Kuopion ja Nilsiän kirkkojen historiaa
1. Kuopion kirkko ja kaupungista vuonna 1654.
Kuopion
kirkko perustettiin 1550-luvun alussa Kuopionniemelle. Pitäjän keskus sijaitsi silloin kuitenkin Maaningalla Tavinsalmen - Taviniemen
alueella. Savonlinnan päällikkö Klemetti-kirjuri perusti Taviniemelle linnakkeeksi
kuninkaankartanon vuonna 1543 "konungsz gården, nämpligh Taffwinem".
Vuonna 1556 kuningas Kustaa Vaasan idean mukainen kuninkaankartano ja pitäjäjän keskus lukuisine rakennuksineen saatettiin perustaa
Tavinsalmen - Hussolansaaren alueelle. Vuonna 1705 Kuopion kirkossa ilmeisesti olivat jonkinlaiset urut, koska
Kuopion talvikäräjillä 1709 urkurin "organisten" Mats Blomin (tai
Bolarin) vaimon Maria Moleran väitettiin olleen juovuksissa kirkossa elokuun
22. päivä 1705. Urut lienee hankkinut kreivi Pehr Brahe tai tämän pitkäaikainen
Kuopion vouti Johan Ivarsson Kauhanen (Skopa). Pohjois-Savossa siis tunnettiin
jo 1700 - luvun alussa urut.
Vuoden 1638 henkikirjan mukaan Nilsiän seudulla asui Siilinjärven Pöljänkylään kirjattuina mm.:
Pieksän alueella Per Horttanainen 5, Thomas Polvinen 4, Thomas Heickinen 3 ja Jöns Kervinen 2.
Pieksän entinen asukas Olof "Höylä" Yletyinen oli jo lähtenyt Ala-Luostaan.
Nilsiän alueella Olof Matilainen 4, Anders ja Olof Luttinen 3, Pål Kumpulainen 2 ja Pål Andersson Ahonen 2.
Syvärinkylässä Olof Lukkarinen (Keyritty) 8, Pål Kosmanen (Jouhiniemi) 4, Nils Hackarainen (Kärsämäki) 2,
Per Kallinen (Reittio) 3, Anders Niskanen (Siikajärvi) 3, Olof Pirinen (Syvärilä) 2, Henrik Korhonen (Suojärvi) 5 ja
Sigfrid Korhonen (Suojärvi) 3.
Vuotjärvi Henrik Pykälänen 4, Henrik Hartikainen 3 ja Olof Ahosen pso (Hipanlahti) 1.
Vehkalahti-Akonvesi: Staffan Kärkeinen 2, Per Tolpanen 2, Olof Kettunen 4, Lars Hämäläinen 2, Staffan Hämäläinen 2,
Madz Hildunen 2 ja Thomas Waittinen 6.
Kaaraslahti Pål Ruuskanen, Nils Ruuskanen, Anna Kuroitar, Hans Uckosen leski, Olof ja Anders Clemettinen sekä
Henrik, Jöns ja Sigfrid Pitkänen (Sänkimäki)
Sota Saksassa vaati veronsa myös Kuopion kymmenyksessä. Vuoden 1639 tileissä mainitaan 21 kpl "rutiköyhiä sotilaiden
vaimoja, joiden miehet ovat kuolleet Saksassa tai Liivinmaalla" (no 8560 s.372).
Kuopio
kuului noin 1650 - 1680 kreivi Pehr Brahen Kajaanin vapaaherrakuntaan. Tämä asetti Kuopion voudiksi 1650-luvun puolivälin tienoilla paikallisen nuoren
miehen em. Johan Ivarsson Skopan (Kauhasen), jolla oli viljelystila ja rakennuksia Juankosken Akonveden Voudinsaaressa. Kauhanen piti hyvin veroasioissa
paikallisten asukkaiden puolia. Vuoden 1664 maakirjojen tarkistuksessa kreiville ilmoitettiin usein tilojen karjaluvusta korkeintaan puolet. Myös
kylvöaloista ja kalavesistä kreivi sai ilmeisesti liian vähäiset tiedot. Kreivi Brahe perusti vuonna 1653 Kuopioon kaupungin. Hän nimesi
sen pormestariksi Henrik Scharbown. Kaupunkihanke kuitenkin kuivui kokoon mm. paikallisten maanomistajien vastustuksen seurauksena. Kuopiossa asui
silloin muutama rikas pappi, lukkari, vajaa 10 talollista ja noin 30 tilatonta torpparia. Näistä ei ollut kaupungin porvareiksi. Lisäksi asiaa häiritsi Käkisalmenläänin
vuonna 1656 tekemä kreikanuskoisten kapina ns. ruptuurisota, jota omista syistään lietsoi tsaari Aleksei. Sitä tukahduttamaan joutuivat myös kuopiolaiset.
Vuonna 1649 Kuopionkylän väkeä: Kirkkoherrana toimi Petrus Fabritius, jonka talouteen kuului mm. 3 renkiä ja 2 piikaa.
Papit harjoittivat laajaa maataloutta. Edellisellä kirkkoherralla Gabriel Thomalla (Lackman) oli vuonna 1641 mm. 6 hevosta, 16 lehmää, 12 lammasta, 2 vuohta ja 3 sikaa.
Kylvökin oli 5 tynnyriä eli yli 8 hl. Hän tarvitsi paljon maata. Vuonna 1649 kappalaisella Christer Gabrielissilla edellisen kirkkoherran pojalla oli vaatimaton talous, johon kuului 1 piika.
Kuopion lähialueella asuivat myös pitäjänluutnantti Anders Johansson (Skopa) ja nimismies Hans Taskinen, viimeksi mainittu Savilahdessa. Tällä vuosikymmenellä monessa Savon pitäjässä
nimismiehet olivat vielä talonpoikaistaustaisia ja heitä oli usein kaksikin, mutta tilanne seuraavalla vuosikymmenellä muuttui. Luutnantin palveluksesssa oli renki. Mielenkiintoista on, että
kylässä ei asunut luutnantti Skopan veljenpoika Johan Ivarsson, jonka kreivi Brahe otti vuonna 1654 Kuopion ja Iisalmen voudiksi.
Tavallisia Kuopion talollisia olivat Ifvar Savolainen, Knut Kallinen, Henrik Lappalainen, Anders Julkunen, Christer Julkunen ja tämän veli, Staffan Taskinen, Johan Vainikainen
sekä luutnantti Skopan veli Ifvar Johansson.Viimeksi mainittu asui 2 rengin ja 2 piian avustamana ilmeisesti Savisaaressa. Näistä siis piti tulla kaupungin porvareita. Vanhoja Kuopion
lähiseudun asukkaita olivat mm. Lappalainen, Julkuset ja Kallinen. Taskiset ja Savolaiset saapuivat alueelle myöhemmin.
Kuopiossa asui runsaasti tilatonta väkeä "hussman", jolla saattoi olla joku lehmä ja lammas; eräällä myös varsa. He harjoittivat jopa luvattomasti pienimuotoista viljelyä,
toimivat tilapäistyövoimana sekä ehkä myös kirkko- ja käräjäväen majoittajinakin. Joku saattoi harjoittaa myös jotain käsityöammattia.
Tilattomia olivat:
Jöran Walckoinen ja vaimo, Henrik Kackinen ja vaimo, Matz Taskinen ja vaimo, Peer (Marckusson) Kackinen ja vaimo, Lars Oinonen ja vaimo, Lucia Laakotar, Lars Condiainen
ja tytär, Henrik Tackinen ja veli, Michel Keckoinen ja sisar, Michel Hilduinen, Erich Savolaisen vaimo ja tytär, Matz Tåloinen ja vaimo, Ansu Hilottaren tytär, Anna Vänekatar,
Johan Kyröläinen ja vaimo, Matz Hakulinen, Anders Ihalaisen vaimo, Kaisa Kuckoitar, Peer (Hansson) Taskinen ja vaimo, Erich Kainulainen ja tytär sekä Anna Karhutar.
Lähiseudun vanhojen sukujen edustajia näistä olivat ainakin Kackiset, Laackonen, Tackinen, Hilduiset, Hakulinen, Väänänen ja Ihalainen. Oinonen, Condiainen ja ehkä Keckoinenkin lienevät tulleet
Pielaveden seudulta. Siellä Niskasten suku oli ottanut haltuunsa Kontiolan maita. Tålosia ja Kuckosia ja Kackisiakin asui ainakin Kartulan suunnalla. Oinosen sukua asui vielä 1750-luvulla pappilan
torpassa Puijon rinteellä. Johan Kyröläinen palveli ruptuurisodan aikaan vuonna 1656 vouti Johan Ivarssonin renkinä ja kävi ilmeisesti tämän toimeksiannosta Juuan Kajoossa tarkkailemassa sinne
saapuneita kapinallisia kreikanuskoisia. Hän lienee ollutkin kotoisin ehkä Pielisen seudulta. Kajoon oli karannut Kuopiosta em. Peer Taskinen kiistanalainen hevonen mukanaan. Peer saattoi myös
olla voudin kiinnostuksen kohde. Taskisen saman niminen poika Peer kihlasi Nilsiästä talonpojan tyttären Anna Luttisen ja muutti sinne vävyksi.
Vuoden 1655 Kuopion "porvariluettelo" oli seuraava (Saloheimo s.367): pormestari Scharbow, varapormestari ja raatimies Jonas Ollsson Lillius, Jonas ja Lars Savolainen, Henrik ja
Anders Lappalainen, Knut Kallinen, Anders ja Christer Julkuinen, Hans ja Staffan Taskinen sekä Peer Kackinen. Lisäksi luettoon oli lisätty pari huonemiestä ja ja ojittajaa.
Peer Kackinen näyttää muuttaneen sinne Hirvilahdesta. Vouti Johan Ivarsson asui Savisaaressa. Lilliuksesta tuli pitäjän uusi nimismies. Porvariehdokkaista vain osa asui
kaavoitetulla kaupungin alueella. Kuopion asujaimisto tämän jälkeen vaihtui nopeasti. Kuopiolle oli varattu markkina-ajoiksi 2 viikkoa juhannuksen jälkeen sekä loppiaiseksi.
Niitä yritettiin sovittaa Kajaanin ja Lieksan Brahean markkinoiden kanssa (Saloheimo s.366). Kuopion markkinoita ei liene pidetty kertaakaan. Kauppa sieltä suuntautui Ouluun,
Lappeenrantaan ja Viipuriin sekä myöhemmin ainakin 1670-luvulla myös Raaheen ja Kajaaniin.
Pormestariehdokas Scharbow ei näytä oikein olleen hyvä suhdetoimintamies. Hän oli joutunut riitoihin vuoden 1653 rukouspäivän aikaan Kuopioon tulleen Michell Larssonin vaimon kanssa.
Tämä oli alkanut nalkuttaa Scharbowille, joka puolestaan oli määrännyt erään Hemming Taskisen pistämään eukon putkaan "kistan". Vaimo oli miehensä kanssa mennyt asuntoonsa
lukkojen taakse pakoon. Taskinen oli potkinut oven auki, mutta nainen ei ollut halunnut lähteä vapaaehtoisesti. Taskisen mukaan pariskunta oli yrittänyt pistää häntä puukollakin. Hän oli
lyönyt naista ja raahannut hänet putkaan. Sitten hän oli mukiloinut vielä tämän miestä Micheliä ja kiikuttanut tämäkin putkaan (tk Kuopio 1654). Mikä Michel Larsson oli miehiään, ei ole selvillä.
Ehkä hän olisi halunnut perustettavan kaupungin porvariksi, mutta nyt tuli suunnitelmien muutos. Myös Anna Savotar syytti Hemming Taskista siitä, että tämä ei ollut maksanut
hänelle sovittua palkkaa 15 oravaista kokonaisen vuoden ajalta. Oravainen oli eräiden tietojen mukaan viljassa 1 kolmas eli 18 litraa. Palkka olisi siis ollut 270 litraa. Erääs toinen piika
Seikka Väätär Wuotjärvellä oli saanut vuosipalkaksi pari vuotta myöhemmin 17 oravaista ja vaatteet. Hemming myös näyttää olleen Kuopion asukas, joka ei näkynyt vielä vuoden 1649 luetteloissa.
Hemming väitti maksaneensa Annalle 8 oravaista ja 3 oravaisen arvoisen sarkajakun. Annan palkasta kuitenkin puuttui vielä 4 oravaista.
Kuinka suuri oli Kuopion vankilan "kista" eli arkku, johon em. Michell Larssonin vaimo vietiin?
Kun Kuopion kaupunkia rakennettiin vuonna 1780, puuhattiin sinne myös käräjäpaikkaa ja sen yhteyteen kihlakunnan "kistaa" eli arkkua.
Sen pituus tuli olla 4 kyynärää ja leveys sekä korkeus 2 kyynärää (sk Kuopio 1780 § 2). Siis arkun pituus olisi ollut noin 2,4 m ja leveys sekä
korkeus noin 1,2 m. Tuskin se vuonna 1653 oli ollut yhtään sen suurempi. Kyllä siinä voi hyvin maata pötköttää ja istuakin, mutta seisominen
suorana ei enää onnistu. Jos Michellkin ahdettiin sinne vaimonsa seuraksi, niin tunnelma siellä on ollut varsin intiimi. Varsinainen "putka" eli häkte ei
liene ollut paljon suuurempi. Tästa sanasta juontunee suomenkielen sana "häkki". Kun Juankosken ruukin entinen omistaja ritari Georg Friedrich Tigerstedt
1780 - luvun lopulla sortui maanpetokseen, hänet oli pantu Kuopion "häkkiin" eli "häktad". Siellä hän odotti teloitustaan. Tämän ystävät olivat lahjoneet vankilan
päällikön, mutta ritari ei kyennyt lähtemään pakoon. Ilmeisesti pienessä "häkissä" ja huonolla ruualla ritarin kunto romahti. Hän itse oli ollut valmis ruukinkäräjillä
kaskikiistojen seurauksena talvella vuonna 1776 panemaan monia nilsiäläisiä ja vuotjärveläisiä vanhoja isäntiä ja emäntiäkin 28 päiväksi vankeuteen milloin ilman vettä ja
leipää "utan vatten och bröd" tai vedellä ja leivällä "vid vatten och bröd". Kun Kuopioon suunniteltiin vuonna 1780 käräjärakennukseksi vanhaa pappilaa, sen yhteyteen
piti pystyttää "yleisiä" pienehköjä puurakennuksia. Niihin kaikkiin piti tehdä tuohikatto. Jos se tehdään hyvin, niin se kestää helposti ainakin 50 vuotta.
2. Nilsiänkylästä 1600 - luvun lopulla
Mainitsen aluksi Nilsiänkylän maanomistajia 1600-luvun alusta alkaen Thomas Ahosesta. Tällä oli yhtiömiehinä ainakin Anders Ahonen, Anders Musta ja
Itko Lappainen sekä poika Pohl. Vuonna 1620 Thomakselle oli kirjattu 2 tammaa, 5 lehmää, 5 lammasta, 1 sika ym. ja kylvö oli 3,5 tynnyriä eli 5,5 hl (no 6788A s,57->).
Noin 1610 kylään tuli Anders Tiainen, jonka ainakin 3 poikaa siirtyi Pielisjärven ja Juuan puolelle Vaikkoon. Eräs pojista Pehr asui jonkin aikaa Nilsiä tienoilla.
Mats Tolonen noin 1625 ja myös Pohl Kumpulainen, sekä Tiaisten tilalle 1630 - luvun alussa tullut Olof Brufiusson Matilainen. Tolosen vaimo oli kuollut, joten tilanpito vaikeutui. Tilan
otti 1640-luvulla Anders Larsson Lintunen. Tämän veli Lars asui jo Nilsiässä. Varkaudesta siirtyi Luttisia vanhoille omistuksilleen. He omistivat Nilsiän nykyisen kirkonkylän ja sen ympäristön
maita jo vuoden 1561 anekien mukaan. Näiden vävyksi tuli vuonna 1656 Pehr (Pehrsson) Pehrsson Taskinen Kuopiosta. Nilsiään siirtyi Syvärin takaa myös Pirisia.
Vuonna 1672 Kuopioon oli kirjattu varsin paljon asukkaita:
Kirkkoherra Staphan (Linnaeus) 3, kirkkoherra Christerin (Lackman) leski 1 , Jonas Ollson (Lilius) nimismies 2, Anders Sairainen 2, Anders Rotzalainen 1, Thomas Roininen 1,
Peer Ihalainen 1, Lars Tachinen 1, Olof Rissanen 1, Jöran Walkoinen 1, Anders Asikainen 1, Mårten lukkari 1, Staphan Taskinen poika 1, Matz Walkoinen 1, Staphan Jatinen 2,
Peer Hiduinen 1, Elias Samuelsson (Paldanius, pitäjän kirjuri), Johan Ivarsson (Skopa, Kuopion vouti) 1, Hendrich Niskainen 1, Michell Hilduinen 1, Matz Asikainen 2,
Påål Suhoinen 1, Anders Johansson (Skopa) 1, Olof Kopoin 1, Johan Taskinen 1, Anders Julkuinen, pka, pso 2, Casper Watainen 2, Olof Lundh 2, Hendrich Toifwainen 1,
Simon Kyröläinen 1, Ifward Savolainen 3, Lars Safwolainen 2, Peer Wenäläinen 1, Lars Wänäinen 1, Michell Wänäinen pka , pso 2, Johan Pöyhköin - , Mats Rongainen 1,
Michel Walkoin 1, Rasmus Hara. Yhteensä verolla 43 aikuista. Mainittakoon, että seppä Thomas Kopoinen löytyi Riistavedeltä.
Vuosi 1672
Nilsiä: Olof Ahoinen 5, Lars Liduinen 1, Peer Taskinen 1, Anders And. Luttinen 2, Anders Ahoinen 1 ja Lars Lakoinen 1 lehmä 1
Syväri: Johan Pirin 1, Olof Lakoin 2, Olof Lukarinen 1, Suojärven Korhoset Philpus 2, Sigfred 1, Philpus 2, Bertill 1, Hend. Sigfridsson 1, Johan Kuosmanen 2 (Jouhiniemi),
Matz Wänäinen 2 (Reittio), Nils Hackarainen 1 (Kärsämäki), Olof Kainulainen 1 (Palonurmi), Mårten Pirinen 1 Olof Pirinen 1 ja Peer Pirinen 1 (yhdessä), Lars Pirinen 1,
Peer Tiainen (Anders Tiaisen sukua).
Wåtijärfwi: Anders Pasainen 3, Jöns Leskinen 2 (lautamies), Hendrik Hardikainen 1 (Pisan luona), Peer Julkuinen 1 (Hipanlahti , pso Malin Rissanen), Oloff Heickinen (Siikajärvi)
Ackoinwesi: Per Tålpainen 2 (Vehkalahti), Mårten Hämäläinen 1, Anders Hämäläinen 2, Staphan Hämäläinen 1, Olof Kettuinen 1 (Vehkalahti), Matz Kaukoinen 1, Per Matsson
Wardiainen 1 (Vehkalahti - Riistavesi), Mats Rissainen 1 (Vehkalahti - Hipanlahti)
Piexä: Matz Ketto, Staphanaiset Hendrich 1, Påål 1 ja Anders 1 (Haluna), Thomas Heickinen 3, Olof Hårtanen 1, Matz Tihoinen 2 (lautamies), Knut Knutinen 1 (Niinimäki),
Hendrich Wauhkoinen 1, Michel Winikainen 1 (Kotasalmi), Peer Thomasson Heickinen 1
Kareslax: Matz Klemettinen 1, Nils Peckarinen 2, Peer Pöxäinen 1 (Peckarisen vävy), Hendrich Ruskainen 2, Hendrich Luckarinen 2, Anders O. Klemettinen 1, Påål Ruskainen 3
Sängimägi: Erich Pitkäinen 1, Thomas Toifwainen 1 lehmä 1, Mårten Pitkäinen 2, Jöns Pitkäinen 1, Matz Kuroinen 1 lehmä 1, Swen Pitkäinen 1 lehmä 1, Påål Pitkäinen pka 1, Peer Kyröläinen 1
Jännewirda: Sigfrid Hardikainen 3, Olof Hardikainen 1, Hendrich Kippo (Kuppi Hardikainen) 1, Påål Niskainen 3, Anders Niskainen 1, Heickiset Olof 3, Peer 2, Bertill 2 ja Lars 2 (Pelonniemi)
Kotasalmi: Hendrich Toifwanen 5, Påål Wiinikainen 2, Olof Pitkäinen 2 ja Christer Pitkäinen 1. Lisäksi Bärtill Wardiainen ja Peer Hendrichsson Hilduinen (Akonvedelle?)
Rönä: Lars Wardiaisen leski 2, Thomas Hackarainen 3, Matz Wardiainen 1, Olof O. Wätäinen 4 (? pka Nilsiässä), Lars Waittinen1 (Talvisalo?), Jören Rissanen? 1
OchtanNiemi: Miettiset Hendrich 2, Peer 1 ja Olof 1, Smolanderit Matz 1 ja Matz Peersson 1, Mustoset And. Hansson 1 ja And. Ols 1, Ifward Räsäinen 1.
Vuonna 1674 Kuopio oli kuulunut yli 20 vuotta kreivi Pehr Brahen Kajaanin vapaaherrakuntaa, Oli eletty "kreivin aikaa", mutta juuri nyt säät eivät suosineet Pohjois-Savoa.
Oli monia katovuosia. Lukuista tilat saivat veronhuojennuksia. Kreivin vilja-apua sai mm. nilsiäläinen Peer Taskinen. Asukkailla oli paljon yhteyksiä pohjoiseen Kajaaniin, Pohjanmaalle Raaheen
ja ilmeisesti myös Ouluun. Sinne vietiin mm. kapahaukea, viljaa ja talia. Tervaa rahdattiin veneillä etelään Lappeenrantaan. Pohjanmaan suunnalta saapui myös asukkaita lähinaapurustoon
Pohjois-Karjalaan. Näistä mainittakoon Korkalaiset Rautavaaralle ja Virkkuset sekä ehkä Lievosetkin. Lievosia asui myös Juvan Koikkalassa.
Nilsiän lähiseudun isäntiä vuonna 1674:
Nilsiän kylä: Anders Pohlsson Ahoinen, Lars Linduinen, Johan Pirinen, Peer Taskinen, Anders O. Luttinen, Lars Laakoinen. Olof Ahoinen ja Anders O. Ahoinen.
Anders Linduinen oli jo luovuttanut ja lähtenyt sotilaaksi. Lars Laakoinen oli uusi asukas, joka ehkä asui Nilsiän eteläpuolella Sydänmaan tienoilla .
Syvärin kylä: Peer Pirinen, Olof Uckoinen (Keyritty), Olof Luckarinen (Keyritty), Johan Kuosmanen (Jouhiniemi), Mats Wänänen (Reittio), Nils Hackarainen (Kärsämäki),
Anders Ruotsalainen (Ruokoisilla entisellä Ryynästen tilalla), Olof Kainulainen (Palonurmi), Morten Pirinen, Olof Pirinen, Peer Tiainen sekä 10 Korhosta (Suojärvellä). Tiainen oli
mahdollisesti Nilsiässä 1610-luvulla asuneen Anders Tiaisen jälkeläisiä. Näitä kuten Ahosia, Pirisiä, Korhosia ja Lukkarisia oli siirtynyt Pohjois-Karjalaan vanhan rajan yli. Pirisia
asui myös Syvärin Hietasaaressa.
Wuotjärvi: Anders Pasainen, Jöns Leskinen (lautamies jo yli 20 vuotta), Henrik Hartikainen (Pisan luona), Peer Julkuinen (Hipanlahti), Olof Häkinen (Heickinen) "Michell
Hardikaisen luona" (Siikajärvi), Anders Hardikainen (Siikajärvi) ja Lar Oinonen (Siikajärvi). Häkisen nimi on vaihdellut: Häkinen - Hukinen - Heickinen
Ackoinvesi: Peer Tolpainen (Vehkalahti), Olof Hämäläinen, Staffan Hämäläinen, Mats Rissainen (Vehkalahti), Per Matsson Wardiainen (Akonvesi), Mats Kaukoinen,
Olof Kettuinen (Akonvesi - Vehkalahti), Gabriel Turuinen, Henrik ja Anders Huttuinen. Viimeksi mainitut tulivat Syvärin pohjoispuolelta ehkä Sonkajärveltä. Nämä ja Kaukoinen sekä
Turunenkin olivat luultavasti vouti Johan Ivarssonin Akonveden Voudinsaaren tilan vuokralaisia. Eräs Kaukonen asui myös Riistavedellä, jonne oli tullut myös Nissisiä ilmeisesti Vieremältä.
Pieksä: Matz Kettu(nen), Henrik, Anders ja Pohl Staffanainen (Haluna), Thomas Heickinen ja Peer Thomasson, Olof Horttanainen, Mats (Andersson) Tihoinen (lautamies),
Knut Knutinen (Niinimäki), Henrik Wauhkoinen ja Michell Winikainen. Viinikaisia asui myös Kotasalmella. Horttanaisia kylässä oli asunut jo noin 100 vuoden ajan. Pieksänkylän
Yletyiset ovat kadonneet. Heitä oli siirtynyt Pohjois-Karjalaan, josta heitä myöhemmin palasi mm. Nilsiän Taatolle.
Vuonna 1676 Nilsiässä oli viisi 3/4 veromarkan tilaa. Ne omistivat: Olof Polsson Ahonen, Lars Andersson Lintunen, Per Persson Taskinen,
Anders Andersson Lintunen ja Anders Andersson Luttinen. Näistä verotiloja olivat Ahosen, Taskisen ja Luttisen omistukset. Loput olivat kruununtiloja.
1600 - luvun loppupuolella kaikki Nilsiän talot joutuivat vaikeuksiin. Metsät olivat lähes loppuun kasketut. Asukkaat yrittivät saada lisämaita Vuotjärven
Pasasilta. He yrittävät saada 1670-luvun alussa mm. Lastukosken pohjoispuolella sijaitsevat Lastuniemen ja Kumpuniemen (silloin Kumpusaari). Yritys
epäonnistui kreivi Pehr Brahen ja hovioikeuden päätöksillä. Maiden rajalle syntyi palsta Riitasalo sekä Lohilahteen Riitasaari.
Ensimmäiseksi siis sortui Anders Lintusen kruununtila jo 1670-luvun alussa. Isäntä jätti veronsa maksamatta ja värväytyi naapuritalon Luttisen sotilaaksi. Hän palveli
Suomenlahden perukan linnoituksissa Kuopion komppaniassa eversti Anders Munckin alaisuudessa. Anders Lintusen hallitseman "Tiirijärven maan" selitettiin alkavan
Ylä-Hipan järven ilmeisesti Saarilahdesta, josta raja kulki saloa pitkin suoraan Syvärin Lohilahteen. Lännessä se ulottui Nilsiäjärven eli Ison Kankaisen rantaan asti.
Näin syntyi Lintusen autiotila (sk Kuopio 1744 s.776.->). "Lintusenaution" länsiraja Hipanlahtea sekä Rissalanrantaa (Sydänmaata) vastaan jäi vielä epäselväksi
mm. Kokkomäen alueella. Siitä riideltiin myöhemmin monta kertaa.Siihen muutti Riistaveden Ryönältä Olof Olofsson Väätäinen, joka rakensi Wirransillan eteläpuolelle
Kankaisen rantaan mm. talon, navetan ja riihen. Väätäinenkin kyllästyi talonpitoon ja siihen muutti köyhä Mats Ikonen ehkä Rautavaaran Ylä - Keyritystä. Anders Lintusen tila-asiaa
käsiteltiin mm. Kuopion kesäkäräjillä 1699 (s.92->). Niiden mukaan tällä 2/3 vm kruununtilalla oli (ainakin ajoittain) asunut Olof Väätäinen (läänintilien mukaan jo vuonna 1670). Sitten
tilan oli ottanut haltuunsa Iisalmen Kärsämäestä (Syvärin rannalta) kotoisin ollut Anders Pohlsson Ollikainen 18. juli 1693. Tämä oli myynyt sen vuonna 1694 Mats Ikoselle. Ikonen ei
pystynyt katovuosien 1695- 1696 seurauksena maksamaan siitä verojaan, mutta oli asunut silti tilalla (välillä hän ja hänen vaimonsa kerjäsivätkin). Mies oli valittanut "kalliita aikoja ja köyhyyttään".
Hänet tuomittiin käräjillä 40 hopeataalarin sakkoihin.
Myös Anders Lintusen veli Lars ajautui ongelmiin. Hänen rakennusryhmänsä paloi 1670-luvun alussa. Vuosikymmenen lopulla (1687) hän otti yhtiömiehekseen ja syytinkiläisekseen
vävynsä Mårten Eriksson Lappalaisen (sukunimi jossain myös Pitkänen). Puolet tilastaan hän aikoi jättää omalle jälkikasvulleen, mutta tästä ei näytä olleen talonpitäjäksi. Ilmeisesti
tilan otti vuoden 1688 sotilasmaakirjan mukaan Johan Pirinen. Vuonna 1698 tällä 3/4 vm tilan oli omistanut Johan Wiroinen ja nyt Mårten Lappa (no 8713 s.714->). Kuitenkin
vuoden 1698 kevätkäräjillä (s.119) kerrotaan, että tila on 4 vuotta ollut ilman asukasta. Tilalla ei ollut yhtään kelvollista metsää. Sen otti haltuunsa 23.5.1698 Pohl Partanen ilmeisesti Syvärin Kärsämäestä.
Anders Andersson Luttisen 3/4 veromarkan tila ajautui "konkurssiin". Sen otti 2. Feb. 1681 Hans Larsson Väänänen Reittiolta. Talo oli rappiolla. Pellot 10 vuotta viljelemättä.
Huonot kalavedet. Metsät huonot ja etäällä (kevätkäräjät Kuopio 1698 s.119). Kuitenkin Johan Luttiselle näyttää jääneen vielä oma verotila.
Vuonna 1693 myös kaikki Nilsiän verotilat olivat ongelmissa. Niitä uhkasi muuttuminen kruununtiloiksi. Verorästejä oli Pohl Andersson Ahosella 12 taalaria, Per Taskisella (jo kuollut)
3 taalaria ja Johan Luttisella 28 taalaria sekä Syvärikylässä Per Olsson Pirisellä 13 taalaria (sk Kuopio s.639). Tilojen isännät olivat jo vanhoja miehiä, joiden metsät
oli kaskettu vähiin. Johan Luttisen tila muuttuikin kruununtilaksi ja siihen tai sen osalle lopulta vuoden 1710 aikoihin tuli Syvärin pohjoispäästä Jouhiniemeltä
Knut Johansson Kuosmanen. Vuoden 1700 aikoihin kylän asukkaina siis käväisi ainakin Hans Larsson Väänänen Reittiolta, Pohl Partanen Johan Pirisen osakkaana ja Mats Ikonen Anders Lintusen
entisellä tilalla sekä vielä vuoden 1710 tienoilla Zacris Pehrsson Pasanen Vuotjärveltä. 1600-luvun lopulla Nilsiään tuli Maaningan Tuovilanlahdesta Johan Andersson Tuovinen. Tämä
otti osakkaakseen vuonna 1725 veljensä Anderssin, joka ja veli Michell tulivat vuonna 1688 aluksi saman kylän Kokkosten mukana Halunalle.
Vuonna 1694 juuri ennen "Suuria kuolonvuosia" Nilsiän tilat ja niiden henkiverojen maksajat olivat: 4 Anders Pohlsson Ahosen pso, pka Pohl ja pso ja veli Anders, 3 Mårten Lappas ja pso,
pka Mårten, 4 Pohl Taskinen ja pso, Anders Pehrsson ja pso sekä sotilaan vaimo, 1 Anders Luttinen, 1 Johan Luttinen, 3 Pehr Luttinen ja pso, veli Olof (no 8717 s. 956->). Pohl Ahonen muutti Vuotjärvelle.
Vuonna 1695 Nilsiän talot olivat: 3/4 Anders Påhlsson Ahonen eli Anders Luttinen, 3/4 Johan Wirolainen eli Mårten Lappa, 3/4 Per Taskinen (entinen isäntä), 3/4 Olof Ollsson Väätäinen eli Anders
Lintunen ja 3/4 Anders Andersson Luttinen. Edellä kuitenkin Mårten Eriksson Lappalaisen jälkeen tuli Wirolainen ja Anders Lintusen jälkeen ensin Olof Väätäinen ja sitten Mats Ikonen. Lappalaisen isä
Erik asui Karaslahdessa.
Vuonna 1697 pahojen katovuosien jälkeen Nilsiän talot olivat: 4 Pohl Taskinen ja pso, veli Jöran, veli Staffan, 5 Mårten Eriksson Lappas ja pso, pka Mårten ja pso veli Staffan, Mats Matsson Ikonen ja
pso kerjääjät Anders Lintusen vanhalla tilalla "Lintusen autiossa" , 2 Anders Taskinen ja pso, 3 Johan Luttinen, veli Olof ja pso. Luettelosta puuttuvat Ahoset! Suojärveltä löytyy renki Olof Ahonen.
Ikosen asuinpaikka Virransillan eteläpuolella sai myöhemmin nimen "Ikolanautio". Leppävirralla kerjääviä asukkaita oli peräti noin 60 kpl!
Vuonna 1699 henkikirjojen mukaan Nilsiässä oli 4 taloa: 2 Pohl Partanen ja pso, 2 Lars Väänänen ja pso, 2 Anders Andersson Ahonen ja 2 Anders (Pehrsson) Taskinen. Veroa maksmattoamia kuten
Mats Ikosta ei kirjattu. Reittiolla tilan isäntä oli Larssin veli Hans. Naapurikylässä Halunalla Michell Kockonen oli kuollut. Tilalla asui leski ja 4 poikaa. (no 8724 s. 2029).
Vuoden 1699 maaverojen mukaan
Nilsiässä 3/4 vm tilalla oli asunut Johan Pirinen ja Mårten Lappalainen. Sen oli ottanut Pohl Partanen, jolla oli verovapaus. Toisella 3/4 vm Anders Lintusen tilasta kukaan ei
maksanut veroa, mutta sillä asui ainakin Mats Ikonen vaimoineen. Kolmatta 3/4 vm tilaa olivat hallinneet ensin Anders sitten Johan Luttinen. Sen oli ottanut Lars Väänänen, mistä hänellä oli päätös
päiväyksellä 19.9.1698. Ahosia ei näkynyt!
Vuonna 1697 Halunalle oli kirjattu 4 Michel Kockonen ja pso, pojat Henrik ja Erik. 3 Anders Tuovinen ja pso sekä veli Christerin pso. Nilsiässä Tuoviset ottivat osakkaakseen Johan Rissasen Vuotjärven
Hipanlahdesta, joka tuli Nilsiään kylään vuonna 1732. Vuonna 1702 nähdään, kuinka Lars Lintusen tilan omistus oli vaihdellut. Peräkkäin tilan haltijoiksi oli kirjattu Johan Wirolainen, Mårten Lappas ja
Pohl Partainen. Anders Anderson Luttisen tilaa hallitsi Lars (Matsson) Wäänänen Reittiolta.
Syvärinjärven pohjoispään asutus näyttää tulleen suoraan lännestä Pajujärveltä ja Onkiveden rannalta. Vanhin omistustieto jo vuoden 1561 maakirjasta löytyvä lienee Rahasmäen pohjoispään
Jouhilahdesta, joka kuului Onkiveden rannan Ryynäsille. Pajujärven Ruotsalaiset tulivat aluksi Jouhiniemelle, mutta ottivat sitten Ryynästen vanhat Ruokoistenrannan maat Rahasmäen alueelta.
Jouhiniemelle puolestaan tuli Pajujärveltä Kuosmasia. Ehkä jo näiltä ajoilta juontuvat Kuosmasten ja Ruotsalaisten väliset ikävät riidat. Pajujärven läheltä Ala-Pitkältä tuli Varpaisjärvelle Koposia,
jotka yhdessä Laakkosten kanssa omistivat Syvärin pohjoispään länsirannalta Somsanniemen. Syvärin Kärsämäen (Karsamäen) ensimmäinen tunnettu asukas oli Siilinjärven Hakkaralasta Pohl
Hakkarainen. Sen myöhemmin sen otti haltuunsa Ollikaiset Lapinlahdelta. Syvärin itärannan Keyrityn "Köörtyn" omistivat Lukkariset, jotka olivat kotoisin jostain Joroisten ja Rantasalmen välimaastosta.
Lukkariset ottivat haltuunsa myös Varpaisjärven eteläpuolelta "Lukkarilan" maat, jotka olivat alunperin kuuluneet leppävirtalaisen Nikkisen omistuksiin (tk Iisalmi 1652).
1600-luvun alussa Olof Nikkinen asui Kuosmasten naapurina (no 6055A s.322->) Syvärin pohjoispään ensimmäiset asukkaat mm. Leskiset, Hynniset ja Heiskaset tulivat Iisalmen suunnasta.
Vuoden 1705 Kuopion kesäkäräjillä (s.226) kerrotaan, että Nilsiässä Påhl Partanen oli 3 vuotta sitten eli 1702 hylännyt 3/4 vm kruununtilan. Tilan halusi ottaa
Thomas Ollikainen (Syvärin Kärsämäestä). Se oli huonossa kunnossa. Ei tukkimetsiä. Vähäistä kaskimetsää sentään löytyi.
Isonvihan jälkeen Nilsiään vakiintui 5 tilaa. Vuonna 1728 ne olivat
no 1 Henrik Ahonen ja veli Thomas Andersson
no 2 Johan ja Anders Tuovinen Tuovilanlahdesta. Anders asui ennen Nilsiään muuttoaan vuodesta 1688 alkaen Halunalla Kockosten naapurina.
no 3 Per Taskinen ja sedän poika Anders sekä veli Påhl
no 4 Jöran Taskinen ja poika Michell. Tilalla asui myöhemmin myös Pirisiä.
no 5 Johan (Knutsson) Kuosmanen sekä veljet Hans ja Pehr. Nämä muuttivat Syvärin Jouhiniemestä.
Lähde (KA no 8787 s.2227 ->).
3. Kuopion kirkosta 1600 - luvulta 1800 - luvun alkuun.
Edellä mainittu kuopiolainen vouti Kauhanen
kuoli 1690 - luvun puolivälissä. Voudin pojat Samuel ja Johan Argilander
pyrkivät 1680-luvulla kappalaisen virkaan kuolleen Henrik Muonan (Monan)
jälkeen. Samuel valittiin. Nyt siis otettiin käyttöön sukunimi Argilander, mikä viittasi vouti
Kauhasen asuinpaikkaan Kuopion Savisaareen. Venäläiset polttivat Kuopion kirkon
ilmeisesti 1580-luvun lopulla ja uudelleen vuonna 1611, jolloin myös
kirkonkello ryöstettiin. Iisalmeen rakennettiin kirkkoa vuonna 1628, jolloin
Kuopion pitäjästä kerättiin viljaa sitä varten 42 tynnyriä eli noin 75 hehtolitraa (no 6112 s.40*).
Isonvihan aikaan 6. elokuuta vuonna 1719 kirkko paloi
taas, mutta tällä kertaa ukkosen sytyttämänä. Kuopion vanhan
kirkon sakastin viiri Murtolahden
Lappalassa. Sen on ottanut talteen
valtiopäivämies Pietari Väänänen, joka omisti Murtolahden tilan. Viiri on vuodelta 1746,
jolloin Kuopion kirkkoherrana toimi Henrik Argillander ”H A”
4. Nilsiän kappelikirkosta Kuopion
talvikäräjillä 1729 ”tilaansa asuvat talonpojat" Mats Rissanen Hipanlahdelta,
Olof Hartikainen Siikajärveltä, Erik Pirinen Syvärilästä ja Pehr Kuosmanen
Nilsiästä halusivat 46 Syvärin seudun tilan asukkaan puolesta tehdä
oikeudelle tiettäväksi, että he itse halusivat rakentaa itselleen kappelin
Syvärin rannalla sijaitsevaan Nilsiän kylään. Syvärin seutu sijaitsee pitäjän
syrjäisellä kulmalla. Suurella osalla seudun asukkaista on 12 – 14 peninkulman
matka Kuopion äitikirkkoon. Heidän kirkkomatkallaan on suuria järviä, virtoja
ja soita. Siksi he harvoin voivat tulla rukouspäivinä, muina juhlapyhinä ja
vielä vähemmän tavallisina sunnuntaina jumalanpalveluksiin Kuopion
äitikirkkoon”. Jotkut seurakuntalaisista kävivät ainakin kelirikon aikoina
Kaavin kirkossa. Kaavin vanhan
kirkon tapuli / PP 2009 Lupa-asiat
saatiin kuntoon 1730-luvun alkupuolella. Jonkinlainen kirkkorakennus saatiinkin
pystytettyä Nilsiän kylään. Jumalanpalveluksien suorittaminen Nilsiän
kappelissa lienee alkanut noin 1738. Kuopion kirkon hautaustiedoista nähdään,
että ainakin jo vuonna 1741 suoritettiin hautauksia Nilsiän kirkkomaahan.
Hautajaisiin esimerkiksi Wuotjärven Pasalaan vuonna 1746 saapuivat Kuopiosta pappi
Elias Paldanius, lukkari Thomas Starck ja haudankaivaja Johan Kinnunen sekä
Kaavilta kappalainen Morten Kiliander. Samalta vuodelta on olemassa kartta Nilsiästä,
johon kappelikirkko on merkitty ristillä. Se sijaitsi ilmeisesti Nilsiän vanhan hautausmaan alueella. Nilsiän ensimmäinen kirkko
oli lyhytikäinen. Siinä ei ollut ilmeisesti kattoakaan. Uutta kirkkoa
rakennettiin tai vanhaa paranneltiin jo 1760-luvun puolivälissä. Vuonna 1769 Kuopion
kirkkoherra Henrik Porthan ja nilsiäläinen kirkkoväärti Johan Persson Rissanen
yrittivät patistella Nilsiän länsipuolen asukkaita kirkon rakennustöihin.
Nilsiän kylästä Kuopion suuntaan Pieksälle, Murtolahteen ja Sänkimäkeen olivat 1700-luvulla
huonot tieyhteydet. Matkalla oli pahoja mäkiä, soita ja jokia. Siksi näiden kylien asukkaat
olisivat halunneet käydä 1760-luvulla mieluummin Kuopion äitikirkossa kuin Nilsiässä.
Nilsiän kirkon rakennustyöt eivät heitä kiinnostaneet. Vuonna 1769 Nilsiän
kappeliseurakunta aloitti toimintansa.
Kartassa kappelikirkko on merkitty "ruutukuviolla". Sen sijainti näyttää olevan Vanhan hautuumaan alue. Teksti sen vieressä on epäselvä.
Siinä erottuu selvästi sana "ett Capell". Tämän alla oleva teksti kopiossa on hyvin epäselvä. Siinä voisi olla teksti "um ....r Biälg.. af Trä" eli
ilmeisesti "umber (umbär) Biälge af Trä". Toisen sanan ensimmäinen kirjain on "B" ta "P", mutta ei "T", joka on selvästi erilainen esimerkiksi sanassa
"Taskinen". Siten teksti suoraan tulkittuna kuuluu: "on vailla palkkia", "on vailla parrua" tai "on vailla malkaa". Kirjuri on virheellisesti pannut kirjaimen
"k" paikalle "g":n. Joka tapauksessa toinen sana ei ole katto "Tak". Tekstissä vain kerrotaan, että kirkosta puuttuivat puiset malkahirret katolta tai niitä
oli liian vähän. Katto oli siis tehty tuohesta, jonka päälle tavallisesti pantiin painoiksi harjalta räystäälle ulottuvat malkapuut. Joissakin rakennuksissa Suomessa
ja myös vielä nytkin Pohjois-Norjassa tuohien päälle pantiin turvetta. Esimerkiksi vielä 1950-luvulla oli vanha lato, jonka kattotuohien päällä oli turvetta. Tuohet sen
alla olivat säilyneet vuosikymmeniä täysin kovina. Kirkon katolle oli ehkä pantu tuohien painoiksi myös kiviä.
Jumalanpalveluksia Kuopion papit kävivät juhlapyhinä pitämässä
myös Juankosken ruukilla sekä suurissa maalaistaloissa. Kuopiolainen pataljoonan
saarnamies kappalainen Gustav Mollerus oli käynyt pitämässä 3. joulupäivänä 1778 joulusaarnan
Henric Hämäläisten tilavassa tuvassa Murtolahdessa. Saman pitäjänmatkansa aikana kappalainen
oli pitänyt joulusaarnat ensimmäisenä joulupäivänä Juankosken ruukilla sekä suomeksi että ruotsiksi ja
toisena joulupäivänä Nilsiän kappelikirkossa. Ensimmäisen joulupäivän jumalanpalveluksen Nilsiässä
lienee pitänyt kappalainen Johan Palander. Edellä mainittu Johan Rissanen oli kirkon perustamisasioissa
toimineenWuotjärven Hipanlahdella asuneen Mats Rissasen nuorempi veli, joka muutti
Nilsiän kylään vuonna 1732. Kirkon ja hautausmaan sekä
myöhemmin myös pappilan paikka oli saatu Ahosten verotilasta nro 1.
Thomas Ahonen oli muuttanut Nilsiään vuonna 1603 Leppävirran Saamaisista. Hänen
poikansa Anders Thomasson Ahonen sai ratsutilan oikeudet. Se oli lajissaan
Nilsiän ainoa. Hän löytyy sotilaiden katselmusrullista 23. tammikuuta 1627
rantasalmelaisten äsken värvättyjen ratsumiesten joukosta. Kuopiossa ei ollut
omaa ratsumiesosastoa. Vuonna 1628 mainitaan Kuopion pitäjässä ratsumies Anders Ahonen,
jolla oli maita 4 veromarkan arvosta (no 6113 s.94*). Hän maksoi kymmenysveroina mm. 6 kappaa herneitä (no 6113 s.127*).
Ratsutilahanke oli oikeastaan Ahosten suvun yhteisyritys. Thomas ja Anders Ahosella Nilsiän maita oli yhteensä 3,5
veromarkan arvosta. Lisämaita oli ilmeisesti ainakin Riistavedellä. Anders katoaa 1630-luvun alussa. Hän tai hänen ratsastajansa ehkä
kaatui 30 - vuotisessa sodassa Saksassa. Aholan talo sijaitsi hiukan nykyisen kirjaston
pohjoispuolella. He rakensivat myös myllyn läheiseen Kumpusesta Syväriin laskevaan
Pappilanjokeen. Myllyn pato on edelleen kunnossa. Vuoden
1770 vaiheilla Nilsiään saatiin ensimmäiseksi kappalaiseksi Johan Palander
ja lukkariksi Petter Horjander, jotka mainitaan läänintileissä vuonna
1775, mutta ei vielä vuonna 1769. Horjander osti vuonna 1783 tilan Nilsiän Haukilampien alueelta Aholan 3/7
verotilasta nro 1 Samuel Ahoselta (inteknigs protokol 12. Feb 1783 § 377?). Lukkareilla oli vanhastaan velvollisuus huolehtia
seurakuntalaisten lukutaidosta. Isonvihan jälkeen Kuopion pitäjässä oli koulumestari, jolle myös kuului lukutaidon opetus.
Näistä mainittakoon Johan Holst ilmeisesti Oulun tienoilta. Tämä järjesti vuonna 1761 neljän - viiden viikon opetusjakson lukutaidon
alkeista mm. nilsiäläiselle Pehr Kuosmaselle. Koulumestareita mainitaan 1600-luvun lopussa sekä vuoden 1710 tienoilla mm. Säämingin - Kerimäen alueilla.
Kerimäen syyskäräjillä 1711 mainitaan koulumestari Jordan Lawonius. Venäläiset järjestivät Isonvihan aikaan valtaamansa Viipurinläänin koululaitoksen hyvin
edistyksellisellä tavalla. Lääniä hallittiin edelleen Ruotsin lakien mukaan, mutta koululaitos siirrettiin ainakin osaksi pois kirkon alaisuudesta, mutta lukutaidon perusopetusta
antoivat koulumestarit (Yle 1 esitelmä 14.6.2021). Nilsiäläisten epäonneksi jämsäläinen kappalainen Palander oli viinaan menevä. Kirkonkirjat hänen ajaltaan ovat
sekavaa luettavaa. Hänen ongelmansa vain iän myötä pahenivat ja hänelle
puuhattiin lopulta apulaista.
5. Laitonta viinanpolttoa Nilsiän pappilassa Alkoholin
kotivalmistusta ja myyntiä pyrittiin suitsimaan taas kerran 28.11.1786 alkaen.
Tämän sai kokea myös Nilsiän kappalainen ressukka Johan Palander. Hän
oli pannut taloudenhoitajansa ja sisarentyttärensä Caisa Lena Löfgrenin
valmistamaan paloviinaa. Näppärä tyttö oli tehnyt työtä käskettyä.
Tislauslaitteiston Caisa oli koonnut kuparikattilasta, puupytystä ja
kuparipiipusta. Joku ilkeämielinen naapuri oli nähtävästi ilmiantanut pappilan
puuhat, joita tämä lienee seurannut vesi kielellä. Kappalainen ja tyttö oli
haastettu välikäräjille maaliskuussa 1788. Ensin mainittu oli kuitenkin jäänyt
kotiin luultavasti nautiskelemaan vielä mahdollisesti jäljellä olevia
tislaustuotteita. Caisa
Löfgren ei tietenkään ollut kuullutkaan mistään viinanpolttokielosta. Mistäpä
sellainen tieto olisi pappilaan tullut? Tosin olihan se eno Johan kiellon
kuuluttanut viimeistään vuoden 1787 alussa Nilsiän kirkossa. Nyt oli kuitenkin kirkon
ja pappilan välillä tapahtunut tietokatkos. Likka tuomittiin noin 33
riikintaalerin sakkoihin, jotka hän rahan puuttuessa voisi sovittaa
päiväpalkalla kaupungin kehruuhuoneessa "spinhus". Kappalainen näytti
käräjien mukaan olevan jatkuvassa rahapulassa. Häneltä oli mm. vuosina 1783 ja
1784 jäänyt maksamatta renki Carl Jakob Tammelin palkat. Hän myös myi tai ainakin yritti
luultavasti myydä osan pappilan maasta 1/3 veromarkkaa Ivar Savolaiselle Niinimäestä (syyskärajät 1787 §62)!
Kappalainen
Palander kuitenkin hyvitti sisarentyttärensä kärsimykset. Hän testamenttasi
tälle kuolemansa jälkeen kaiken maallisen omaisuutensa, koska tämä "oli
useiden vuosien ajan palvellut häntä uskollisesti". Testamentin päiväys
oli 6. maaliskuuta 1791. Hän kuoli jo tammikuussa samana vuonna, joten kyseessä
lienee ollut suullinen testamentti. Kappalainen oli tietenkin sydämistynyt
useisiin vanhoihin nilsiäläisiin naapureihinsa. Näistä kelpuutettiin
testamentin todistajiksi Olof Savolaisen kirkon läheltä Savolasta, Göran
Keinäsen ilmeisesti Luttilansaaresta (Keinolansaaresta), em. ruukin
metsänvartijaksi päässeen Carl J. Tammelin Nilsiän Rissalasta tapulin
eteläpuolelta sekä maanmittari Nils Röstedtin. Testamentin allekirjoittaja oli
kruununvouti asessori Gustaf Salonius. Olof Savolaisen isä lienee ollut niinimäkeläinen Johan Savolainen,
joka osti Thomas Thomasson Ahoselta osan tilasta Nilsiä nro 1 (syyskäräjät Kuopio 1781 § 49). Carl Tammelin
avioitui näihin aikoihin nilsiäläisen talonpojan Johan Rissasen tyttären kanssa, ja toimi Elias Tuovisen
jälkeen monivuotisena lautamiehenä Nilsiässä. Tammelinilla oli vaimonsa perintöinä osa Nilsiän kruununtilasta nro 2
mm. Taatonniemi Vuotjärven suunnalta. Tuovinen asui Virransillan eteläpuolella (Ikolan) Autiossa. Palander oli tehnyt testamentin jo 16.8.1788
(§42 Kuopio 15.10.1802), mutta hän luultavasti muutti sen sisällön. 1800 - luvun alussa
kotona viinaa sai polttaa, mikäli isäntä maksoi erillisen viinanpolttoveron. Sitä maksoi suurin osa
väestöstä säätyyn katsomatta. Lopullisesti kotitarveviinanpoltto lakkautettiin vuoden 1863 - 1864
valtiopäivillä ja viinan valmistus siirrettiin tehtaisiin. Sen jälkeen viinavero on ollut valtiolle tuottoisa
verolaji. 6. Nilsiän Brofeldteista Nilsiän
kappeliseurakuntalaiset valitsivat uudeksi kappalaisekseen iisalmelaisen Anders
Johan Brofeldtin lokakuussa 1791. Hän
oli asunut Kuopion tienoilla Julkula N:o 1:ssä vuonna 1792 ennen Nilsiään tuloaan. Hänen
johdollaan rakennettiin uutta puukirkkoa, josta löytyy museoviraston kuva
vuodelta 1906. Silloin oli jo nykyinen kivikirkko valmis. Nilsiän vanha
kirkko 1906 Kappalainen
Brofeldtille hankittiin seurakunnan toimesta 16 heinäkuuta 1794 heinä – ja
halkomaita nykyisen kirkonkylän keskustasta Ahosten verotilasta. Myyjinä olivat
Henrik ja Olof Ahonen (inteckning protocol 12 Feb 1794 Kuopio §434). Kauppahinnaksi mainitaan noin 133 riikintaaleria. Vuonna
1799 talonpoika Göran Savolainen omisti Nilsiän kylän Aholasta 1/8 veromarkan
tilanosan. Hän jäi velkaa herra Anders Johan Brofeldtille yli 55 taaleria ja
pastori Brofeldt sai tähän tilanosaan kiinnityksen 4. maaliskuuta 1799. Uusi
pappila valmistui Nilsiään 1800-luvun alussa. Se oli tietenkin uloslämpiävä ja
siinä siis oli lasi-ikkunat. Tällaiset talot alkoivat yleistyä paikkakunnalla talonpoikienkin
keskuudessa 1780-luvulla. Kuopiossa asui jo vuonna 1781 lasi – ja muurimestari Henrik Häger.
Kuitenkin mm. Paavo Ruotsalaisella Aholansaaressa oli vielä savupirtti 1850-luvun alussa.
Talvella
vuonna 1808 venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja etenivät kevään aikana nopeasti Kuopion kautta Pohjanmaan suuntaan.
Ruotsalaiset joukot aloittivat huhtikuussa vastahyökkäyksen. Toukokuun 12. päivä
luutnantti Karl Malm eversti Sandelssin toimeksiannosta valtasi Kuopion
takaisin venäläisiltä ja Savon prikaati eteni aina Juvalle asti. Kesän aikana
venäläiset valtasivat uudelleen Kuopion pitäjän eteläosan ja Kuopion. Sandels
Toivalansalmessa esti venäläisen etenemisen pohjoisemmaksi. Siksi Kuopion
syyskäräjät pidettiin 5. syyskuuta 1808 Nilsiässä em. lautamies Karl
Tammelinin talossa. Ne aloitettiin kappelikirkossa jumalanpalveluksella, jonka
suoritti apulaispastori Anders Johan Brofeld. Käräjärauha julistettiin ja
luettiin erilaisia asiaan kuuluvia kuninkaiden ja muiden viranomaisten antamia
protokollia. "Käräjäasiakkaiden” kotipaikat olivat yleensä Nilsiä,
Sänkimäki, Vuotjärvi, Pelonniemi, Jännevirta, Murtolahti, Pieksä , Rissala,
Syväri ja Riistavesi. Anders
Johan Brofeldtin tarmokkaan toiminnan ansiosta lukutaito koheni
merkittävästi Nilsiän seurakunnan asukkaiden keskuudessa. Vuonna 1890 Suomen
maaseudun aikuisesta väestöstä lukutaitoisia oli jo 97,7 %. Nilsiän kirjasto
oli perustettu vuonna 1880. Varsinainen kansakoulupakko määrättiin vuonna 1898.
Brofeltista tuli vuonna 1814 keisari Aleksanterin myötävaikutuksella Nilsiän seurakunnan
ensimmäinen kirkkoherra. Suomensodan aikaan vuonna 1808 tulevalla kirkkoherrallakin saattoi
olla vaikeaa, koska venäläiset perustivat jo maaliskuussa 1808 viljavaraston Nilsiään
Tammelinin aittaan. Virallisesti Suomensota alkoi 21.2.1808 eikä silloiselta rajalta
Rantasalmelta ole pitkä matka Nilsiään. Nilsiästä lähti
Wuotjärven suuntaan Taatontaloon se venäläisten kuriton
sotaväen osasto, joka yritti viedä navetasta väkisin lehmän. Talon nuori isäntä
Olof Olofsson Tuovinen löi seipäällä erästä sotilasta sillä seurauksella, että
tämä seuraavana päivänä kuoli Nilsiässä. Sielunpaimen
Brofeldt oli kiinnostunut monista maallisista asioista. Hän edisti
paikkakunnalla mm. perunanviljelyä. Hiukan ennen kuolemaansa 1820 -
luvun lopulla rovastiksi ylennetylle Brofeldtille myönnettiin Suomen
talousseuran mitali. Hänen vaimonsa oli Christina Sofia Schele (s. 1778). Rovasti
Brofeldt oli kirjailija Juhani Ahon isoukki. Kun hän kuoli
vuonna 1830, ostettiin hänen perikunnalleen 27.1.1834 em. Taatontilasta
3/32 mantaalin suuruinen osa. Myyjä luultavasti oli entinen ruukinharjoittaja
ja luutnantiksi Suomensodassa ylennetty Elias Dahlström, joka hankki sen
noin 1813. Tila oli Juankosken rautaruukin verolla vielä vuonna 1830. Dahlström
oleskeli sota-aikaan ainakin Vieremän Salahmin tienoilla ja myös Kaavilla, jossa hän
ehkä oli osallistunut paikallisiin taisteluihin Karjalan suunnalta saapuvaa jopa lähes
3 000 ratsu - ja jalkamiehen venäläistä osastoa vastaan. Nämä kulkivat syksyllä 1808 Juankosken,
Wuotjärven ja Nilsiän kautta Iisalmen Koljonvirralle, jonka sillalla lokakuun 27. päivänä
Sven Dufvan kerrotaan taistelleen. Syys-lokakuun vaihteessa järvet ovat tavallisesti vielä sulia, joten venäläiset
todennäköisesti kuljettivat veneillä kuormastoja ja miehiä Juankoskelta suoraan Wuotjärven kautta Taatonjärven rantaan.
Olihan heillä käytössään ainakin ruukinpatruuna Ekholmin suuret rahtiveneet. Wuotjärven
Laajan Påhl Svensson Pasanen oli ostanut jo 20.3.1828 tästä Olof Andersson
Tuovisen entisestä Nilsiän Taatosta puolet eli 3/32 manttaalia. Tuovisen poikaa
Olofia, edellä mainittua venäläisen telojaa, epäiltiin myös venäläismielisen Juankosken ruukin
patruuna Ekholmin ampujaksi syksyllä 1810. Ekholmin murha voidaan siis liittää tilojen omistuskiistojen
ohella laajempiin valtakunnanpoliittisiin yhteyksiin. Kirjailija Juhani Aho
Tuusulan Aholassa vuoden 1901 kalenterista Taatolle
muuttivat vuonna 1834 Brofeldtin leski Schele sekä tyttäret Johanna Wilhelmina
(s. 1814), Emilia Lovisa (s. 1819) ja Anna Gustava (s. 1823). Tilan renkeinä palvelivat 1850-luvulla Ananias
Kankkunen (s. 1825), Simon Ronkainen (s. 1827) ja Petter Johansson Miettinen
(s. 1832). Simon avioitui Anna Kaisa Pasasen kanssa Vuotjärven Ahosta. Näiden
ym. lapsia Brofeldtin mamsellit ottivat ottolapsikseen. Nilsiän kirkkoherra
1950-luvulla Erkki Leskio oli Brofeldtien sukua. Sekä Juhani Aho että Leskio
olivat kookkaita miehiä, viimeksi mainittu noin 190 cm pitkä. Kun
ruustinna Christina Schele kuoli 1850-luvun alussa, Taaton tilalta löytyi
ori, 12 lypsylehmää, 5 hiehoa , 15 lammasta, 2 sikaa sekä kanoja ja kukko.
Lisäksi leskellä oli mm. 28 tuolia, 2 kiikkutuolia, seinäkello, suuri peili, muutamia
kultakoruja, 30 hopealautasta, 12 hopeista teelusikkaa, 1 hopeatarjotin sekä
tietenkin kupariset viina - ja kahvipannut. Kahvin juonti alkoi yleistyä Kuopion seudulla jo
1700-luvun lopulla suuremmissa juhlissa. Seinäkellojakin oli jo 1850-luvulla talonpoikaistaloissa
mm. Nilsiän Haukilammin Puustisilla. Perukirjan mukaan heillä oli myös "viskuu mashina eli kone",
joten maitokone eli separaattori ei ollut ainakaan tämän talon ensimmäinen talouskone, kuten muuan
historiankirja väittää.
Löysin
vuoden 1901 kalenterin Vuotjärven Niemelän vanhan talon vintiltä. Se on laaja tietokirja. Sen artikkeleista
nähdään, miten vuonna 1900 elettiin Suomessa voimakasta venäläistämisen ja sensuurin
aikaa. Nähtävästi sensuuri lakkautti Kuopiossa ilmestyneen Savo –
Karjala lehden. Keisari Nikolai II antoi helmikuun 15. päivä 1899 julistuksen Suomen
perustuslaillisten oikeuksien kumoamiseksi.
Myös Juhani Ahon tiedetään olleen hyvin huolestuneen omasta turvallisuudestaan. Hankalia henkilöitä
karkotettiin Siperiaan. Kuitenkin kalenterissa on voitu esittää yllättävän kriittisiä mielipiteitä silloisen
virkavallan toimenpiteistä. Ehkä tähän vaikutti se, että kirjasen eräältä sivulta löytyi koko
keisarillisen perheen luettelo. Nilsiä Taatto
2009 / PP Nilsiä 6 Taatto
Brofeldtien tila, palkollisia ja lastenkirjat 1881 - 1890 Piika Johanna Myöhänen (s. 1867) ja renki Karl
Henrik Miettinen (s. 1869). Ottolapset: Simo
Pekka Ronkainen (s. 6/10 1874) ja Johannes Ronkainen (s. 30/1 1877) sekä
kaksoset Johan Henrik ja Anni Lovisa Tossavainen (s. 26/1 1874) loisen Johan
Tossavaisen ja Amanda Hedmannin lapsia. Ronkaisten vanhemmat olivat siis renki
Simo Ronkainen ja Anna Kaisa Pasanen. Heillä oli vielä kasvattityttärenä Anna
Aliina Heikkinen (s. 1881), jonka isä ehkä oli maanviljelijä. Näiden Ronkaisten jälkeläinen
lienee ollut Osuuspankin johtajana Nilsiässä toiminut Antti. Pekka Pitkänen
3.10.2020 (täydennyksiä korjauksia 19.1.21, 10.2.21 ja 17.3.22) Huomautus! Sanonta
"Kuopion Tahko" on virheellinen. Sen pitää olla "Nilsiän
Tahko". Nilsiäläisten
kannattaa pitää puoliaan tässä asiassa! Tahkovuori kuului kokonaisuudessaan
Nilsiänkylään jo 1600-luvulla. Habermannin maakirjan mukaan 1624
Nilsiänkylään kuului mm. palsta Kohisova, joka sijaitsi Tahkomäen ja Rahasmäen
välissä. Kohisova lienee ilmoitettu vain tilojen rajankulun takia. Sen
pohjoispuolella sijaitsivat myöhemmin välillä Iisalmeen kuuluneet Ruokoistenrannan maat mm.
Kalliolahti ja Jouhilahti. Myös Reittiö kuului Nilsiänkylään vielä 1700-luvun alussa.
Kuopiolaiset piilottivat kirkonkellon Isonvihan aikaan?!
Vahingosta viisastuu tai vihastuu, sanotaan, kuten Kuopion kirkonkello ryöstöstä vuonna 1611.
Kuopion syyskäräjillä 6.9.1648 käsiteltiin Isonvihan aikaista Kuopion kirkonkellon kätkemisasiaa. Asiaa käräjillä ajoi vanha kirkkoherra Henrik
Argillander, joka halusi selvittää Isonvihan aikaisen nimismiehen Henrik Hoffrenin puheita tästä asiasta. Kirkkoherra oli tuonut jutun käräjien selvitettäväksi
3 päivää aikaisemmin. Hän oli joutunut Isonvihan taisteluissa luultavasta Pultavassa 1709 venäläisten vangiksi, mutta oli päässyt palaamaan takaisin Venäjältä.
Hoffren puolestaan oli Kuopiossa Isonvihan loppupuolella kaikenlaisissa vaikeuksissa venäläisten miehittäjien kanssa. Nämä mm. kiristivät häneltä ennen maasta
poistumistaan ylimääräsiä veroja. Venäläiset ryöstivät kaiken arvokkaan, erityisesti rahat ja metallitavaroita sekä lapsiakin. Asukkaat tiesivät tämän ja kätkivät
arvotavaroitaan maahan. Nyt kuitenkin Argillander ja Hoffren olivat keskenään riidoissa.
Pitäjällä liikkuvien puheiden mukaan kello olisi kätketty vuosien 1712 - 1714 välisenä aikana, jolloin venäläisiä joukkoja ei vielä ollut ehtinyt Kuopioon.
Hoffren apulaisenaan muuan siikajokelainen talonpoika Hemming Pesonen olisi ottanut kellon alas tornista ja kätkenyt sen ja myös rahoja Puijon rinteelle
pappilaan kuuluvan Oinaalan torpan maille. Torppa nimettiin myöhemmin Pasalan torpaksi, kun eräs Vuotjärveltä kotoisin ollut Pasanen meni sinne Oinosten vävyksi.
Kellon painoksi tiedettiin 5 leiviskää eli noin 43 kg. Kellon kätköpaikaksi huhu tiesi Oinaalan torpan pellon, josta kirkkoherran rengit olivat kyntäessään
löytäneet kellon kätköksi sopivan kuopan sekä muutamia vanhoja rahoja. Nyt haluttiin selko, oliko Hoffren itse nostanut ylös kellon, jonka hänen kerrottiin
yhdessä Hemming Pesonen kanssa kaivaneen maahan. Myös Pesonen pyrittiin jopa maaherran avulla saamaan kuultavaksi.´Tämä ei jostain syystä
ollut saapunut näille käräjille, joita piti kihlakunnan tuomari Wiikman.
Käräjille eivät kuitenkaan ilmestyneet kirkkoherra Argillanderin kirkon kuudennusmiehet Erik Wainikainen Wäänälänrannalta ja Pål Jäppinen
Tavisalmelta eikä myöskään vastaaja entinen nimismies Hoffren. Paikalla kuitenkin kuuluksi halutuista olivat talonpoika ja lautamies Petter Pasanen
Wuotjärveltä sekä talonpojat Olof Hartikainen Koivumäestä, Petter Miettinen Wehmersalmelta sekä Thomas Koponen.
Petter Pasanen kertoi, ettei hän tuntenut lähemmin siikajokelaista Hemming Pesosta. Hän oli sattunut tämän kanssa yhtä aikaa Oinaalan torppaan.
Silloin Pesonen oli ihmetellyt, miksi Kuopion talonpojat eivät olleet kaivaneet torpan pellosta ylös sitä kelloa, jota hän edellisen sodan aikaan oli nimismies
Hoffrenin kanssa kaivamassa maahan. Lisäksi kuoppaan oli pantu myös hopea - ja kuparirahoja. Kätköpaikan hän oli kertonut sijaitsevan 3. tai 5. seiväsparin
vierellä eräästä pienestä vuoresta lähtien. On epäselvää, mitä hän tällä täsmälleen tarkoitti. Oliko pellolla mahdollisesti aita tai haasia? Esineet oli kääritty
jonkinlaiseen kirjavaan nahkaan.
Pesonen oli luvannut, kun päivä oli lopuillaan ja alkoi olla pimeää, mennä kyseiseen paikkaan ja antanut Pasasen merkitä seiväsparin, josta kellon
piti löytyä. Kuitenkin Pasanen kielsi itse kaivaneensa sieltä mitään. Hän oli pääsiäisen aikoihin mennyt sinne ja pappilan väen avustamana kaivellut
kyseistä paikkaa, mutta ei ollut löytänyt kirkonkelloa. Myöhemmin samana vuonna 4. rukouspäivän aikoihin hän oli taas mennyt sinne ja kaivellut jonkin verran.
Sieltä oli löytynyt jotain mahdollisesti kelloon kuuluva palanen tai akselin osa sekä muutamia rahoja "runstyckejä". Hänen todistajinaan olivat kirkkoherran
palvelusväkeen kuuluneet Pål Wainikainen ja Lars Korhonen.
Toinen todistaja Olof Hartikainen sanoi, että 20 vuotta sitten (1728) nimismies Hoffren oli järjestänyt hänelle 20 miestä kirkonkellon etsimistä varten. Kun hän
Hoffrenin toivomuksesta oli seurannut tätä Oinaalan torppaan, tämä oli lausunut, että hän löytäisi kellon, jos haluaisi vain potkaisemalla sitä paikkaa, jossa kello sijaitsee.
Kuitenkaan Hoffren ei halunnut tehdä sitä, koska kirkkoherra oli käyttäytynyt häntä kohtaan epäoikeudenmukaisesti. Sen jälkeen Hartikainen viimeisimmän rauhattomuuden
(Pikkuvihan) aikaan kertoi mennensä Oinaalan torpan maille Petter Pasasen kanssa kaivamaan kelloa paikasta, jossa Hemming Pesonen oli sanonut sen sijaitsevan.
Tämä oli tapahtunut kesäkuun 29. päivän vastaisena yönä siis Pesosen vierailuvuonna. Silloinkin miehet olivat todenneet, ettei sieltä löydy enää mitään.
Todistaja Petter Miettinen puolestaan kertoi, että hän 10 vuotta sitten talvella Oinaalan torpassa oli jännevirtalaisen Petter Hämäläisen ja useiden muiden kanssa kuullut
Henrik Hoffrenin sanovan, että hän kyllä saisi kellon ylös, jos haluaisi. Tätä hän ei suinkaan tulisi millään pitäjän mahdilla tai paljoudella julkisesti myöntämään.
Neljäs todistaja Thomas Koponen väitti kuulleensa Hoffrenin pojan Johanin Pikkuvihan aikaan lausuneen, että hänen isänsä tiesi, missä kello on, mutta ei halunnut osoittaa
mitään paikkaa. Kuitenkin ilmeisesti paikalla käräjillä ollut Johan kielsi sellaiset puheet. Vielä oli kuultu Hoffrenin muita poikia Henrikkiä, Samuelia ja Petteriä, mutta nämä
kielsivät koko asian. Tämän lisäksi Hofferin sanomisiksi väitetyt puheet kielsi myös tämän vaimo Elisabeth Paldanius. Asia ei edennyt käräjillä. Tuleville asiaa setviville käräjille
haluttiin mm. Hemming Pesonen sekä kirkon kuudennusmiehet, viimeksi mainitut 10 hopeakaroliinin uhkasakon siivittäminä. Tähän aikaan jännitteitä alkoi olla myös kirkkoherra
Argillanderin ja todistaja Pasasen välillä. Argillander poikineen ja osakkaineen oli perustanut vuonna 1746 Juankoskelle rautaruukin, jonka maihin pyrittiin liittämään hiilen
polttoa varten myös lähellä Wuotjärvellä sijaiseva Petter Pasasen hyvämetsäinen tila.
Kuopion nykyistä kivikirkkoa rakennettiin 1800 - luvun alussa. Sen rakennustöihin osallistuivat mm. Halunan
Hiltuset ja Vuotjärven Pasaset. Kiviä louhittiin tai etsittiin talvisin mm Kallaveden saarista, jossa
työssä vuonna 1806 oli ollut myös Hiltusia ja Pasasia.
Kuva PP 2013
Edellä mainitsin joidenkin lähteiden tiedon, joiden mukaan Nilsiän ensimmäisessä
kirkossa ei olisi ollut kattoa. Kyseessä lienee kuitenkin virheellinen tulkinta seuraavan kuvan epäselvistä
teksteistä.
Kylän talot, joita tiedetään olleen 5 kpl, on kartassa merkitty pienillä ympyröillä. Sanan "Kuosmala" jälkeen niitä on piirretty 2 kpl kappelin luoteispuolelle Peltolahden
suuntaan. Em. talon alla on selvästi sana "toinen" eli "2." ja sen jälkeen sana "Gårdar". Teksti kuuluu: "2. Gårdar", joka tarkoittanee, että toinen taloista on Kuosmala. Silloin
toisen talon täytyy olla Ahosten "Ahola", joka sana näyttää puuttuvan kartasta. Se oli kylän vanhin talo ainakin jo vuodelta 1603. Kappelista kaakkoon sijaitsevat yhtiömiesten
Anders Tuovisen ja Johan Rissasen eli Nilsiä n:o 2 talot. Taskila ei suinkaan sijainnut Nilsiän pohjoispuolella Valkeisen järven lähellä, kuten näiden sukukirja esittää, vaan hiukan kappelista
rantaan päin. Kylän vanhin maanomistaja suku Varkauden Luttiset katosivat vuoden 1710 aikoihin, jolloin taas Kuosmaset tulivat kylään Syvärin pohjoispäästä Jouhiniemeltä.
Per Taskinen tuli Kuopiosta vuonna 1656 Luttisten vävyksi ja sai ilmeisesti osan suvun maista. Peltolahden takana Pajuniemellä sijaitsi sotilaan torppa sekä Taskisten
kaksi ja Piristen yksi talo.
*Kansallisarkiston asiakirjojen juokseva numero ja sivu
Kirkkoväärti Johan Rissanen toi Kuopion vuoden 1774 syyskäräjille Nilsiän kappalaisen
asuntoasian. Hän ilmoitti haastaneensa wuotjärveläisen lautamies Anders
Läskisen kautta näille käräjille talonpoika Anders Ahosen Nilsiän kylästä.
Käräjillä pitäisi Ahosen kanssa selvittää heidän uuden kappalaisensa Johan
Palanderin asunnon rakentamista. Pappila tuli siis rakentaa Ahosten
maalle, kuten kappelikirkkokin oli rakennettu. Ahoset eivät katsoneet hyvällä
maittensa joutumista seurakunnalle. He väittivät jo syksyllä 1772 Kuopion käräjillä,
että Palanderille oli luvatta pystytetty rakennuksia heidän mailleen.
Kirkkoväärti Rissanen itse oli vuoden ajan joutunut hankkimaan halot ja lämmittämään
kappelikirkolle vuokraamaansa papintalon huonetta ”prästhus rum”. Läskinen ehdotti
sopimusta, jonka mukaan seurakunnan jokaisen talonpojan tulisi hankkia rakentamista
varten kolme tukkia ja kaksi lautaa sekä suorittaa yhdeksän päivätyötä uudisrakennuksella.
Lisäksi kerättäisiin jokaiselta tilalta savupiipun ”korstenin” hankkimiseksi tähän uuteen
pappilaan sekä muihin menoihin 3 taaleria 27 äyriä kuparirahaa. Jälkimmäisiin rahamenoihin
Johan Rissanen itse lupasi antaa etumaksua. Palanderille saatiinkin uloslämpiävä lasi-ikkunoilla
varustettu pappila, jonka papinhuone oli vain noin 2 metriä korkea!
Kuningas Kustaa III määräsi Nilsiän 1770 - luvun puolivälissä uuden perusteilla
olevan Savo - Karjala läänin pääkaupungiksi. Siellä kävi jo maanmittari katsastelemassa rakennettavan
kaupungin maita. Läänin pääkaupungiksi pääsi kuitenkin Kuopio, koska
Nilsiän arveltiin sijaitsevan kulkuyhteyksiä ajatellen syrjässä hankalien vesistöjen takana.
Läänin maaherraksi valittiin Otto Ernst Boije, jolle jätettiin 5.1.1781 valtion viinanpolttimon perustamishakemus Kuopioon.
Polttimoon piti hankia mm. 6 viinapannua ja töihin pestattiin peräti 29 renkiä! Polttimon toiminta tuskin oli kannattavaa.
Tässä kerrotaan tarkemmin papintuvasta. Se oli 15 kyynärää pitkä ja 12 kyynärää leveä sekä 3 kyynärää korkea!
Siis noin 9 m pitkä, 7 metriä leveä ja vain 180 cm korkea. Asiakirjassa mainitaan asuintuvan pohjoispuolelta
kivinavetta "sten fähus" sekä kivirakennus "stenhus bygnad". Pelto 10 kapan maa (noin 15 a) sijaitsee miestentuvan ympärillä.
Lisäksi mainitaan ilmeisesti kiviaita noin 60 syltä ( 100 m) pitkä (asiakirjasta oli kopioinut vain katkelmia).
Tammelin osti murtolahtelaiselta valtiopäivämies Petter Väänäseltä Nilsiän Aholan verotilasta 1/8 veromarkan osuuden 14. heinäkuuta 1794
ruukin metsänvartijalle Carl Tammelinille (intecknings protocol 12 Feb 1794 Kuopio §7). Väänäsen osuus 1/7 Aholan verotilasta lienee alunperin
kuulunut Samuel Samuelsson Ahoselle (upbuds protocol 26 Sep 1788 Kuopio §360) . Lisäksi hänelle tuli vaimonsa perintöinä Nilsiä nro 2 Rissalasta mm osaomistajan oikeus
Anders Tuovisen perintöön Taatonniemeen (Sk Kuopio s.1519). Juankosken ruukin omistaja Stephan Bennet ilmeisesti osti Nilsiä nro 4 asukkaiden Knut Pirisen, Olof Taskisen
sekä Mats Rongasen tilan (inteknings protocol 1 Apr 1790 Kuopio §2). Tammelin myi 15. huhtikuuta 1800 omistamastaan tilasta Nilsiä numero 1:stä 1/36 veromarkan arvosta maata
Henrik ja Johan Knutson Piriselle 111 taalerilla. Toisena todistajana kauppakirjassa mainitaan Anders Johan Brosell ammatiltaan ruukin saarnamies ”Bruks predikant”. Kuolleen kappalaisen
Palanderin raha-asioita selviteltiin vielä Kuopion talvikäräjillä 1794 (§ 407).
Paloviina - ja sen polttoveron maksajat 1808
Nilsiä nro 1:
1/32 Henrik Toivanen, 1/48 Krister Rautiainen, 1/32 pastori Anders Johan Brofeldt, 1/48 Simon Horjander, 1/48 Henrik Pirinen, 1/96 Olof Savolainen, 1/64 Johan Skotman
Nilsiä nro 2:
3/64 Carl Tammelin, 1/64 Fredrik Rissanen, 1/36 Henrik Eliasson Tuovinen, 1/32 Johan Andersson Tuovinen, 1/32 Bertill Rissanen, 1/32 Olof Tuovinen (Taatto)
Nilsiä nro 5:
1/48 Morten Johansson Heickinen, 1/16 Ivar Savolainen, 1/32 Per Knutsson Kuosmanen, 1/48 Gustaf Helen (lukkari), 1/32 Per Persson Kuosmanen, 1/48 Hans Kuosmanen
Tiet Nilsiästä etelään olivat taas huonossa kunnossa. Vuonna 1798 Siilinjärveltä Nilsiään Kumpusenjoen
kivisillan kautta linjattua tietä ei ilmeisesti oltu vielä tehty. Vuonna 1802 vouti ja kruunun
nimismies Erik Magnus Wendellin toimesta rakennettiin uusi kirkkotie Nilsiän kappelin
ja Niinimäen kylän välille sekä myös Pieksänkoskelle. Vanha tie ja sen sillat olivat silloin
pahoin rappeutuneet. Rakentamistyön kustannuksiin joutuivat osallistumaan Nilsiästä mm.
kappalainen Brofeldt, Ahoset ja kersantti Johan Skottman. Brofeldtin
aikaan vuonna 1808 valtakunnassa oli rokotushanke ilmeisesti isorokkoa vastaan.
"Rokonistutusta" alettiin edistää rahalla jo 25. 5. vuonna 1762. Huhtikuun 3. päivä 1804
Ruotsista tuli virallinen "rokotuskäsky".Talollisilta ja lampuodeilta kerättiin 1808 erillistä lääketieteellistä
maksua (fond) veroina. Sellaista oli maksanut mm. ruukinpatruuna Ekholmin
hampaisiin joutunut vuotjärveläinen kruunun uudisasukas ja lampuoti Johan Elg.
Ekholm hääti Elgin Suomensodan aikaan venäläisten sotilaiden avulla talostaan Haasianiemestä.
Yllättävästi myös Juankosken ruukin patruuna Ekholmin eronnut vaimo Lovisa Tigerstedt edustajanaan oma poika
ensimmäisestä avioliitosta opiskelija herra Carl Fredrik Ekman, haki Nilsiän käräjillä kiinnelainaa (§3 ja Intecknings Protocoll). Lainan suuruus oli 3 666 riikintaaleria.
Sen vakuutena olisivat itse ruukki ja sen alaiset verotilat. Kiinnelainan taustalla oli ruukin nykyisen omistajan (nuvarande ägare) Anders Westerlundin
maksusitoumus patruuna Ekholmille päiväyksellä 30.8.1807. Siis Ekholm ei omistanut enää Juankosken rautaruukkia. Hän oli vain pelkkä ruukin
johtaja "director". Tämän jälkeen Ekholm väitti vuoden 1809 Kuopion syyskäräjillä (§168), että wuotjärveläinen talonpoika kruununtilallinen Zachris Andersson Pasanen
oli vain ruukin lampuoti (såsom landbonde), joten tällä ei vuonna 1806 olisi ollut oikeutta myydä tilaansa. Väitteen tueksi oli peukaloitu Pasalan tilan Isonjaon
asiakirjoja. Mainittu tilakauppa oli jo talvikäräjillä 1809 saanut kolmet lainhuudot ja tuomari oli vahvistanut kaupan (§ 468). Kukaan ei ollut moittinut ilmoitetussa ajassa kauppaa,
joten Ekholm oli myöhässä. Silti käräjät panivat kaupan jäihin. Hänen kuolemansa (8.10.1810) jälkeen tilakauppa hyväksyttiin talvikäräjillä 1811 (s.381). Tällöin asiakirjassa Zachriksen
sanotaan olevan talonpoika ja tilan osaksi verotila ja osaksi kruununluontoinen. Zachris ei siis ollut lampuoti eli tilan vuokraaja. Hiukan ihmetyttää, mitä kautta Lovisan poika tukholmalainen
herra Ekman pääsi sodan vallitessa Nilsiään! Äiti Lovisa teki jo vuonna 1806 täyden pesäeron toiseen mieheensä Ekholmiin vuonna 1806. Hänellä oli eräs asunto Kuopiossa Stichelin talossa
(Pasasen suku I s.93/PP).
Sotaväki levitti kulkutauteja,
joihin kuoli mm. Nilsiään eläkepäivilleen Iisalmesta vuonna 1792 tullut kersantti Johan Skottman.
Tämä osti 1/7 Nilsiän Aholan verotilasta nro 1 Petter Henriksson Toivaselta (syykäräjät Kuopio 1794 s.1426). Henrik Toivanen tuli Ahosten vävyksi
Kotasalmelta. Skotman ilmeisesti rakensi talonsa ns. rovasti Hiellmannin - eli Heikkilän talon paikalle Kankaisen rannalle.
Aluetta kutsuttiin 1800-luvun puolivälissä nimellä Skottila Joentaka.
Iisalmen puolella kannattaa kiinnittää huomiota Skotmanin alaiseen hyvin varustettuun sotilaantorppaan (syyskäräjät 1786 § 155 - 156).
Torppa oli mitoiltaan noin 5,4 m x 4,5 m. Siinä oli 2 lasi-ikkunaa, kaakeliuuni, eteinen sekä keittiö liedellä. Ulkorakennuksia olivat
sauna, aitta (3m x 3m), navetta (3m x 3m) sekä lato. Sotilas sai viljellä 31 kapanalan peltoa (ell 1/2 ha) sekä käyttää 29 kapanalan niittyä.
Huomiota kiinnittää se, kuinka Nilsiään Iisalmen suunnalta saapui samoihin aikoihin useita uusia merkittäviä asukkaita: kappalainen Brofeldt,
kersantti Skottman, ruukinharjoittaja Elias Dahlstöm Taatolle ja entinen sotilas Carl Fick (eli Puustinen) Nilsiän Haukilammille lukkari Horjanderin
entiselle tilalle. Perinne ilmeisesti velvoitti, koska kahdesta Puustisesta tuli lukkari tai urkuri 1950-luvulla. Vuonna 1748 Joroisissa asuivat korpraali Johan Skottman,
todennäköisesti sama mies, joka tuli Nilsiään sekä ratsumestari Bengt Brofeldt, joka ilmeisesti oli Nilsiän kappalaisen Anders Johan Brofeldtin isä (no 00.49 s.449 ja s.465).
Oliko kersantti Johan Skottmanilla jotain osuutta siihen, että Anders Johan Brofeldt tuli Nilsiään papiksi? 
Brofeldtin tyttäret olivat siis kirjailija Juhani Ahon isotätejä. He asuivat Taatolla aina vuosisadan
lopulle asti. Ahon tiedetään vierailleen isotätiensä luona Taatolla ilmeisesti vuonna 1893, jolloin hän
purjehti vaimonsa Wenny Soldanin kanssa Wiipurista Iisalmen pappilan
laituriin. Taidemaalari Wenny piirsi Iijärven rannalta erään torpan, jonka
mailla nuori Aho oli metsästellyt. Soldanin, Juho Rissasen ja Pekka
Halosen maalauksia oli esillä vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä,
joten savolaisilla oli siellä vahva edustus. Keskeisellä paikalla näyttelyn
Suomen paviljongin tornin kupolissa näkyivät Axel Gallenin 4 Kalevala-aiheista
taulua. Paviljongin tornin eräälle seinälle oli yllättäen ilmestynyt Venäjän vaakuna kaksipäinen kotka
luultavasti paikalla olleiden venäläisten toimesta. Sillä ilmeisesti haluttiin muistuttaa Suomen kuuluvan Venäjään.
Juho Rissanen maalasi myös Nilsiän uuden kirkon alttaritaulun. Pekka Halonen puolestaan maalasi Nilsiän
länsipuolella 314 m korkealla Kinahminmäellä talvisia tykkylumimaisemia. 