Nilsiänkylän historiaa vuosina 1664 - 1764. Ikolanautio.


Nilsiänkylän asutus alkoi pian Täyssinässä vuonna 1595 solmitun rauhan jälkeen. Jo vuoden 1603 tienoilla kylään muutti Leppävirralta Tuomas Ahonen. Vuonna 1607 Tuomas otti yhtiömiehekseen Itko lappalaisen. Tuomaksen poika Antti Ahonen värväytyi vuonna 1627 Rantasalmella ratsumieheksi ja hän ilmeisesti kuoli 30-vuotisessa sodassa. Vuonna 1612 Nilsiässä asui myös Antti Tiainen, joka oli Suomensodassa vuonna 1808 kunnostautuneen sissipäällikkö Olli Tiaisen esi-isä. Vuonna 1625 perustettiin laaja Syvärinkylä, johon sisältyi myös Nilsiä. Nilsiän asukkaita olivat ilmeisesti Tuomas ja Antti Ahonen, Antti Tiainen ja Pekka Kallinen. Seuraavana vuonna kylään saapui Varkaudesta Nilsiän vanhimman maanomistajasuvun edustaja Antti Pekanpoika Luttinen. Varsinainen Nilsiänkylä erotettiin Savon maakirjojen tarkistuksen yhteydessä Syvärin kylästä vuoden 1664 tienoilla.


1640 - luvulla Nilsiän kylässä tilanhaltijoiksi tulivat veljekset Lauri ja Antti Antinpoika Lintunen. Lauri oli ottanut haltuunsa kuolleen Olof Brufiussson Matilaisen tilan. Antti puolestaan otti vuonna 1646 haltuunsa Mats Tolosen 1 veromarkan tilan. Mats ei ollut maksanut siitä veroa 20 vuoteen. Andersin maidensa selvitysmiehiksi määrättiin vuonna 1651 Kuopion käräjillä lautamies Juho Leskinen Wuotjärveltä ja Matti Tiihonen Pieksältä. Antin tilan hankinnasta kerrotaan jäljempänä. Antti luopui tilastaan jo vuoden 1670 tienoilla ja lähti saman kylän nuoren isännän Juho Antinpoika Luttisen puolesta sotilaaksi. Vuonna 1678 Antti palveli eversti Anders Munkin rykmentissä nykyisen Pietarin lähellä Pähkinänlinnan (Nötheborgin) varuskunnassa.

Nilsiänkylän ehkä tuntemattomin maanomistaja lienee Matti Tolonen. Vuoden 1646 Kuopion syyskäräjillä Antti Lintunen halusi ottaa haltuunsa Matti Tolosen 1 veromarkan autiotilan Nilsiästä. Se oli ollut autiona jo 20 vuotta, mutta sen peltoja ei oltu koskaan viljelty. Tilalta ei löytynyt myöskään mitään kelvollista taloa, minkä lautamiehet vahvistivat. Lintusen takaajat olivat Hans Taskinen ( nimismies) Kuopiosta, Lassi Lintunen ja Matti Tiihonen (myöhemmin lautamies) Pieksältä. Antin maiden rajoja siis selviteltiin vuonna 1651.

Mihin Matti Tolonen oli kadonnut? Hänet mainitaan Syvärinkylän maanomistajana parina vuonna 1640-luvun puolivälissä. Hän asui vuonna 1631 Rautavaaran Yläkeyrityssä, jonne hän lienee karannut 1620-luvun puolivälin ankaria sotilasvelvoitteita. Vuonna 1634 Syvärinkylässä mainitaan asukkaana Matti Kumpulainen, joka lienee asunut juuri Tolosen tilalla. Seuraavana vuonna Matti Kumpulainen asui Tolosen naapurina Yläluostassa. Nähtävästi osa Tolosen maista oli jo vuoteen 1646 mennessä siirtynyt muiden asukkaiden hallintaan. Vuotjärven Pasalantilalla Monganmäen itäpuolelta löytyy vieläkin Tolosenaho, joka lienee saanut nimensä juuri Matti Tolosen mukaan. Muita Tolosia ei tällä seudulla tiedetä. Mistä Matti Tolonen tuli Nilsiään? Tolosia asui 1600-luvun alussa ainakin Joroisissa, Rantasalmella Piristen yhtiömiehenä, Rautalammin Tervon tienoilla sekä nähtävästi myös jo Oulun alueella, joka on eräs Vuotjärvelle muuttaneen Antti Laurinpoika Pasasen mahdollinen vanha kotipaikka. Antti Lintusen maista tuli myöhemmin Nilsiän tila numero 4, jossa asui mm. Pirisiä!

Nilsiä oli 1600-luvun alkupuolella eräänlainen "läpikulku kylä". Siellä asuttiin vähän aikaa, mutta sitten usein siirryttiin Syvärin itäpuolelle ja sieltä idemmäksi melko tyhjään Karjalaan. Näin tekivät mm. Antti Ahosen pojat Antti, Yrjö ja Olli, Antti Tiaisen pojista ainakin Lassi ja Hemminki, em. Matti Tolonen ja Lassi Kärkinen (Kärkäinen) poikansa Pekan kanssa. Lassi oli kirjattu Nilsiään mm. 1646. Hän oli käynyt kaatamassa heinää Syvärin Lohilahden seudulla olevalta niityltä, joka kuului vuotjärveläiselle Antti Pasaselle. Vuoden 1706 Kuopion talvikäräjillä (s.72-s.73) Pasalan tilan isäntä Henrik Pasanen onnistui käräjillä tekemään todistaja Kärkkäisen esteellisiksi, koska tämä oli asunut Nilsiän kylässä ja isänsä Lars Kärkkäisen kanssa Nämä olivat "ryöstäneet heinää sen (Pasasen) niityltä" (rånt höö ifrån däss äng, den tiiden dhe bodde i Nilsiä by). Tätä Kärkkäinen ei voinut kiistää. Per Kärkkäinen oli nyt Suojärvellä asuneiden Korhosten yhtiömies ja hänen vaimonsa oli Korhosten (ehkä Philipin) tytär. Kuitenkin Per Kärkkäinen jääviydestään huolimatta väitti, että nilsiäläiset olisivat aina omistaneet Pasasten ja heidän kesken kiistellyn maan.

Miten kävi Lassi Antinpoika Lintusen tilalle? Hän viljeli 3/4 veromarkan Nilsiän tilaansa vuoteen 1687 saakka. Silloin vanhana miehenä hän otti syytinkiläisekseen ja vävykseen Martti Pitkäsen Nilsiän Sänkimäestä, jonka nimiin tilan piti siirtyä. Martti oli jo työskennellyt tilalla ahkerasti. Eräs Morten Pitkänen kuoli vuoden 1672 tienoilla. Hänet peri poika Olof. Vuoden 1676 kesäkäräjillä mainitaan Nilsiän Sänkimäessä asunut Morten Pohlssson Pitkänen, joka oli ollut Erik Pitkäsen yhtiömiehenä. Ehkä hän tuli Nilsiään. Tämäkin Martti nähtävästi kuoli melko pian, jolloin tila joutui jälleen "tuuliajolle". Kuitenkin Lintusen syytinkiläinen lienee todellisuudessa ollut läänintileissä mainittu Morten Lappalainen. Tämän sukulaisia asui myöhemmin Sänkimäen tienoilla.

Vuoden 1764 tietojen mukaan Nilsiässä oli 5 taloa, jotka oli rakennettu kuivalle maalle Mustimäen viereen. Mustimäki lienee Wirransillalta aina Halssinkankaalle jatkuva harjujono. Mistähän "Mustimäki" oli saanut nimensä? Ehkä se näytti mustalta Iso - Kankaisen järveä vasten. Muistetaan myös, että 1600 - luvun alussa Nilsiässä asui Tuomas Ahosen vävy Antti "Musta". Nimi voisi olla lähtöisin myös Leppävirralta, josta Ahoset olivat kotoisin. Sieltä löytyi Mustinmäenkylä. Vuonna 1638 Nilsiässä asui mm. Olli Matilainen, Antti Luttinen, Paavo Antinpoika Ahonen ja Pekka Kallinen. 1640 - luvulla kylän tilanhaltijoiksi tulivat Lauri ja Antti Lintunen. Taskisten suvun esi-isä Pekka kihlasi Nilsiästä vuoden 1656 tienoilla Luttisten tyttären Annan ja muutti Nilsiään.

1670-luvulla oli useita pahoja katovuosia. Tällöin mm. Pekka Taskinen Nilsiästä sai kreivi Pietari Brahen järjestämää vilja-apua yhden tynnyrin verran. Lintusten tilat olivat ilmeisesti huonompaa maata ja niiden kaskimaat kävivät jo 1670 - luvulla vähiin. Antti Antinpoika Lintunen lähti sotaväkeen nilsiäläisen Juho Antinpoika Luttisen sotilaaksi. Hän palveli eversti Antti Munckin rykmentissä. Näin syntyi "Lintusen autio", jonka myöhempi nimi oli Nilsiä Autio.

Antti Lintusen veljen Lassin 3/4 veromarkan kruununtila Nilsiänkylässä jäi siis Martti Pitkäsen kuoleman jälkeen "tuuliajolle Sen oli ottanut haltuunsa Martti Erkinpoika Lappalainen. Tilan osakkaana oli ollut myös Juho Pirinen. Juhannuksen aikoihin vuonna 1698 kruununvouti Bengt Mahlberg toi Kuopion käräjillä esille tämän tilan asian. Lautamiesten mukaan tila oli ollut 4 vuoden ajan ilman asukasta. Kukaan ei viljellyt sitä tai maksanut siitä veroa. Rakennukset ja pellonaidat olivat rappiolla. Tilalla ei ollut yhtään kelvollista metsää. Kalavedetkään eivät olleet erikoiset. Kruununvouti antoi tilan 23. kesäkuuta 1698 Paavo Partasen asuttavaksi. Paavon verot takasivat läheisestä Pieksän kylästä kotoisin olleet vakaavaraiset talolliset Tuomas Heikkinen ja Juho Tiihonen. Partasten sukua siirtyi 1700 - luvulla myös Wuotjärvenkylään.

Nilsiänkylän vanhimman maanomistajasuvun jäsenet Luttisetkin olivat vaikeuksissa. Antti ja Juho Luttinen olivat jättäneet tilansa verot maksamatta. Kruununvouti oli antanut 19. syyskuuta 1698 ratkaisun, jolla tilan oli saanut haltuunsa Nilsiän Reittiolta kotoisin ollut Lassi Väänänen. Lassi oli alkanut maksaa tilasta veroa vuonna 1702. Lopulta Luttisen tilan omistajaksi tuli noin vuonna 1710 Tahkovuoren pohjoispuolelta Urimolahdelta Knut Juhonpoika Kuosmanen. Katovuodet verottivat ankarasti Nilsiän tilojen asukkaita, joiden kaskeamiskelpoiset metsät ilmeisesti kävivät vähiin. Kaskesta saatiin kunnon satoa pari vuotta, jonka jälkeen uuden kasken piti olla kylvökunnossa. Laajat alueet kylän maista, kuten Tahkovuori, oli hyvin karua. Niitä ei voitu käyttää edes kaskiviljelykseen. Erään veroluettelon mukaan vuonna 1701 Nilsiänkylän asukkaina olivat Paavo Partanen, Lassi Väänänen veljensä Pekan kanssa, Antti Ahonen, Matti Ikonen, Antti Taskinen ja Paavo Taskinen veljensä Pekan kanssa. Pekka Taskinen toimi äitinsä Marketan huoltajana. Vuonna 1664 kylän maat oli jaettu 5 talon kesken.

Olli Ollinpoika Väätäinen Leppävirralta (Kuopion Ryönältä) oli ottanut halttuunsa edellä mainitun Antti Lintusen autioksi jättämän tilan Nilsiänkylästä. Wäätäinen mainitaan 1670 - luvun alun läänintileissä. Hän rakensi Ison - Kankaisen länsirannalle Virransillan lähelle kaksi tupaa, saunan ja riihen. Wäätäisen asunnoista kertoi vuonna 1744 Kuopion käräjillä 90 - vuotias Nilsiän eteläpuolella Pieksällä asunut Tuomas Heikkinen. Tuomas tuli nilsiäläisten todistajaksi, kun Halunan maita haltuunsa ottanut varusmestari vänrikki Johan Agander yritti saada metsää ja niittyjä nilsiäläisten omaksi väittämältä "Tiirijärven maalta" eli Ison - Kankaisen järven kaakkoispuolelta. Tilakiista Aganderin kanssa oli alkanut jo vuonna 1738. Sitä oli jatkettu vuonna 1740, jolloin wuotjärveläinen lautamies Petteri Pasanen oli saanut tehtäväkseen tarkastaa kiistanalaisen maan kasvustot. Kuopion käräjät määräsivät nimismiehen ja lautamiehet Petteri Pasasen ja Olli Hartikaisen suorittamaan rajojen tarkastuksen. Nyt kuitenkin sota "Pikkuviha" ilmeisesti siirsi rajariidan oikeuskäsittelyn vuoteen 1744. Tilakiistassa oli mukana myös Ryönän Wäätäisiä. Johan Aganderin poika Carl Agander toimi vuonna 1776 tuomarina Juankosken ruukin välikäräjillä.



Ikolan autio Verottajan tietoja Nilsiästä vuonna 1701. Matti Ikonen vaimoineen oli muuttanut Nilsiään Rautavaaralta Ala - Luostan kylästä Antti Lintusen autioksi jättämälle tilalle noin vuonna 1694. Mies ei ilmeisesti ollut kovin työkykyinen tai haluinen. Suurten nälkävuosien aikaan 1697 hän jopa kerjäsi ruokaansa. Sen jälkeen mies ei maksanut mitään kruunun veroa.

Kuvan ylemmän osan tekstistä ilmenee, että Kuopion pitäjässä kruunu on ottanut haltuunsa Nilsiänkylästä Antti Lintusen aution tilan, jolla siis Ikonen asui. Kuvan alemman osan tekstin mukaan tila "Ligger än öde och Matts Ikoin sitter och ryker på hemmanet" eli ruotsinvoittoisesti suomennettuna: "Tila makaa kuin autio ja Matti Ikonen istuu ja pitää savua tilalla".

Varsinainen vero 3/4 veromarkan tilasta on ollut 3:18:23:11/20 taalaria eli 3 taalaria ja taalarin osia. Muita verolajeja on ollut peräti 10 kappaletta, joista mainittakoon kymmenysvero ja laamanninrahat. Verosumma tilasta on ollut 6:26:16:1/5 taalaria. Verottaja on ollut jo vuoden 1701 aikaan hyvin kekseliäs.


Myös Olli Väätäinen jätti tilansa autioksi vuoden 1690 tienoilla, jolloin "Lintusen autioon" muutti asumaan vaimonsa kanssa vuonna 1694 köyhä Matti Matinpoika Ikonen. Ikoset asuivat ennen Nilsiään tuloa Rautavaaran Ala - Luostassa. Matti kerjäili Suurten Nälkävuosien aikaan vuonna 1697, eikä maksanut tilasta veroja. Hänet mainitaan nälkävuosien aikaan ainoaksi kerjäläiseksi Nilsiän kylässä. Verottaja oli 1700 - luvun alussa ihmeissään Ikosesta. "Tila on kuin autio, mutta Matti Ikonen istuu siellä ja pitää savua. Pohjasodan aikaan 1700 - 1721 tämän tilan haltijoina mainitaan mm. Antti Heikkinen, mutta se pysyi kuitenkin Ikosen nimissä.

Isonvihan jälkeen 1720 - luvun puolivälissä Ikonen vanhana miehenä asusteli Nilsiässä Taskisten talossa, jossa hän kuoli vuonna 1728. Vuonna 1723 "Ikolanautioksi" nimetyn tilan otti haltuunsa Yrjö Pekanpoika Taskinen. Yrjö ei suostunut asumaan Ikosen huonokuntoisessa talossa, vaan muutti Juho Knuutinpoika Kuosmasen entiseen torppaan, joka sijaitsi samalla maalla. Ikosen pellot jäivät Taskisen heinämaiksi.

Matti Ikonen asui vuonna 1726 Nilsiässä Pekka Taskisen talossa. Matillekin oli jostain kertynyt rahaa 4,5 taalaria "kupariplootuja", joita hän säilytti Taskisen aitassa. Joku oli kuitenkin varastanut Matin rahat. Pekka Taskinen syytti varkaudesta piika Inkeri Kärkisistä "Ingred Kärretär" ja oli vieläpä ottanut tältä hameen "kiortel" rahojen pantiksi. Sitten Taskinen haastoi piian vielä Kuopion käräjille. Taskisella ei kuitenkaan ollut mitään todisteita siitä, että varas olisi ollut juuri Inkeri. Niinpä hän joutui maksamaan Inkerille korvaukseksi 40 taalaria hopearahassa perättömästä syytteestä. Samoilla käräjillä veljekset Pekka ja Yrjö Taskinen riitelivät jälkimmäisen asuinpaikasta. Kuopion nimismies kuitenkin todisti, että Yrjön asuma talo oli aikaisemmin ollut Nilsiän ruodun yhteinen sotilaantorppa, josta Pekan tuskin kannatti riidellä. Matti Ikosella oli ollut ainakin yksi aikuinen poika.

Maaningan tuovilanlahtelainen Juho Tuovinen oli ottanut haluunsa Nilsiänkylästä Tiirinjärven maita eli myöhemmän Nilsiän tilan numero 2 Taatonjärven pohjoispuolelta. Tilan aikaisempi omistaja lienee ollut edellä mainittu Lauri Lintunen. Juholla oli ollut Isonvihan aikaan morsiankin sotilaanleski Anna Sallmatar, jonka kanssa hän sai pojan vuonna 1718. Anna lähti kuitenkin Wiipuriin ja jätti poikansa heitteille. Tuovisen ei arveltu kesäkäräjillä vuonna 1722 kykenevän lapsen elättäjäksi.

20. syyskuuta 1725 Juho Tuovinen teki Halunankylään tulleen sukulaisensa Antti Tuovisen kanssa sopimuksen tilansa jaosta. Se jaettaisiin puoliksi. Kumpikin osakas maksaisi oman osansa veroista. Sopimuksen todistivat Tahvo Hämäläinen Juankosken Akonvedeltä ja Paavo Pitkänen Siilinjärven Hakkaralasta. Antti Tuovisella oli ollut riita torpanpaikasta niinimäkeläisen Heikki Savolaisen kanssa. Heikki sai torpan paikan, kun Niinimäen Savolaisten tila jaettiin veljesten Heikin ja Juhon kesken. Torppa sijaitsi Halunankylän rajan läheisyydessä.

Juho Tuovinen ikääntyi ja köyhtyi. Hänen osakkakseen mainitaan 1730 - luvun alussa Juho Virolainen. Tuovinen myi 28. elokuuta vuonna 1732 tilansa naapurilleen hipanlahtelaiselle Juho Pekanpoika Rissaselle. Rissanen suostui maksamaan tilasta kuluvan vuoden verot. Takuumiehikseen hän oli hankkinut Juho Savolaisen Nilsiän Niinimäestä ja Antti Hartikaisen Nilsiän itäpuolelta Siikajärveltä. Tilan kaupan hyväksyivät kruununvouti Thomas Agander ja maaherra Frisenheim. Rissasten suvusta tuli hyvin vaikutusvaltainen Nilsiässä. Juhon veli Matti, Nilsiän kappelikirkon rakantamisen puuhamies, jäi Wuotjärven Hipanlahteen Rissasten talon isännäksi.

Edellä mainitun Juho Pekanpoika Rissasen talo sijaitsi Kankaisen järvien välisen Virransillan luoteispuolella. Virransilta mainitaan vuonna 1764, jolloin kesäkäräjillä selviteltiin Nilsiän, Hipanlahden ja Rissalanrannan kylien rajoja. Nilsiäläiset veivät tarkastusmiehet Rissasen talosta lounaaseen Virransillalle. Sen länsipuolella "Suurkankaisen" rannalta autiosta paikasta löytyi kahden tuvan ja saunan perustukset sekä ison riihen rauniot. Vuotjärvellä asuneet Jussi Partanen ja Risto Parviainen kertoivat, että tätä autiota paikkaa koko heidän elinaikanaan aina 1720 - luvulta alkaen oli kutsuttu "Ikolanautioksi".

Huom.! Ikolanautiota kutsuttiin Isonjaon asiakirjoissa lyhyesti Autioksi (Forsberg: kartta).

Lähdeteoksia: Lääninintilit ja Kuopion käräjäoikeuden pöytäkirjat.
26. helmikuuta 2009 ja 28. huhtikuuta 2015 / Pekka Pitkänen

Muita historian artikkeleita.