Rautakauden - ja kirjoitustaidon alku - heettiläisistä - egyptiläisistä ym.
1. Raudan valmistus - merikansat
Raudan laajamittainen valmistus aloitettiin noin 1 800 eKr. nykyisen Turkin alueella sijainneessa Heetissä. Tämä mahtava valtakunta perustettiin noin 1 650 eKr.
Sen ainakin pääkaupunki Hattusas nykyisen Ankaran läheltä hävitettiin nähtävästi noin 1 200 eKr. ns. "merikansojen" vaelluksen seurauksena (uudemman tutkimuksen
mukaan kuivan kauden takia). Heettiläiset eivät ilmeisesti kaupanneet rautaesineitä ainakaan vuoteen 1450 eKr. mennessä. He pyrkivät pitämään raudanvalmistusmenetelmän
mahdollisimman pitkään omana tietonaan. Rautakautta elivät vasta lähinnä heettiläiset. He lähettivät rautavalmisteita lahjoina muille hallitsijoille ja menettivät niitä sodissa
vihollisille. Rauta oli kultaakin kalliimpaa. Israelissa hallitsi kuningas David noin 1 000 - 961 eKr.. Tämä voitti Välimeren rannalla asuneet merikansoihin kuuluneet filistealaiset.
Nämä osasivat jo raudan valmistuksen ennen israelilaisia. He olivat oppineet sen luultavasti heettiläisiltä. Merikansat olivat hyökänneet laivoilla myös Egyptiin, mutta joutuivat
tappiolle. Farao Ramses III:n (1 183 - 1 152 eKr.) kruunu - sekä sarvikypäräisten merikansojen laivastojen välistä taistelua on esitetty eräässä egyptiläisessä korkokuvassa.
Ramses III mukaan merikansat riehuivat ensin Välimeren saarilla ja kokoontuivat sitten Syyrian "amorilaisten" rannikolle leiriin vuoden 1 190 eKr. tienoilla. Sieltä he lähtivät
Egyptin suuntaan. Tappionsa jälkeen osa merikansoista kääntyi takaisin Välimeren perukkaan Filistean seudulle. Kreetalla mellastaneista hyökkääjistä osa purjehti Egyptiin,
jossa ne torjuttiin, mutta osa heistä nähtävästi lähti Italiaan ja jopa Sardiinian ohi pohjoiseen. Mistä ja miksi "merikansat" tulivat, ei ole pystytty selvittämään. Heihin saattoi
liittyä väkeä hävitetyiltä Kreetalta ja Kyproksesta, Vähän - Aasian rannikolta ja Kreikan tienoilta. Spartalaisia (doorialaisia)Israelilaiset taas olivat ilmeisesti lähteneet
Palestiinan suuntaan Egyptistä farao Ramses II (1 290 - 1 224 eKr.) hallituskauden alun linnoitustöistä eli "orjuudesta". Linnoitustöiden oloista on löydetty eräs kivikirjoitus
(steele). Myös Ramses II edeltäjältä farao Seti I:ltä löytyy steele, joka kertoo Jordanjoen laakson kaupungin Bet She'anin valtauksesta vuonna 1518.
Milloin raudan valmistustaito levisi Keski - Eurooppaan? Herodotoksen mukaan siellä asui 400 - luvulla eK. laajalla alueella Tonavan alkulähteiltä alkaen kelttejä. Näiden
asuma-alue ulottui "Euroopan läntisimmän kansan kynesien" naapuruuteen eli ilmeisesti Pyreneiden niemimaan rajoille. Itävallan seudulla Hallstattissa oli vanhastaan
suolakaivoksia, joista saadulla suolalla käytiin kauppaa. Tänne raudan valmistustaito saapui niin sanotun Hallstattin kulttuurikaudella C 800 - 600 eKr.. Hallstattin kaudella
D 600 - 475 eKr. kelttien kulttuuri kukkulalinnoituksineen keskittyi enemmän Itä - Ranskan ja Lounais - Saksan ympäristöön. Se sai vaikutteita kreikalaisilta mm. Rhonejoen
suun lähelle perustusta Massalian (Marseilen) siirtokunnasta sekä Pohjois-Italian etruskeilta. Kreikkalaiset myivät varakkaille kelteille mm. viinejään ruukuissaan. Seinejoen
alkulähteiltä Vixistä erään rikkaan kelttinaisen haudasta löydettiin alunperin Kreikassa valmistettu valtava pronssinen viiniastia (krater) sekä kreikkalaisia pikareita.
Viininjuonti oli tullut rikkaiden kelttien tavaksi. Eräs myöhäisempi kelttien keskus sijaitsi Sveitsin alueella La Tenejärven rannalla noin 400 eKr. alkaen. Sen kulttuurialue
levisi laajalle alueelle länteen Britanniaan asti. Kelttien sepät valmistivat kirveitä, patoja koukkuineen, partaveitsiä, nuolenkärkiä, ongenkoukkuja, miekkoja, keihäitä, kilpiä,
kypäriä ja sotavaunuja. Puiset vaunujen pyörät olivat 10-puolaisia tukevia ja ne oli päällystetty rautarenkaalla. Myös kulta, kupari ja pronssityöt olivat taidokkaita.
Sarjakuvalehden Asterix gallialainen kuuluu keltteihin.
2. Kirjoitustaito ja sen kehittyminen
Kirjoitustaidon "keksivät" vuoden 3 100 eKr. vaiheilla sumerilaiset Irakin eteläosissa. Näiden kaupunkeja Babylonista etelään olivat Erek (Uruk), Lagats, Eridu ja Ur.
Egyptiläiset kehittelivät melkein samoihin aikoihin 3 000 (3 500) eKr. hieroglyfikirjoitustaan. perusti sumerien alueelle nykyiseen Irakiin Akkadien valtakunnan
noin 2 300 eKr. Sen kieltä kirjoitettiin vanhaan sumerilaiseen tapaan nuolenpää (kiila)merkeillä tavallisesti kosteisiin savitauluihin, jotka kuivattiin ehkä polttamalla. Myös egyptiläiset
käyttivät savitauluja tai - liuskoja kirjoituksiinsa, mutta myöhemmin myös papyrusta. Akkadi oli diplomatian kieli vielä yli 1 000 vuotta. Sen käyttö lienee loppunut vasta
persialaisvallan aikaan 500 - luvulla eKr.
Uuden tyyppisen äännekirjoituksen keksivät foiniikkialaiset vuoden 1 100 (1 400) eKr. tienoilla. Nämä harjoittivat merenkulkua ja kauppaa sekä valmistivat mm. lasia ja
purppura(foinix)kankaita. Heidän kaupunkejaan olivat Sidon ja Tyros Välimeren itärannalla. Foiniikkiasta äännekirjoitustaito levisi Herodotoksen mukaan Kreikkaan tyroslaisen
Kadmoksen tuomana ensin Theban kaupunkivaltion alueelle Keski - Kreikkaan (Kadmeija). Kreikkalaiset kehittivät sitä omiin tarpeisiinsa paremmin sopivaksi. 400 - luvulla eKr. jokseenkin
kaikki Ateenan miespuoliset kansalaiset osasivat lukea. Demokratian hallintotehtävät tarvitsivat osaavia kansalaisia ja veivät paljon näiden aikaa. Koululaitos toimi.
Thukydides kuvasi hyvin noin vuonna 429 eKr. Ateenassa riehunutta silloista pandemiaa ruttoa, johon mm. valtiomies Perikles kuoli. Roomalaiset ottivat äännekirjoituksen
käyttöönsä vuoden 600 eKr. tienoilla ja muokkasivat kirjaimistoa melkein nykyiseen länsimaiseen muotoon. Venäjällä käytössä oleva "kyrillinen" kirjaimisto luotiin
Bulgariassa (Kyrillos) kreikkalaisen kirjaimiston pohjalta luultavasti noin 930 jKr.
Uudemman tiedon mukaan äännekirjoitus keksittiin Siinain egyptiläisissä asutuskeskuksissa jo ehkä noin 1850 eKr. tai jopa noin 2 000 - 2400 eKr.
(norsunluisen kamman teksti! Yle ja savipuikot Syyrian alueella HS).
Siinailla sijaitsi mm. egyptiläisten kuparikaivoksia. Työntekijöinä heillä oli väestöä nykyisen Palestiinan alueelta. Vuorovaikutuksessa näiden kanssa hieroglyfeistä kehitettiin
äänteitä, joille merkit annettiin joistakin yleisesti tunnettuista hieroglyfeistä. Merkki tarkoitti hieroglyfiä esittävän sanan ensimmäistä äännettä (esim. härkää tarkoittava
hieroglyfi voisi olla h - kirjain).
Kiinassa on viimeinen käytössä oleva kuvakirjoitus. Se muistuttaa hieroglyfejä ja Meksikon Maya - kansan kirjoitusta, mutta on näitä kehittyneempi. Sen ikää ei tiedetä
tarkasti; ehkä 2 500 - 4 000 vuotta. Jokainen Kiinaa hallitseva dynastia loi vanhaan tietoon pohjautuvaa arkistomateriaaliaan (Björklund 1992 Kanava nro 7). Korea ja Japani
oppivat kirjoitustaidon sieltä, mutta muuntivat sitä jo kauan sitten muutaman kymmenen merkin tavukirjoitukseksi. Mayojen korkeakulttuuri alkoi kehittyä Jukatanin
niemimaalla vuoden 300 jKr. tienoilla. Heidän kirjaimistonsa luultavasti keksivät naapurit sapoteekkit. Mayojen numeromerkeissä oli myös luku 0, joka pitkään puuttui
euroopalaisilta. Heidän kalenterinsa oli huomattavasti tarkempi kuin Euroopassa pitkään käytetyt kalenterit. Etelä - Ruotsissa käytetyn viikinkien ns."riimukirjoituksen"
merkit ovat sekoitus kreikkalaisista ja roomalaisista kirjoitusmerkeistä. Vanhimmat löydetyt kirjoitukset ovat vuoden 200 jKr. tienoilta
3. Farao Tutankhamonin leski Ankhesenamon ja heettiläisten kuningas Suppiluliuma
Egyptissä faraona hallitsi noin 1352 - 1343 eKr. nuori Tutankhamon, jonka kerrotaan viettäneen aikaansa tekemällä jumalien kuvia. Tämä on kuuluisa loisteliaasta haudastaan,
jonka Howard Carter löyti. Vuoden 1342 eKr. tienoilla lähetti farao Tutankhamonin 20-vuotias leski Ankhesenamon heettiläisten kuninkaalle Suppiluliumalle epätoivoisen
kirjeen, jossa hän pyysi tämän jotain poikaa kuninkaalliseksi puolisokseen. Eräiden lähteiden mukaan Suppiluliuma hallitsi vain vuosina 1380 - 1346 eKr. ja hänen jälkeensä
valtaan nousi poika Mursill II. Ankhesenamonin asema oli heikko, koska hänellä ei ollut faraoksi soveltuvaa poikaa, vain tytär oman isän Akhenatonin kanssa. Koko silloinen
Egyptin 18. dynastia uhkasi sammua. Sinuhe egyptiläisestä tunnettu Egyptin mahtimies kenraali ja koillisen alueen sotapäällikkö Horemheb surmautti Egyptiin matkalla olleen
puolisoehdokkaan Zannanzan. Hänellä oli Egyptin hallitsijan suhteen omat suunnitelmansa. Sinuhen toinen henkilö auringonkehrän Atonin palvoja farao Eknaton (Akhenaton)
oli ilmeisesti toiselta nimeltään Amenhotep IV, jolla puolisona oli kaunis Nefertiti. Eräiden tietojen mukaan Eknaton olisi elänyt noin 30 vuotta tässä arvioitua myöhemmin,
koska hänen symbolinsa "kartuusi" olisi ajoitettu vuoteen 1337 eKr. (Hs 17.2.2022). Näin monet tässä ilmoitetut vuosiluvut ajoittuisivat noin 30 vuotta myöhemmälle ajalle!
Suppiluliuma oli Ankhesenamonin kirjeen saadessaan poikansa Mursilin kanssa sotatoimissa Syyrian pohjoisosassa Karkemisissa (nykyisin Turkin puolella). Leski Ankhesenamon
ja epäuskoinen Suppiluliuma kävivät asiasta kirjeenvaihtoa, ennen kuin kuningas uskoi pyynnön olevan vilpittömän. "Kirjoittaisinko minä vieraaseen maahan tällä tavalla
nöyryyttääkseni itseni ja Egyptin?", Ankhesenamon kysyi. Kirjeenvaihto ei kuitenkaan ole säilynyt akkadiksi kirjoitettuna, mutta nämä heettiläisillekin merkittävät asiakirjat
pantiin Mursillin toimesta muistiin jollain toisella kielellä. Kuninkaallisille pojille myös Tutankhamonille (s. noin 1 362 eKr.) opetettiin Egyptissä ilmeisesti myös Akkadin kieltä.
Suppiluliuma kuului jo siihen aikaan egyptiläisten vihollisiin eikä Zannanzan surma ainakaan parantanut maiden välejä. Heettiläiset lähettivät rankaisuretkikunnan Välimeren
itärannalle jopa lähelle Egyptin rajaa. Heettiläiset hyökkäilivät jatkuvasti myös Syyriaan sekä Egyptin liittolaista Syyrian itäosassa sijainnutta Mitannin kuningasta Tushrattaa
vastaan. Tämä todennäköisesti murhattiin ja Mitanni joutui heettiläisten valtaan.
4. Faaraoiden aarteista
Farao Tutankhamonin haudasta löytyi muiden aarteiden ohella egyptiläinen kultainen tikari ja toinen siihen aikaan vielä arvokas ilmeisesti heettiläisestä raudasta tehty tikari.
Sen kahva kuitenkin oli hienoa egyptiläistä mallia. Välimeren itäpuolen ja Egyptin hallitsijat olivat 1300 - luvulla eKr. yleisesti diplomaattisissa suhteissa toisiinsa sekä lähettivät
(tai jopa pyytivät) sopivan tilaisuuden tullen toisilleen lahjoja sekä tyttäriään näiden puolisoiksi. Ainakin yhden mitannilaisen prinsessan Tadukhipan on arveltu päätyneen
Egyptin jo vanhan farao Amenhotep III puolisoksi noin 1 350 eKr. Faraoilla olivat vanhastaan hyvät suhteet mm. Babyloniin, jonka kuningas Burnaburias olisi halunnut
Tutankhamonilta 2 minaa ( 2 kg ) kultaa, kuten viimeksi mainitun isä oli lähettänyt. Egyptiläisten täytyi nyt kuitenkin varoa ärsyttämästä nousevaa mahtia Babylonin
vasallia Assyriaa, jonka kanssa solmittiin kaupalliset suhteet.
Tutankhamonia varhaisemman faraon Tuthmosis (Thotmes) III (n. 1490 - 1436 eKr.) kerrotaan hyökänneen Aasian puolelle 17 kertaa ja valloittaneen laajoja maa-alueita.
Hänet mainitaan monen Palestinan kaupungin, kuten Genesaretinjärven eteläpuolella Jordanin länsirannalla olleen 5500 vuotta sitten perustetun Bet She'anin yhteydessä.
Kaupunki sijaitsi karavaani(kauppa)teiden risteyksessä. Sieltä on löytynyt noin 3 500 v. vanha hieroglyfikivi. Tuthmosis toi Aasian puolelta kultaa ja muita valtavia aarteita.
Hopeaa löytyi Egyptistä ja kuparia Siinailta sekä viimeksi mainittua myös Kuolleenmeren kaakkoispuolelta Edomista. Tuthmosis III:n valloitettujen kaupunkien luetteloista
on Palestinan alueelta mm. Geser Välimeren perukan kauppatien varrelta, Hasor Genesaretinjärven pohjoispuolelta, Jafa Välimeren rannalta ja Pella Genesaretinjärven
eteläpuolelta. Tuthmosis valloitti myös hedelmällisen Jisreelintasagon läheltä Megiddon, josta tuli Egyptin tärkeä tukikohta. Jo noin 1800 eKr. egyptiläisissä kirousteksteissä
(vihollisia kirottiin) mainitaan myös Jerusalem sekä kanaanilainen Sikkem, jota on pidetty Egyptiin noin 1750 eKr. hyökänneiden valloittajien hyksojen eräänä yhdyskuntana.
Egyptiin pystytettiin jo V dynastian aikaan (2 500 eKr.) paksumpia teräväkärkisiä opeliskeja, jotka olivat aurinkotemppelien yhteydessä. Myöhemmin niistä tehtiin siroja "neuloja"
vain yhdestä kivestä ja ne sijaitsivat pareittain. Kahta sellaisia suunnitteli Amon-jumalan kunniaksi Karnakiin kuningatar Hatsepsut, farao Tutmosis III täti. Tämä piti todellista
valtaa Egyptissä Thutmosiksen Aasian valloitustretkien aikaan. Ne valmistettiin graniittista, mutta vain päällystettiin elektrumilla, koska kuningattarella ei ollut tarpeeksi kultaa
tehdäkseen ne kokonaan elektrumista. Elektrum sisälsi 75 % kultaa, 22% hopeaa ja 3 % kuparia. Se oli lujempaa kuin puhdas kulta ja hopea halvempaa kuin kulta.
Myös farao Tuthmosis III (Thotmes) suunnitteli omaan hautakappeliinsa Thebaan kahta kokonaan elektrumista valmistettua opeliskia. Eräässä löydetystä asiakirjassa
molempien painoksi mainitaan 1250 talenttia (75 tonnia eli noin 4,4 kuutiometriä). Ne ilmeisesti myös valmistettiin ja pyhitettiin faraota "auttaneelle" Amunille. Amonin
papit olivat avustaneet Tuthmosis III:tta irtautumaan Hatsepsutin vaikutusvallasta, mutta näiden valta kasvoi liikaa. Aikaa myöten Tuthmosis pyrki eroon myös kyltymättömien
Amonin pappien ikeestä. Nämä olivat hänen mielestään usein ylittäneet sopivaisuuden rajan. Näitä "ravistaakseeen" hän suunnitteli Karnakin Amunin temppelin alueelle
kaikkein mahtavimman jumalan eli nousevan auringon symbolin, mutta vain yhden obeliskin pystyttämistä. Sen rakentamisen toteutti vasta hänen pojanpoikansa Tuthmosis
IV Amonin pyhätön itätemppelin pihan keskelle. Tämä omisti sen vallankumouksellisesti, ei Ammonille vaan toiselle jumaluudelle, "nousevalle auringolle". Auringon palvontaa
suorittavat varsinaisesti Niilin suiston Heliopoliin kaupungin papit. Thutmosiksen suku siis kapinoi Amonin pappien valtaa vastaan.
Amenhotep IV eli Akhenaton (Eknaton) jopa hylkäsi kokonaan Amonin ja palvoi auringonkehrää Atonia. Seurasi verinen valtataistelu, johon osallistuivat myös Heliopoliin
kaupungin auringonpalvojien papit. Vainojen ja tuhoamisten perästä ilmeisesti jonkinlainen sopu syntyi. Väitettiin, että Atonin palvonta ei ollut hyödyttänyt Egyptiä, koska
farao Akhenaton laiminlöi valtakunnan ulkoisten asioiden hoidon Aasian valloitusten suuntaan. Kenraali Horemhepin valta kasvoi. Farao Tutankhamon puolisoineen joutui
tosiasiallisen Egyptin hallitsijan Horemhepin valtaan nostamien Amunin pappien tahdosta kruunajaisten yhteydessä vaihtamaan nimensä loppuosan. Tutankhamon oli syntynyt
farao Akhenatonin aikaan ja vietti osan lapsuuttaan tämän puolison Nefertitin palatsissa Tel el Amarnassa (Akhetatenissa). Hänen hautauksessaan oli luovuttu Akhenatonin
"harhaopin" vaikutuksesta ja palattu vanhoihin egyptiläisiin riitteihin. Aikaisemmin mainitut tikarit papit olivat sijoittaneet hautaan, jotta vainaja voi vastustaa niillä pahoja
henkiä.Theban papisto luovutti em. kaksi elektrum-obeliskia vuonna 663 eKr. Assyrian kuninkaalle Assurbanipalille pelastaakseen Theban hävitykseltä, mutta ilmeisesti turhaan.
Assyrialaiset kuitenkin ainakin ryöstivät kaupungin.
Thutmosiksen suku, erityisesti farao Akhenaton halusi uudistaa myös egyptilaista taidetta. Klassisessa tyylissä ihmishahmot olivat idealisoidut. Ne toivat esiin tyyniä ja elegantteja
synteesejä kuninkaallisista piirteistä ja muodoista. Nyt taiteilijat hylkäsivät ne ja alkoivat suosia kokonaisvaltaisia, melkein karkeita ja realistisia teoksia. Akhenaton ja hänen
kannattajansa pyrkivät muokkaamaan myös koko egyptiläistä yhteiskuntaa. He julistivat, kuinka papit olivat aina jumalien ajan tienneet, että ihmiset olivat syntyneet tasa-arvoisina
ja että vain heidän pahuutensa eriyttivät heidät. Ihmiskunta piti yhdistää tuomalla se lähelle kaikkea muuta elämää. Sitä piti muistuttaa läheisestä suhteestaan muuhun luontoon;
kivikuntaan, kasvikuntaan ja eläinkuntaan sekä humaanisuuteen. Hän halusi vapauttaa kaupunkilaiset jäykästä perinteestä ja laajentaa heidän näkemystään. Myös puhekieli
haluttiin kansanomaistaa ja vähentää sen virallisia tai uskonnollisia piirteitä.
Uudemman tiedon mukaan Hatsepsut (synt. noin v.1 500 eKr.) hallitsi noin 20 ensimmäistä vuotta Tuthmosis III:n noin 50 vuotta kestäneestä valtakaudesta. Hänen johdollaan
tehtiin suuria rakennushankkeita Theban, Karnakin ja Luxorin alueelle. Hänen vaatimaton ryöstetty hautansa tutkittiin 1906. Turvaan siirretty muumio löydettiin muualta.
Hatsepsutilla oli myös tytär, jolle hän ilmeisesti pystytti em. kullatut obeliskit. Tuthmosis III hävitti ehkä pappien avustamana Hatsepsutin nimet julkisista rakennuksista, mutta
ei mm. haudasta. Näin hän vain halusi varmistaa oman sukuhaaransa eli poikansa Amenhotep II oikeuden Egyptin kruunuun. Mistään vihamielisyydestä kuningatar Hatsepsutin
ja Tuthmosis III välillä ei liene ollut kysymys. Kuningatar näyttää olleen oikein kyvykäs hallitsija (Yle 1 radio 17.12.21).
Mahtavalla farao Tuthmosis III:lla oli ollut mm. 3 syyrialaista prinsessaa toisen asteen vaimoina. Nämä olivat kuolleet lähes yhtä aikaa joko kulkutautiin tai haaremin juonittelujen
yhteydessä. Näiden runsaasti aarteita sisältäneen haudan löytivät sattumalta heinäkuussa 1916 Theban lähellä sijaitsevan Qurnan kylän asukkaat. He olivat huomannet ns.
"munkkien hautausmaan" kukkulalta nousevan voimakkaan pölypurkauksen. Jotain oli romahtanut kukkulan sisällä. Pölyn hälvettyä he havaitsivat veden virtaavan kukkulan
kyljestä, mikä oli viitannut kallion halkeamiseen. Ketterimmät heistä olivat onnistuneet tunkeutumaan halkeamaan, josta he lähes luoksepääsemättömästä paikasta olivat
löytäneet vielä ryöstämättömän haudan. Sen kaikkein arvokkain sisältö oli välittömästi myyty aarteiden vastaanottajille. Nämä olivat välittäneet ne vähitellen ulkomaille.
Muutama vuosi myöhemmin eräs hautojen ryöstäjistä Mohammed Hamad oli opastanut amerikkalaisen arkeologin Winlockin prinsessojen haudalle. Tämä oli löytänyt sieltä
vielä runsaasti lisää aarteita ja samalla saanut talletettua tietoja haudatuista.
5. Palestiina ja Syyria
Suppiluliuman aikoihin Egyptin hallitseman Palestiinan alueella kerrotaan liikkuneen karavaanireittien verottajan "Labaja, Prince of the Caravans" eli beduiinien
yllyttämiä "kurkunleikkaajia". Sen viljelykset oli hävitetty ja nälkiintyneitä asukkaita pakeni vuorille sekä pyrki Egyptin puolelle. Karavaaniteitä Egyptin suuntaan
kulki suoraan Palestiinan keskiosasta aavikon yli sekä lähellä rannikkoa pohjoisesta etelään. Luultavasti em. Labaja pyrki pääsemään eroon Egyptin näiden reittien
valvonnasta ja verotuksesta. Amorilaisten kuningas Azirun hallitsema Syyrian osa toimi kuitenkin hyvin itsenäisesti mm. Egyptin vasallia Byblosta vastaan. Se sijaitsi
Foiniikkian alueella. Egypti ei pystynyt nyt eikä jo farao Amenhotep III aikaan (1386 - 1349 eKr.) enää avustamaan Välimeren koilliskulman liittolaisiaan tai vasallejaan
Byblosta, Ugaritia ja Aleppoa. Ilmeisesti viimeksi mainitun kaupungin kuningas Akizzi sekä kaupunkilaiset olivat 20 vuoden ajan turhaan pyytäneet sotilaallista tukea
Egyptiltä. Amenhotep III:n aikaisista hieroglyfeistä löytyy nimiä kuten Knossos Kreetalta sekä Kreikan Peloponnesoksesta Mykene, Messenia ja Kythera (saari), joihin
oli kaupallisia yhteyksiä.
6. Välimeren alueen kaupasta 1450 eKr.
Noin vuoden 1 450 eKr. ajan kaupasta on säilynyt Kyproksen kuninkaan kirje Egyptin kuninkaalle. Ensin mainittu oli lähettänyt 100 talenttia (6 000 kg) kuparia faraolle.
Hän vuorostaan halusi saada faraolta mustan ebenpuisen kullalla koristellun vuoteen, yhdet sotavaunut ja kaksi hevosta, 14 ebenpuun parrua (beam), käärön hienointa
pellavaa (Morkot). Kyseessä oli siis eräänlainen vaihtokauppa. Rahaa ei vielä ollut keksitty helpottamaan tavaran vaihtoa. Kuitenkin jo ehkä noin 2 800 eKr. Egyptissä käytettiin
vaihtokaupan välineenä kultarahoja, mutta niillä ei ollut vakiopainoa. Muissakin Välimeren maissa sekä Babyloniassa oli käytössä vakiopainoisia kultanauhoja tai harkkoja
sekä tankoja. Varsinaiset vakiopainoiset leimatut kultarahat otti käyttöön joskus vuoden 585 eKr. jälkeen (joidenkin tietojen mukaan niitä oli jo noin vuonna 620 ekr.)
Vähän Aasian niemimaalla Lyydian kuningas Kroisos. Historioitsija Herodotoksen mukaan pääkaupungin Sardeen halki virtasi Paktolosjoki, joka kuljetti kultahiekkaa läheiseltä
Tmolosvuorelta. Rikas kuin Kroisos, sanotaan vieläkin. Elektrumista kuitenkin ilmeisesti tehtiin Kreikassa rahoja jo ennen Kroisoksen kultarahoja. Kreikkalainen Alkmaion em.
valtiomies Perikleen ukin ukki avusti Kroisosta Kreikan puolella. Tälle Kroisos lupasi niin paljon kultahiekkaa, kuin tämä pystyisi sitä vaatteissaan, kengissään, käsissään jne.,
viemään mukanaan. Kun 1 litra kultaa painaa 19,3 kiloa, ei sitä kovin hirveästi pysty viemään. Lopulta huvittunut Kroisos antoi Alkmaionille koko kultahiekka kasan (Herodotos).
Nousevan maailmanmahdin Persian kuningas Kyyros valtasi Sardeen vuonna 547 eKr..
Kyproksen kuningas mainitsee kirjeensä lopussa myös Heetin - ja Babylonin kuninkaat. Kreetalta lähettiin Egyptiin mm. pronssimiekkoja ja Egyptistä Kreetalle strutsinmunia.
Egyptiläiset veivät Kreikkaan mm. Mykenen kaupunkiin kultaa, alabasteria, ametistia, norsunluuta sekä strutsinmunia. Siellä kerrotaan hallinneen mahtavan ja rikkaan
Atreides - suvun, jonka tunnettu edustaja oli Agamemnon. Myös Mykene Korintin lounaispuolella tuhoutui merikansojen vaelluksen yhteydessä. Norsunluuta ja lasihelmia
tuotiin mm. Intian suunnalta. Punertavasta lasista valmistetun kaulaketjun "helmen" löysin itsekin noin v. 1975 Siinailta ns. Salomonin pylväiden juurelta hiekkakiveen
kiinnittyneenä. Kreikan vientituotteita olivat oliiviöljy, parfyymiöljyt ja ehkä viini. Parfyymiöljy pullotettiin hienoihin kreikkalaisiin saviruukkuihin, joita on löytynyt mm.
Egyptistä, Sudanin rannikolta ja Syyrian pohjoispuolelta Karkemisista. Lasin puhalluksen ja lasipullot keksivät foiniikkialaiset luultavasti vasta myöhemmin.
|