuolta itselleen. Ehkä Putin hyväntahtoisesti omien teorioidensa tunnollisena noudattajana antaa ne meille.

Kahlasin aikoinaan läpi Käkisalmen lääniin ja Inkerin 1600 - luvun asiakirjoja, mutta en havainnut, että nykyisen Pietarin alueella olisi asunut ainakaan merkittäviä määriä "slaaveja". Mikäli näitä siellä oli "ammoisista ajoista saakka asunut", ne olivat olleet entisiä Novgorodin alamaisia, eivät Moskovan. Asian selvittämistä vaikeutti se, että siellä asui kreikanuskoisia karjalaisia tai inkeriläisiä, joiden nimet olivat uskonnon mukaisia, esimerkiksi "Wechwela Wasselioff" Hirvisaaressa vuonna 1694. Pietarin vanhimmat osat rakennettiin Jänissaareen ja Hirvisaareen. Niiden lähellä Nevajoen suulla oli useita saaria ja niillä olevia kyliä, kuten Kivisaari, Korpisaari, Koivusaari (myöhemmin Koivukylä) ja Koivusaari. Tämän seudun asiakirjat olivat ruotsinkielisiä, mutta jossain Suomenlahden perukan eteläpuolella mm. Jaaman ja Kaprion seuduilla asiakirjat olivat venäjänkielisiä.

Pohtiessaan 1200 - luvulla kadonneen Bolgarien valtakunnan ja kaupungin katoamista August Ahlqvist muistelmissaan toteaa (s.181): "Merkillistä on se menestys, jolla venäläinen kansallinen ylpeys ei tyydy siihen, mitä heillä oikeasti on, vaan pyrkii joka suunnalta anastamaan vierasta maata ja historiallisia tosiasioita vääristellen sen kunniaa." Tällä Ahlqvist kirjoituksessaan kritisoi sitä, että venäläiset silloin väittivät bolgaarit ja bulgaarit samaksi kansaksi ja siis slaavilaisiksi. Sama temppu tehdään, kun Viipuri luetaan vanhaksi venäläiseksi kaupungiksi tai Putin edellä väitti slaavien asuneen Pietarin kaupungin alueella ammoisista ajoista saakka fennougrilaisten kansojen kanssa. Huvittavaa on, että venäläinen tekoälysovellutus Alisa kertoo Ruotsin luovuttaneen Suuressa Pohjansodassa Venäjälle Suomen, Karjalan, Inkerimaan ja Viron (HS 15.8.23 s. A 20). Tosiasissa rajaksi kaakossa tuli suurinpiirtein nykyinen rajalinja. Tämä lienee tulkittava niin, että ainakin Viipuri Elisan mukaan oli ollut Suomea.

2 Kulttuuriväki ja Kiinan ihannointi

Tietämättömyys näytti kultaavan radiojuontaja Pasi Hiittolan ajatusmaailmassa muistot Kiinan puhemies Maosta ohjelmassaan Euroopan valot, kun hän esitteli elokuvaviisun "Mao, Mao" 1960-luvulta. Hänen mukaansa Maolla oli ollut jotain vaikutusta siihen, että Suomeen saatiin mm. peruskoulu ja terveysasemia 1970 - luvulla! Tämä tuntuu suoraan sanottuna irvokkaalta. Kun Mao aloitti 1958 niin sanotun "Suuren harppauksen" kohti sosialismia, niin vuosina 1958 - 1961 kuoli parhaiden arvoiden mukaan jopa 30 miljoonaa, suurin osa (3,9 milj.) nälkään. Pahiten kärsi Kiinan juuri valtaama Tibet, jonka väestöstä kuoli 1/5. NL esikuvanaan Mao perusti Kiinaan talonpoikien kommuuneja, tuhosi maatalouselinkeinon ja hajotti "porvarilliset" perheet sekä vanhat sukuyhteisöt. Talonpoikien piti valmistaa rautaa omissa pienissä sulattamoissaan. Maon avustajat eivät edes uskaltaneet kertoa johtajalleen totuutta. Tämä arveli, että talonpojat olivat vain kätkeneet viljat. Mitään nälänhätää ei ollut. Viljaa vietiin ulkomaille. Viimein kuitenkin mieletön "Suuri harppaus" saatiin eräiden järkevien johtajien toimenpitein lopetetuksi. Pian Mao alkoi kostaa näille vastustajilleen. Se huipentui vuonna 1966 hän ns. "Kulttuurivallankumoukseen", jossa Mao nuorison punakaartien avulla alkoi tuhota maan sivistyneistöä. Heitä lähettiin syrjäseuduille "uudelleen koulutettaviksi" tavallisiin töihin. Sen melskeissä oppilaat jossakin Kiinan osassa jopa rituaalinomaisesti söivät opettajiaan.

Mao voitti sosialismin uhrien määrässä reilusti Stalininkin. Stalinin maatalouden pakkokolektivisoinnin yhteydessä Ukrainassa, entisessä Euroopan vilja-aitassa, kuoli 1930-luvun alussa noin 5 miljoonaa ihmistä, suurin osa nälkään. Heitä ei ilmeisesti pidetty venäläisinä, mutta Ukrainan vanhaa historiaa halutaan nykyisinkin pitää Putinin Venäjän historiana! Kiinassa järjestettiin myös kampanja "Antaa kaikkien kukkien kukkia", jolla maan johto sai selville toisin ajattelijoita. Nämä tuhottiin. Ihmeellistä on havaita, että toimittaja Hiittola vielä 2020-luvulla voi olla puhemies Maon lumoissa! Hiittolan kannattaisi hiukan sivistää itseään, ettei jatkossa toisi esille tällaisia möläytyksiä. Ylen pitäisi valita kulttuuritoimittajansa ja myös kulttuuriohjelmiensa vieraat muidenkin ansioiden kuin sopivan puoluekannan perusteella. Onko Suomessa käynyt niin, kuten eräs sosialismin kriitikko esitti 1980 - luvun alussa: "Sosialismin älylliset kaaderit ovat painuneet vaatimattomammalle tasolle, lehtien ja radiotalojen toimittajakuntaan, alkeisopetukseen, sosiologiaan ja puolueaktiivien keskuuteen"? Aikaisemmin sosialismin sanomaa julistivat monet länsimaiden luovan taiteen huiput, Shaw, Picasso, Barbusse jne.

Monet hyväusloiset ranskalaiset vasemmiston edustajat ihailivat täysin kritiikittömästi Kiinaa, joka järjesti näille maahansa ylellisiä "kulttuurimatkoja". Esimerkiksi sosialisti Francois Mitterrand vieraili vasemmiston ihmemaassa Kiinassa vuonna 1961 kolmen viikon "pyhiinvaellusmatkalla". Hänestä taisi tulla peräti Ranskan ehdokas korkeaan Euroopan Unionin virkaan.. Myös ranskalainen kirjailijatar ja filosofi Jean - Paul Sartren naisystävä Simone de Beauvoir vieraili 1958 kommunistien kutsumana Kiinassa. Hän kirjoitti innostuneena: Elämä Kiinassa on poikkeuksellisen miellyttävää ... Monet hellät unelmat saavat oikeutuksensa siitä, että on olemassa maa, jossa hallitus maksaa ihmisten koulutien ja jossa kenraalit ja valtiomiehet ovat runoilijoita". Juuri silloin maassa aloitettiin tuhoisa "Suuri harppaus". Siinä lienee laulun "Mao, Mao" tausta. Hiittolan olisi pitänyt pystyä kertomaan siitä suomalaisille. On oikeutettua puhua sosialistien jostain mielettömästä haaveesta rakentaa paratiisiaan maan päälle. Keinoilla tai uhrien lukumäärällä ei ole merkitystä. Koronakuolemien väheksymisen yhteydessä olen kritisoinut Suomen terveysalan asiantuntijoita ja päättäjiä :" Joidenkin kansalaisten, "niiden muiden" sairastumisilla tai kuolemilla ei ole merkitystä, kun päämääränä on sosialistisen paratiisin rakentaminen tai säilyttäminen. "Hyvinvointivaltio" on vaarassa, ellei näin tapahdu."

1920 - luvulla lehdistö oli tiedotusvälineistä tärkein. Lenin määritteli sen tehtäväksi propagandan ja agitaation sekä organisaatiollisen toiminnan. Propaganda oli jonkinlaista puolueen aatteiden valaisemista myös yleisellä tasolla. Agitaatiolla pyrittiin vaikuttamaan laajoihin kansanjoukkoihin. Sen tuli liittyä johonkin konkreettiseen kysymykseen ja sillä pyrittiin vaikuttamaan myös tunnetasolla. Organisaatiotoiminnalla pyrittiin järjestämään kampanjoita, joihin piti saada mukaan suuria kansanjoukkoja. Myöhemmin lehdistölle asetettiin vaatimus "puoluekantaisuus". Kommunistisen lehdistön jakaman tiedon ei siis tarvinnut olla objektiivista. Kaikkea oli arvoitava "työväenluokan" näkökulmasta. Sen näkökulmasta vain hyvillä uutisilla oli uutisarvoa. Tuli pidättäytyä negatiivisten uutisten julkaisemisesta. Koko sana "uutinen" pyrittiin unohtamaan porvarillisena. Se asemesta puhuttiin informaatiosta.

Kiinalaiset lehdistöopin opettajat olivat lukeneet neuvostoliittolaisen lehdistöteorian. Vuonna 1987 eräs toimittajakoulun rehtori selitti: "Kiinassa yritämme yhdessä rakentaa modernia yhteiskuntaa. Meillä on yhteinen tavoite, ja siksi kiinalaisen lehtimiehen on aina mietittävä, millaisia seurauksia hänen kirjoituksellaan tulee olemaan (itsesensuuri). Jos kriittisestä artikkelista (esimerkiksi korruptiota koskevasta) voi olla jotain hyötyä, se julkaistaan. Jos tiedon julkaisemisella saattaisia olla huono vaikutus yhteiskuntaamme se on hyödytöntä tai jopa vaarallista" (Kanava 5 1991 / Linda Jakobson). Eräs lehdistöteoreetikko jopa määritteli: 80 % tulisi olla yhteiskunnan kannalta hyviä uutisia ja 20 % tulisi valaista epäkohtia. Siten tiibetiläisten mielenosoituksista ei lehdissä kirjoiteltu. Samoin Beijingin Tian'ammenin verilöyly oli jälkeenpäin tiedotusvälineissä kielletty puheenaihe. Kiinnostavaa on, että vielä vuonna 2023 Putinin Venäjä jatkaa kommunistien 100 vuotta sitten luomalla tiedotuslinjalla. Se näkyy mm. venäläisen YannexGDP:n yhteyteen rakennetusta "tekoäly - avustajasta" (HS 15.8.23 s.A 20).

3 Moni suomalainen vaikuttaja ihannoi Neuvostoliittoa!

Mielenkiintoista mm. Helsingin Sanomiin kirjoittavan professori Martin Scheinin menneisyydessä on se, että hän osallistui aikoinaan NL:n johtamaan kansainväliseen lakimiesliittoon IADL:ään kuuluvan "Suomen Demokraattisen lakimiesliiton DemLan" toimintaan. IADL romahti sen rahoituksen loppuessa NL:n rohmahdettua. Scheinin lisäksi Suomessa DemLassa toimivat mm. Tarja Halonen, Aulis Aarnio, Yrjö Ahmavaara, Antti Eskola, Olavi Heinonen, Kekkosen kansliapäällikkö Antero Jyränki, Matti Kekkonen, Anneli Jäätteenmäki, Matti Louekoski, vankeinhoidon johtaja K. J. Lång, Paavo Nikula, Kaarina Suonio, Jacob Söderman, ja Matti Wuori. Osallistumalla DemLan toimintaan nämä ilmeisesti halusivat varmistaa paikkansa mahdollisessa sosialistisessa Suomessa. DemLassa toiminut pääministeri Jäätteenmäki jätti siis eronpyyntönsä toiselle DemLalaiselle presidentti Tarja Haloselle. Lienevätkö silloin yhdessä muistelleet menneitä? Monet DemLan toimintaan osallistuneet siis nousivat merkittäviin asemiin Suomen yhteiskunnassa, mutta ovat olleet hyvin vaitonaisia DemLa - menneisyydestään. Sujuva takinkäännös tapahtui.

4 Sosialismista ja kansallissosialismista

Sosiaalidemokraatit ja heidän myötäilijänsä julkisissa tiedotusvälineissä Suomessa pyrkivät järjestelmällisesti käyttämään Kansallissosialistisen Saksan Työväenpuolueen nimenä sanaa "natsi" ja siten häivyttämään sen kiusallisen tosiasian, että puolue oli vain ns. "sosialististen liikkeen" eräs haara, kuten NL:n kommunistit, Kiinan kommunistit, Vietnamin kommunistit, Kambodzan verisen Pol Potin kommunistit, monet arabisosialistiset Baaf-puolueet, Kuuban ja Nigaraguan kommunistiset puolueet sekä monet afrikkalaiset sosialistisiksi julistautuneet valtiot Madagaskar, Tansania, Mosambiq ja Etiopia mukaan lukien. Puolue, johon Adolf Hitler liittyi 1.1.1920 jäsennumerolla 5, oli nimeltään Saksalainen Työväen Puolue "Deutsche Arbeiter Partei". Nimen"kansallissosialismi" näyttää ottaneen käyttöön jo vuonna 1910 ruotsalaisen Rudolf Kjellen. Hänen ajatuksiinsa ihastui mm. tunnettu suomalainen, myöhemmällä iällä sosialisti ja Tampereen yliopiston perustaja Yrjö Ruutu. Hän perusti vuonna 1932 kansallissosialistisen puolueenkin. Myös Kanava lehdestä lainaamassani Jaakko Itälän kirjoittamassa artikkelissa käytetään vain lyhennettä NSADP, mutta ei selitetä sen merkitystä (Kanava nro 9 1992).

Itse Lenin määräsi helmikuun lopulla 1918 Pietarissa Suomen punaisten kansanvaltuuskunnalle maan nimeksi "Suomen sosialistinen työväen tasavalta". Näin se olisi valmis liittymään Venäjä-johtoiseen Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon. Venäjällä bolsevikkipuolue oli sosiaalidemokraattisen puolueen enemmistösiipi. Näiden jäljiltä maailmasta löytyy yli 100 miljoonaa kuollutta, yksin Kiinasta 70 miljoonaa, NL:ssa ainakin 20 miljoonaa, Kambodzasta yli 2 miljoonaa, sekä ainakin yhtä paljon vankiloihin tai keskitysleireille sijoitettuja "epäihmisiä". Kauhisteltu Hitler jää pronssisijalle noin 15 miljoonalla ruumilla. "Lenin oli ammattimainen terroristi ja perusti myös valtionsa siihen", sanoi asian läpikotaisin tuntenut Viron presidentti Lennart Meri vuonna 1995. Venäläisten omien arvioiden mukaan lähes 20 miljoonaa ihmistä menehtyi vallankumouksessa 1917 ja sitä seuraavassa nälänhädässä sekä sisällissodassa, 10 miljoonaa maatalouden pakkokollektivisoinnissa, 10 miljoonaa Stalinin suurissa puhdistuksissa ja 27 miljoonaa 2. maailmansodassa (lähde Max Jakobson 1993). Etelä - Afrikan vapautusrintama sosialismiin tukeutuva ANC harjoitti laajasti terrorismia. Sen jäsenet surmasivat kivuliaasti vastustajiaan ja yhteistyöstä kieltäytyviä ihmisiä kaulapannaksi ripustetuilla palavilla öljyä sisältävillä kumisilla autonrenkailla. Nelson Mandelan vaimo Winnie kuului paikalliseen ruhtinassukuun.

Jotta asiat säilyisivät muistissa, kertaan hiukan Leninin toimia NL:ssa "kansanvihollisia" vastaan. Hänen ohjeidensa perusteella jo vuonna 1922 alettiin Venäjällä tuhota "kansanvihollisia" ja perustettiin heitä varten keskitysleirejä, eräs Vienanmeren Solovetskin luostarisaareen. Ohjeiden mukaan tuli tuhota fyysisesti: kaikki vallankumousta edeltäneiden puolueiden entiset jäsenet, tsaarinaikaisten sisä - ja oikeusministeröiden työntekijät, oikeusviranomaiset, tuomarit, poliisit, upseerit, neuvostojärjestelmän "salaiset viholliset", kuten kaikki valkoisessa armeijassa palvelleet upseerit ja aliupseerit, kirkkokuntien työtekijät, piispat, papit, munkit, diakonit kirkkokuoron johtajia myöten. Tuhottaviksi kuuluivat myös neuvostovaltaa vastaan aseellisesti taistelleiden henkilöiden perheenjäsenet (Lähde: NL:n kommunistisen puolueen keskuskomitean propagandaosaston entinen päällikkö A. Jakovlev). Keskitysleirit eli myöhemmin "kulakki-järjestelmäksi" kutsuttu oli eräs venäläisten harrastama orjuuden muoto. Sen avulla sosialistinen talous toimi halvalla. Kansanvihollisista ja muista "epäihmisistä" otettiin loppuun asti kaikki mahdollinen hyöty. Se päättyi monesti vasta kuolemassa.

Leninin epäihmisten luettelo oli siis pitkä. Venäjän ns. älymystön edustajia Lenin ei pitänyt edes tuhoamisen arvoisina. Suuri joukko näitä pantiin laivaan ja pakotettiin ikuiseen maanpakoon. Neuvostojärjestelmä perustui sisäisesti aluksi terrorismiin ja myöhemmin enemmän salailuun. Näin tapahtui ja tapahtuu nytkin mm. Kiinassa, kun sosialistiset liikkeet rakensivat paratiisiaan maan päälle. Neuvostoliiton vertaaminen Kansallissosialistiseen Saksaan on Putinin Venäjällä rikos! Nykyisin terrorin apuvälineiksi ovat tulleet valvontakamerat.

"Sosialismin perusperiaatteisiin kuuluu palautumattomuus. Vaihdos päinvastaiseen suuntaan ei ole edes ajateltavissa. Muuten sosialismi menettää merkityksensä. Meidän on luotava edellytykset peruuttamattomalle sosialismiin siirtymiselle, ilmaisi eräs Ranskan sosialistisen puolueen johtajista" (lähde Jean Revel 1989). Revel kertoo Aleksandr Herzenin 1800 - luvun puolivälissä esittämän arvion sosialismista: "Sosialismi jatkaa kehittymistään läpi kaikkien vaiheiden (näihin lienee luettava kommunismi), kunnes se pääsee äärimmäisyyksiensä ja mielettömyyksiensä rajalle". Silloin kapinallisesta vähemmistöstä nousee uudelleen torjunnan vaatimus. Taistelun lopullista tulosta Herzen ei ennustanut.

Mainitsen vielä vuodelta 1989 kommunistisen Tiedonantaja-lehden ex - päätoimittaja Urho Jokisen käsityksen sosialismin rakentamisesta: " Sosialismia ei voida rakentaa ilman sosialistista "laajaa" demokratiaa. ... Todellinen sosialistinen demokratia on ensimmäinen ehto, jotta työhön suhtaudutaan vastuullisesti ja tehokkaasti". Voidaanko kääntäen tästä päätellä, että jos työhön ei suhtauduta vastuullisesti tai ei tehokkaasti, ei kyseessä ole todellinen sosialistinen demokratia? Koska Suomessa monet STM:n ja THL:n virkailijat mielestäni eivät ole suhtautuneet työhönsä koronan taltuttamiseksi vastuullisesti eikä tehokkaasti, ei Suomessa ainakaan viime aikoina ole ollut todellinen sosialistinen (laaja) demokratia! Siitä johtuvatkin kaikki koronantorjunnassa esiintyneet puutteet ja kömmähdykset. Se on siis ollut vain yhteiskunnallinen ongelma. Suomessa on pikaisesti saatettava voimaan "todellinen sosialistinen demokratia" eli tehtävä vallankumous.


Kuuntelin sattumalta 17.9.21 "kultuuritoimittaja" Jukka Kuosmasen erästä ohjelmaa, jossa hän pyrki innokkaasti tuomaan esille suomalaisten läheisiä yhteyksiä 1930 - 1940 - luvuilla "Natsi Saksaan". Sen nimistä Saksaa ei tietääkseni ole ollut olemassakaan. Toimittaja lienee tarkoittanut "Kansallissosialistista Saksaa". Haastateltu asiantuntija torjui varsin tehokkaasti Kuosmasen yli-innokkaat ennakko-odotukset. Tiiviitä kulttuuriyhteyksiä Saksaan suomalaisilla oli jo keskiajalta lähtien. Mm. Mikael Agricola opiskeli siellä. Läheisiä sotilasyhteyksiä sinne luonnollisesti oli jääkäriajoilta lähtien, jolloin Suomi käytti Saksan apua hyväkseen irtautuakseen Sosialistisesta Neuvosto - Venäjästä. Suomen Sosiaalidemokraatit "punaiset" nousivat tammikuun lopussa 1918 kapinaan Suomen hallitusta vastaan. Merkittävästi tähän päätökseen vaikutti Lenin lupaama sotilasapu mm. 10 000 kivääriä, joita tuova juna lähti Pietarista välittömästi kapinapäätöksen varmistuttua.

"Punaiset" aloittivat terrorin jo syksyn 1917 lakon aikaan. Jo silloin muuan johtava sosiaalidemokraatti kutsui oikeistopuolueiden edustajia "lahtareiksi", siis epäihmisiksi. Punaisen terrorin uhrina teloitettiin mm. politiikasta erossa pystytellyt tunnettu arkkitehti Vilho Penttilä helmikuun alkupuolella 1918 Kauniaisissa. Hän suunnitteli mm. Riihimäen ja Siilinjärven kirkot. Kahdeksan miehen punakaartin tiedusteluosasto oli asialla. Teloitus tehtiin ampumalla yhteislaukaus. Mitään aseita talossa ei ollut eikä miestä varmasti voinut pitää "lahtarina tai riistäjänä". Kun tällaisia tietoja levisi, ei ihme, että valkoiset aloittivat "terrorinsa" myöhemmin talvella. Entä miksi suomalaiset sulkivat jatkosodan aikaan Itä- Karjalassa venäjänkielisiä keskitysleireille? *) Eräs merkittävä syy tähän oli venäläisten partisaanien kesinä 1942 - 1943 suorittamat terroriteot rajaseudulla. Niissä tapettiin raa'asti ampumalla tai jopa elävältä polttamalla yli 130 henkeä; mm. noin 50 naista ja 47 lasta. Partisaanit käyttivät rajan takana asuvaa venäläisperäistä väestöä tukenaan ja heidän mukanaan oli myös suomea puhuvia naisia. Viimeksimainitut houkuttelivat uhreja esiin. Nyt Putinin Venäjä pyrkii esittämään Itä-Karjalassa Stalinin terrorin tappamia venäläisiä suomalaisten keskitysleirien uhreiksi. Suomalaiset olisivat verrattavissa "kansallissosialisteihin".

*) Mitään kunnon suunnitelmia leirien asukkaiden huollon varmistamiseksi ei tehty, koska suomalaiset arvelivat leirivaiheen kestävän vain lyhyen ajan. Kun saksalaiset valtaisivat NL:n luoteisosan, leirien asukkaat voitaisiin siirtää pois suomalaisten valtaamalta alueelta. Kun tämä asia ei edennyt, leirit joutuivat vakaviin huolto-ongelmiin. Siinä yhteydessä myös kuoli leireillä venäjänkielistä väestöä. Ruokaa oli vähän myös suomalaisilla, mutta leirien asukkaat ilmeisesti jäivät vielä pienemille annoksille. Siinä ei ollut mitään venäläisten väittämiä "kansanmurhan" piirteitä. NL itse suoritti laajoja kansanmurhia mm. kielen tai kansalaisuuden perusteella Suomen lähialueillakin mm. Karjalassa, Inkerinmaalla ja Baltiassa.

Ehkä Kuosmasen pitäisi vielä tutkia suomalaisten vasemmistolaisten ja ns. kulttuurivaikuttajien tiiviitä yhteyksiä Sosialististen Neuvostotasavaltojen liittoon ja sen peitejärjestöihin 1970 - 1980 - luvuilla. Eräs kiinnostava kohde olisi NL:oon pyhiinvaellusmatkalle hyväksytty "työväen" kirjailija tai runoilija Matti Rossi. Hän ilmiantoi Unkarin viranomaisille maan erään kirjallisen alan toisinajattelijan, mutta kuoli hiljattain Suomessa arvostettuna kulttuurihenkilönä. Kuolemasta muistettiin kaiholla kertoa peräti Ylen uutislähetyksessä. Samoin tunnettu neuvostopropagan levittäjä laulajana esiintynyt Sinikka Sokka oli valittu aamulla 14.8.2023 esittämään muistelmiaan ns. "kuusi kuvaa" radio-ohjelmassa. Haastattelussa paljastuu lapsellinen, "itseääntoteuttava", "hyödyllinen idiootti", jonka mieluisimmat muistot liittyvät totalitaarisen DDR:n festifaaleihin, kuubalaisiin tuttaviin ja Chilen matkaan silloin, kun sen uskottiin siirtyvän sosialismiin. Hän tunsi palvelevansa itseään korkeampaa asiaa, NL - vetoista kommunismia ja löyti sen yhteydestä parhaat ystävänsä ja ilonsa. Hän pyrki edistämään aatteellisen isänmaansa NL etuja. "Kenen joukoissa seisot?" Muistan kyllä hänen esiintymisiään. Hänen edustamassaan yhteisössä rauhanliike käytännössä tarkoitti muiden kuin NL - vetoisen totalitaarisen yhteisön riisumista aseista. Haastattelussaan hän kaiholla. muisteli KOM - teatteria, jossa hänen mieluisimmat roolinsa olivat tietenkin venäläisten kirjailijoiden tuotokset. Tyhmyys ei ainakaan ollut radioon pääsyn esteenä. Toivoisin kuitenkin "sosialistisilta" kulttuuritoimittajilta hiukan enemmän itsekritiikiä. Sinikka Sokka on viime vuosina toiminut joulupukin "apulaisena" laulamalla ennen joulua kirkoissa joululauluja lähinnä eläkeläisille. Sosialistinen ilosanoma on muuttunut joulun ilosanomaksi!

5 Sosiaalidemokraattien asettaminen tiedotusvälineissä etusijalle ja Saksan vaaleista.

Sunnuntaina 26.9.2021: Jokseenkin kaikissa näkemissäni ja kuulemissani tiedotusvälineissä on yleensä vahva taipumus asettaa sosiaalidemokraattinen puolue uutisoinnissa etusijalle. TV 1:ssä Saksan SPD:n vaalitilaisuuksia tuotiin näkyvästi esille ja yleensä aina uutislähetyksissä ensimmäiseksi. Sen vaalitilaisuuksiin Yle oli lähettänyt erään naistoimittajan, jota siteerattiin jatkuvasti. Vaikka SPD oli johdossa gallupeissa, olisi toki voinut laajemmin seurata muitakin puolueita. Vaihtelu ja matkustaminen olisi piristänyt myös toimittajaa.

Suomessakin Yle on jo pitkän aikaa asettanut Spd:n uutisoinnissaan etusijalle silloinkin, kun se ei edes ole ollut suurin puolue. Sen kannatusluvut kerrotaan jokseenkin säännöllisesti ensimmäiseksi, vaikka aakkosissa sen edellä on useita puolueita! Sama tilanne on monissa muissa tilastoissa. Miksi Spd on lähes aina etusijalla? Antakaa järkevä selitys! Pelkät toimittajien mieltymykset eivät riitä. Jokin "häpy" pitäisi toimittajiltakin löytyä. Vaikka Spd onkin tällä hetkellä päähallituspuolue, sen kannatus maassamme on yleensä ollut alle 20 %. Suurin osa Yle-veron maksajista ei kannata sitä puoluetta. "Riippumattomassa" Ylessä näytetään tuettavan Sdp:tä laajasti ja muiden puolueiden jäsenten varoilla. Pitäisikö Yleä sanoa korruptoituneeksi ja Spd:tä loiseläjäksi. Jäljitelläänkö Suomessa Ruotsia? Siellä sanotaan sosiaalidemokraatispohjaisen "hyvinvointivaltion" aseman olevan sellainen, että siihen on ollut muiden puolueiden edustajienkin pakko sopeutua, ainakin melkein tänne asti. "Hyvinvointivaltiota" ei saa kyseenalaistaa! Sitä ei saa vaarantaa! Tätä hoetaan Suomessakin.

Edellä siteerattiin Jean Reveliä, jonka mukaan "sosialismin perusperiaatteisiin kuuluu palautumattomuus. Vaihdos päinvastaiseen suuntaan ei ole edes ajateltavissa. Muuten sosialismi menettää merkityksensä. Meidän on luotava edellytykset peruuttamattomalle sosialismiin siirtymiselle, ilmaisi eräs Ranskan sosialistisen puolueen johtajista". Saksaan johtavan maakaasuputken yhteydessä on hyvä muistaa edellä mainittu tieto, jonka mukaan Etelä - Vietnamin vallattuaan pohjoisesta tullut Vietnamin kommunistinen puolue lähetti sieltä NL:oon 1/2 miljoonaa työläistä ilmaisena työvoimana vastoin näiden tahtoa rakentamaan kaasuputkea Siperiasta länteen (Revel). Kaasua virtaa Venäjältä länteen osaksi pakkotyöllä tehdyssä putkessa! Kaasu on sitä vihreää energiaa ja sitä kuljettava putki lienee "eettisesti" rakennettu?!

Onko se todellista hyvinvointia, kun esimerkiksi suomalaisten lapsilukumäärä on jatkuvasti pienentynyt? Ja valtion maksettavaksi kasataan vain lisää velvoitteita sekä valtionvelka kasvaa. Halutaan olla ns. "ilmastotalkoissa" ensimmäisiä. Aikoinaan kokoomuksen Harri Holkeri halusi, että mennään rinta pystyssä eli vahvalla markalla "Eurooppaan". Tuli vain pakkodevalvaatio. Jossakin nyt mättää! Eletäänkö nytkin vain epärealistisissa haavekuvissa, kuten myös ns. edistykselliset piirit elivät 1970 - ja 1980 - luvuilla? Silloinkin nuoria palvottiin edistyksen etujoukkona. Sellaisiksi näkevät tällä hetkellä ilmeisesti itsensä ns. "elokapinaan" osallistujat. Vuoden 1971 "koulutuskomitean" vaikutusvaltaisimpana edustajana pidettiin 22 - vuotiasta Teiniliitossa toiminutta Yrjö Engeströmiä. Mallimaana pidettiin DDR:ää eli Itä- Saksaa. Tulivat Ala-asteet ja Yläasteet. Komitean joillekin jäsenille riitti käsiteltävän asian perusteluksi viittaus, että se oli peräisin Itä-Saksasta. Näin muisteli eräs komitean jäsen. Ruotsalaiset tarvitsevat sankareita. Sellaiseksi nostettiin joku Greta Thunberg. Tarvitsemmeko me sellaista? Mistä ovat lähtöisin nykyiset "elokapinallisten" mielenilmaukset. Vihreiden puheenjohtaja sisäministeri Ohisalo hyväksyy heidän toimintansa. Poliisin ohjeiden vastaisesti toimineiden mielenosoittajien poistaneiden poliisien toimintaa pitää tutkia! Ylen "kulttuuriohjelman" keskustelijat suhtautuivat "elokapinallisiin" varsin myötämielisesti aivan kuin 1970 - luvulla silloiset radiotoimittajat ns. edistyksellisiin.

Entä kuinka talvella 2023 (?) Saksan vaalitilanne näkyi HS:ssä? Ainakin sunnuntain lehdessä oli toimittajan matkakuvauksia ja vaaliasiaa Saksasta "lännestä itään". Ei ollut näkyvää suosikkipuoluetta. Lehdessä käsiteltiin myös koronarajoitusten poistumista Euroopassa. Lehden sunnuntainumerossa on nykyisin laajoja artikkeleita ja vain niukasti uutisia. Jos artikkelit ovat ovat vähemmän kiinnostavaa "hömppää", kuten itselleni usein ovat, lehden lukeminen käy nopeasti sivuja kääntelemällä. Myös HS:n maanantain vaaliuutisointi näytti olevan melko neutraalia (s.A8 - s.A10. Ennustetut voittajat toki tuotiin näkyvästi esiin.

28.10.21 Yle ja HS ovat ns- "riippumattomia" tiedotusvälineitä?
Olin jo aikaisemmin Suomen koronatoimien kritiikin yhteydessä kuvannut näitä "emäntänsä (Marinin) kättä nuoleskeleviksi ja häneltä namupaloja saaviksi vallan sylikoiriksi, jotka pysyvät hiljaa: Lurps! Lurps! , Nami !, Nami! ". Tietoja yhä pahenevasta koronatilanteesta ei löytynyt julkisista tiedotusvälineistä, mutta silti niissä oltiin huolissaan koronarokotuksista! Jossain oli vain sovittu, että näitä epämiellyttäviksi muuttuneita tietoja vaan ei julkaista; niitä ei ainakaan haluttu pitää esillä. Pääministeri Marin teki selvän virheen syyskuun lopussa alkaessaan poistaa koronarajoituksia sovittua aikaisemmin.

Asian taustalla oli myös pelkästään "kansan syvien rivien" miellyttämisen halua. Kansalaisten sairastumiset tai kuolemat jäivät toissijaisiksi. En nähnyt hallituksen, STM:n tai THL:n minkäänlaisia laskelmia rajoitusten poiston vaikutuksista. Niistä mainittiin vaivihkaa vasta Yö- TV:ssä 22.10. - 23.10: "Masentavinta, että meni juuri niinkuin ajateltiin!". Edellä kuvasin, kuinka jo valmiiksi sairaiden ja vanhojen sairastumisilla tai kuolemilla ei ole merkitystä, kun päämääränä on sosialistisen paratiisin rakentaminen tai säilyttäminen. "Hyvinvointivaltio" on vaarassa, ellei näin tapahdu." Nämä eivät ole Marinin ja tämän hengenheimolaisten mielestä hyvinvointivaltion arvoisia ihmisiä. He joutavat tai heidän jopa pitääkin kuolla. Vain vahvat ja tuottavat ihmiset kelpaavat hyvinvointivaltioon. Heikot sortuu elon tiellä ja heidät voidaan unohtaa, kuten sosialistisessa Ruotsissa tapahtuu. Siellähän koronaan on toistaiseksi kuollut vain 15 000 ainakin aikaisemmin ihmiseksi luokiteltua oliota.

Median toimettomuutta ihmeteltiin myös vuonna 2001. "Painetun kuin sähköisenkin tiedotusvälineidein aiheiden hampaaton käsitteleminen, suoranainen viihdyttäminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin kriittisyys sekä lukijoita, katselijoita ja kuuntelijoita ajattelemaan paneva ja valppaiksi tökkivä ärsyttäminen. Räksyttävä terrieri on muuttumassa kädestä syöväksi säyseäksi sylikoiraksi" (Seppo Zetterberg). Median koronatiedotus lokakuun alusta sen puoliväliin asti oli suorastaan passivoiva ja unettava. Se insipiroi ajatukseen, että koko pandemia on jo hallinnassa tai ohi. Joiden kansalaisten rokottamisia saattaisi kuitenkin vielä tarvita. Vaan ei kerrottu, mistä syystä! Kun 80 % rokotuskattavuus saavutettaisiin, viimeistään silloin voitaisiin palata "vanhaan normaaliin". Luotiin katteettomia mielikuvia.

Edellä kuvatussa vaikenemisessa kunnostautui erityisesti verorahoillamme laajasti tuettu Yle. Myös vuonna 2001 keskusteltiin julkisen palvelun radio - ja Tv- yhtiöiden rahoituksesta sekä niiden riippumattomuudesta. "Journalistinen itsenäisyys ja riippumattomuus on julkisen palvelun tehtävän perusta". Artikelin kirjoittaja ruotsalainen lehtimies ym. Anders Ljunggren piti tärkeänä sellaisia rahoitusjärjestelyjä, jotka tähtäävät edellytysten luomiseen yleisradioyhtiön itsenäisyydelle ja riippumattomuudelle suhteessa sekä valtiovaltaan että kaupallisiin ja muihin intresseihin". Hän oli erityisesti huolissaan kaupallisesta rahoituksesta. Kuitenkin hän piti tärkeänä sitä, että julkinen palvelu ei aja minkään tahon etua. Sen jälkeen Ylen rahoitus Suomessa järjestettiin Yle-verolla. Ljunggren ei näköjään huomannut ottaa kantaa siihen, että Yle voi olla suuressa määrin pelkästään hallituksen tai jonkin puolueen ohjattavissa. Ylen laaja toimittajajoukko ja tietenkin myös johto voi edustaa pelkästään hallitustapuolueita tai jopa vain yhtä puoluetta ja muokata sillä perusteella uutisiaan ja ohjelmien sisältöjä. Lokakuun koronatiedotuksessa selvästi tapahtui näin. Hallituksen kannalta negatiivinen uutisointi minimoitiin tai poistettiin. Voi kysyä, oliko se pandemian hoidon kannalta hyvä asia? Nyt (syksyllä 2022) koronatilanteen jopa pahentuessa siitä uutisointi on lisääntynyt.

Entä Suomen oppositiopuolueet kokoomus, perussuomalaiset, kristilliset ym. ? Näillä kellään ei näytä olevan sellaisia asiantuntijoita, jotka pystyisivät haastamaan hallituspuolueiden monopolin korona-asiantuntemuksessa tai - tiedotuksessa. Ensiksi mainituilla ovat hallussaan ne keskeiset instituutiot, joiden käsissä on koronaepidemian tietämys ja hoito Suomessa. Näiden instituutoiden keskeiset virat näyttävät myös olevan täytetyt vain muutaman puolueen näkemyksiä edustavilla henkilöillä!

Pääministeri Marin on tarjonnut häntä nuoleskelevalla meedialle aiheita, joihin nämä eivät ole halunneet tai osanneet tarttua. Ensiksi hän väitti olevansa jonkinlainen uudentyyppinen pääministeri nähtävästi siksi, että toi mielipiteitään ja yksityisyyttään esille omilla "meediatileillään". Toiseksi hän väitti olevansa vain "tavallinen 35 - vuotias perheenäiti"!? Ensimmäisen väitteen kumoamiseksi voisi tarkastella vaikkapa ex -pääministeriä Paavo Lipposta 1990 - luvulla. Tämä toi silloisissa tiedotusvälineissä omaa privaattiaan julkisuuteen hyvin systemaattisesti, on hymyillyt häissä ja perhekuvissa lehdestä lehteen. Media kuitenkin kävi kiinni myös Lipposen ottamaan hirmuiseen asuntovelkaan sekä puhui puolueen puheenjohtapelistä eri tavalla kuin pääministeri olisi halunnut. Tämä aiheutti hänen reaktionsa: "Puheenjohtajapeli oli kaikkiaan meedian kyhäämä juttu. Niissä halutaan tekemällä tehdä uutisia ja hämmentää, jotta saadaan lisää uutisia. Halutaan päästä kiinni henkilöön". Puolueen puheenjohtajapelissä ja silloin ajankohtaisessa köyhyyspaketin käsittelyssä meedia kuitenkin puhui asiaa eli politiikkaa eikä laskenut pääministerin lapsia, kertoi Ullamaija Kivikuru Kanava-lehdessä vuonna 2001.

Kirjoittajan (Kivikuru) mielestä silloisten (v. 2001) isokenkäisten nyrpistely meedialle tuo mieleen parikymppiset missit, jotka ensin avaavat elämänsä iltapäivälehdille ja sitten muutaman kuukauden kuluttua itkevät meedian kovuutta, kun lehdet ovat levitelleet rikkinäiset lemmenasiat ja povileikkaukset koko kansan pällisteltäviksi. Entä toinen (syksy 2022) Marinin esittämä väite, joka koski perhe-elämää? Olen "tavallinen 35 - vuotias perheenäiti". Meedia on tuonut hänet esille liehumassa kapakoissa, ei hänen miehekseen tiedetyn henkilön, vaan jonkin "tuttavamiehen" seurassa. Miten silloin lienee lapsen tarpeet otettu huomioon? Entä "varsinaisen" miehen? Minä en tiedä ainakaan aivan tavallisten perheenäitien noin käyttäytyvän. Ehkä Tampereella Marinin kotikaupungissa perhe-elämä on erilaista. Näin olen nähnyt tapahtuvan, kun jonkun avioliitto on jo ollut hajoamassa (näin kävi keväällä 2023). Ehkä perhe loppujen lopuksi on Marinille vain porvarillisen yhteiskunnan jäänne kuten se oli Kiinan puhemies Maollekin, kun tämä alkoi tuhota 1958 - 1961 talonpoikain perherakenteita. Se on hyödyllinen kulissina. Marin itse on alkanut aivan omasta halustaan levitellä elämäänsä meedialle. Hän on turhamainen ja toivoo näin puolueensa kannatuksen kasvavan. Myös Paavo Lipponen aikanaan alkoi viihtyä entistä paremmin erään häntä haastattelemaan tulleen Päivi - nimisen, toisen miehen aviopuolison seurassa. Sitten hän otti mieheltä vaimon, kuten konsanaan kuningas David heettiläiseltä Uurialta vaimon Batseban. Päivin entinen mies kuitenkin taisi jäädä henkiin. Uurian David lähetti kuolemaan.


Yllätin pääministeri Lipposen turvamiehet (lisätty 21.20.21)
Oli tulossa 2000-luvun alussa vaalit, joissa Paavo Lipponen pyrki jatkokaudelle. Vaalit voitti kuitenkin keskusta. Lipponen kampanjoi näkyvästi. Olin sattumalta Stockmannin tienoilla Aleksanterinkadulla, kun huomasin kookkaan pääministerin tulevan Kauppatorin suunnalta ison seurueen kanssa. Myös televisiokamera seurasi vaalikampanjaa tekevää puoluejohtajaa. Siitä päättelin, että tuo kampanjahan maksaa maltaita Paavolle. Päätin rahallisesti avustaa hänen vaalityötään. Kun hän oli jalkakäytävällä jo lähes kohdallani, kaivoin taskusta 5 sentin kolikon. Napsautin sormillani sen Paavon eteen maahan. Silloin syöksyi Suomalaisen kirjakaupan tienoilta kadun varrelta kolme miestä muutaman metrin esiin, mutta perääntyivät heti takaisin. Vilkaisin taakseni. Myös sieltä Stockmannin kulmalta oli ainakin yksi mies syöksynyt apuun, mutta hänkin vetäytyi vaivihkaa takaisin muun väen joukkoon. Jatkoin matkaani Kauppatorin suuntaan. En tiedä, hakivatko turvamiehet lahjoitukseni Lipposelle. Olisi tietenkin ollut sääli, jos avustukseni ei olisi mennyt sitä tarvitsevalle. Kenties juuri siksi Lipponen hävisikin vaalit Jäätteenmäelle? Irak - vuodon merkitys ehkä oli sittenkin luultua vähäisempi.


(29.10.21) Marin kuuluu vaativan kirkon väärinkäytösten tutkintaa!
Ne kuitenkin ovat vaatineet ainakin Suomessa suhteellisen vähän ruumiita. 1600-luvun noitavainot toki vaativat uhreja, mutta niissä kirkko ei aina ollut mukana. Naapurit saattoivat vaatia noituudesta tilille tai peräti mestattaviksi naapureitaan mm. näiden syntyperän "lappalaisuuden" perusteella. Onko Marin vaatinut lukuisten sosialistisen liikkeiden väärinkäytösten selvittämistä? Niissä on kuollut vähintään 100 miljoonia ihmisistä. SDP kuuluu näihin liikkeisiin. Ehkä pääministeri itse alkaisi selvittää niitä vähintään Suomen ja sen naapurimaan NL / Venäjän osalta! "Valkoisten" aiheuttamat "punaisten marttyyrien" surmat ja Suomen Saksaan lähettämien ns. SS-miesten olettavasti tekemät siviilien surmat lienee tutkittu jo hyvin tarkasti. Viimeksi mainitun tutkimuksen sujumista jouduin tahtomattani jonkin verran seuraamaan Kansallisarkistossa, kun sen tutkijan luona ravasi asiasta kiinnostuneita. Eräille näistä tutkija selitti vielä joskus marraskuun alussa oliko se vuonna 2018, että suomalaiset eivät olleet sellaiseen syyllistyneet. "Nämä olivat vain alemman tason toimijoita". Kuitenkin lopullisessa raportissa seuraavan vuoden puolella heidät vahvasti syyllistettiin siviilien surmiin. Olin hiukan hämmästynyt! Loppupäätelmään lienee vaikuttanut tutkimukseen sekaantunut Kansallisarkiston johtaja Nuorteva, joka aktiivisesti toimi raportin tulkitsijana. Nuorteva selitti jotenkin siihen tapaan, että oikea historiallinen tulkinta muodostuu tutkijoiden välisillä keskusteluilla. Niissä kuitenkin joku yleensä jyrää muiden mielipiteitä. Siksi on parempi, että kukin tutkija julkaisee oman tulkintansa asiasta, jotta myöhemmillekin tutkijoille tulisi mahdolliseksi muodostaa monipuolisempi näkemys asiasta. Jonkunlainen "ryhmänäkemys" ei anna siihen täyttä mahdollisuutta.

Ps. 2.7.2024: Vielä äskettäin Ylen eräässä ohjelmassa sanottiin em. suomalaisista SS-miehistä tähän tapaan: " Nämä olivat syyllistyneet juutalaisten ja muiden kansallisuuksien tuhoamiin". Sanonta leimasi kaikki Saksaan lähteneet suomalaiset! Ei sanottu, että suomalaisia SS-miehiä syyllistyi em. tekoihin! Kuitenkin kukaan ei ole myöntänyt eikä kenenkään tiedetä tehneen sellaisia tekoja. Syyte pitäisi pystyä todistamaan, mutta siihen ei ainakaan toistaiseksi pystytä. Suomalaiset lienevät syyttömiä ellei heitä pystytä todistamaan syylliksi.