Guolasjärvi 760 metrin korkeudessa Haltiatunturin länsipuolella
Kuva on otettu järven itärannan tunturilta yli kilometrin korkeudesta. Kuvan ottopaikalta Haltille oli matkaa noin 4 km. Välissä oli kuitenkin erittäin kivistä maastoa, jossa liikkuminen jopa ilman retkeilyvarusteita oli hidasta. Kävelysauvoista tai yhdestäkin sauvasta oli melkoista hyötyä hypittäessä kiveltä toiselle. Myös tunturin rinnettä laskeuduttaessa sauva antoi mukavan lisätuen. Tie järvelle nousee taustalla näkyvää rotkoa pitkin Kåfjordbotnin kylästä. Matkaa mutkaista ja paikoin jyrkkää hitaasti ajettavaa soratietä pitkin tuli noin 20 km. Järven luona tie haarautuu, jolloin on valittava vasemmalle menevä tie. Se kulkee kuvassa järven rantaa pitkin aina oikealla näkyvän lahden perukkaan asti. Siitä lähtee pohjoiseen vaellusreittejä. Puuttomassa tunturimaastossa ei eksy. Tien varret ovat helppoa kävelymaastoa. Myös norjalaiset löysivät paikan lämpimänä elokuun päivänä. Heidän autojaan oli ainakin 10. Jotkut tekivät nuotioita, joissa polttivat hidaskasvuista pientä tunturikatajaa! Tällä he karkoittivat mäkäräisiä, joita oli jonkin verran alempana järven rannan läheisyydessä. Helpoin reitti Haltille lienee ilmeisesti järven edessä näkyvää rantaa pitkin pari kilometriä tien päästä vasemmalle ja sieltä purolaaksoa seuraten ylös etummaisen vuoren taakse. Matkaa autolta Haltille tullee alle 10 kilometriä. Suora reitti etummaisen tunturin yli on hyvin kivistä, kuten kuvastakin näkyy. Se sopii kyllä ketteräjalkaisille, jos liikkuu vain keveitä varustuksia kantaen. / PP 2009

Guolasjärvi 760 metrin korkeudessa Haltiatunturin länsipuolella

Kuva on otettu järven itärannan tunturilta yli kilometrin korkeudesta. Kuvan ottopaikalta Haltille oli matkaa noin 4 km. Välissä oli kuitenkin erittäin kivistä maastoa, jossa liikkuminen jopa ilman retkeilyvarusteita oli hidasta. Kävelysauvoista tai yhdestäkin sauvasta oli melkoista hyötyä hypittäessä kiveltä toiselle. Myös tunturin rinnettä laskeuduttaessa sauva antoi mukavan lisätuen.

Tie järvelle nousee taustalla näkyvää rotkoa pitkin Kåfjordbotnin kylästä. Matkaa mutkaista ja paikoin jyrkkää hitaasti ajettavaa soratietä pitkin tuli noin 20 km. Järven luona tie haarautuu, jolloin on valittava vasemmalle menevä tie. Se kulkee kuvassa järven rantaa pitkin aina oikealla näkyvän lahden perukkaan asti. Siitä lähtee pohjoiseen vaellusreittejä. Puuttomassa tunturimaastossa ei eksy. Tien varret ovat helppoa kävelymaastoa. Myös norjalaiset löysivät paikan lämpimänä elokuun päivänä. Heidän autojaan oli ainakin 10. Jotkut tekivät nuotioita, joissa polttivat hidaskasvuista pientä tunturikatajaa! Tällä he karkoittivat mäkäräisiä, joita oli jonkin verran alempana järven rannan läheisyydessä.

Helpoin reitti Haltille lienee ilmeisesti järven edessä näkyvää rantaa pitkin pari kilometriä tien päästä vasemmalle ja sieltä purolaaksoa seuraten ylös etummaisen vuoren taakse. Matkaa autolta Haltille tullee alle 10 kilometriä. Suora reitti etummaisen tunturin yli on hyvin kivistä, kuten kuvastakin näkyy. Se sopii kyllä ketteräjalkaisille, jos liikkuu vain keveitä varustuksia kantaen. / PP 2009